Jos jollakulla on kokemusta tällaisesta, olisin kiitollinen, jos kertoisitte mitä meillä on mahdollisesti odotettavissa..
Koirani (3-vuotias narttu) joutui viikonloppuna sairaalaan pyörrytyksen, velttouden ja väsymyksen takia. Siellä todettiin veren hematokriitti alhaiseksi ja koira jäi kahdeksi yöksi sairaalaan, sai verta, kortisoonilääkityksen ja sytostaattilääkityksen.
Koira kotiutui toissapäivänä, kaikki meni erittäin hienosti, oli pirteä ja reipas mutta aloitti tänään kauhean oksentelun. Edelleen on ihan pirteä mutta oksentaa. On oksentanut 7 tunnin aikana yli 10 kertaa. Soitin ell ja neuvoivat seuraamaan ja soittamaan myöhemmin vielä uudestaan. Oksennuksessa ei ole mittään vaiheessa ollut mukana oikeastaan mitään, keltaista litkua tulee vaan.
Pitääkö alkaa valmistautua pahimpaan?
Koirani (3-vuotias narttu) joutui viikonloppuna sairaalaan pyörrytyksen, velttouden ja väsymyksen takia. Siellä todettiin veren hematokriitti alhaiseksi ja koira jäi kahdeksi yöksi sairaalaan, sai verta, kortisoonilääkityksen ja sytostaattilääkityksen.
Koira kotiutui toissapäivänä, kaikki meni erittäin hienosti, oli pirteä ja reipas mutta aloitti tänään kauhean oksentelun. Edelleen on ihan pirteä mutta oksentaa. On oksentanut 7 tunnin aikana yli 10 kertaa. Soitin ell ja neuvoivat seuraamaan ja soittamaan myöhemmin vielä uudestaan. Oksennuksessa ei ole mittään vaiheessa ollut mukana oikeastaan mitään, keltaista litkua tulee vaan.
Pitääkö alkaa valmistautua pahimpaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
meillä eletty sairauden kanssa 5 v otan osaa.koiralleme suuret kortisooniannokset 70 mg päivvässä. Katso kimellyksen sivuja ja saat inspiratiota.Tsämppiä!!!!!!
Viikissä päivystyksessä näytillä. Eivät ruvenneet ottamaan verikokeita päivystysaikaan, antoivat mahansuojalääkettä, sekä oksennuksen estolääkettä piikkinä. Toivotaan, että huomenna on helpompaa..
Meillä tauti ilmeni noin kuukausi sitten alkoi ripulilla ja oksentamisella. Viikko meni väärän diaknoosin myötä hukkaan. Vietiin toiselle eläinlääkärille, joka totesi koiran olevan kuivan ja aneemisen. Saatiin kortisoonikuuri ja käytiin kontrollissa 2 viikon päästä, edelleen punasolut olivat vähentyneet nyt saatiin lisäksi solunsalpaajaa ja odotellaan, josko siitä olisi apua. Koira on nyt huomattavasti pirteämpi ja on jo oma itsenä. Kolmen viikon päästä kotrolli, sitten selviää, missä mennään. Veriarvo 30
Meillä ensimmäinen virallinen kontrolliaika takana ja ihan hyviä uutisia saatiin. Veriarvot olivat nousseet mutta ovat edelleen alle 30. (Teholle kun ensimmäisen kerran mentiin, veren hematokriitti oli 7)
Maksa-arvot olivat huikeat mutta tämä on kuulemma tyypillistä kun lääkitys aloitetaan. Eli nyt sitten 2 viikon päästä seuraavaan kontrolliin ja lääkitystä säädetään sitten edelleen, kun tiedetään veriarvojen nykytilanne.
Koira on pahimmasta toivuttuaan ollut hyvinkin pitkälti oma itsensä mutta on heittäytynyt erittäin ahneeksi. On ihan peto ruuan suhteen mutta se on onneksi aika pieni haitta.
Lääkityksenä menee kortisoonia (prednisolon), solunsalpaajaa (imurel), vatsansuojalääkettä sekä varmuuden vuoksi vielä antibioottiakin.
Meillä sairastui 2 vuotias Snautseripoika juhannuksena oireet:ruokahaluttomuus,oksentalu ja korkea kuume.
Aloitettiin kortisonilääkitys 40mg pv lisäksi Zitac ja antibiootit.Koira piristyi pian hoidon alettua.Sivuvaikutus oli runsas juominen ja karvan lähtö.Kuukauden kuluttua kortisoniannosta alettiin laskea.Tänään oli taas verikokeissa ja nyt saa kortisonia 1/4 tb joka toinen päivä.Koira voi hyvin.Eihän sitä koskaan tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan.
Meilläkin koira oksenteli keltaista "litkua", oli syömätön ja makasi. Sai kortisonia ja turposi, maksa-arvot kauheat, sitten tuli mätäpaiseita. Pari kuukautta meni siinä, ennen kuin asiat alkoivat tuntumaan siltä, että tulevaisuuttakin vielä olisi kaikkien kauheiden vaiheiden jälkeen. Viime viikolla käytiin eläinlääkärillä. Maksa-arvot ja hematokriitti olivat samat kuin normaali koiralla!!! Mutta kortisonia 5mg on edelleen otettava joka toinen päivä 3/4 tablettia. Koko kesä oli yhtä painajaista jota en halua muistella. Olen ikionnellinen kun sain pitää vielä karvanaamaisen ystäväni.
Kesällä oli vaikeaa myös se, ettei juuri kukaan tiennyt tästäkään mitään. Tuntui, että melkein kaikille kohtalotovereille oli käynyt huonosti. Onneksi nyt on löytynyt muitakin joille on käynyt paremmin. Se antaa varmasti hieman uskoa ja voimia uusille tapauksille. Tsemppiä teille.