Tapasin sinut sattumalta,
uskomaton ulkokuores`.
Kauniimpi kuin kellään mulla,
kaunotar oli kaikkinesi.
Vartesi kuin patsasveistos,
antiikista ammennettu.
Kasvosi kuin madonnalla,
vartesi kuin merenneidon.
Ihmekkös jo ihastuinkin,
ulkomuotoos`upeahkoon.
Nähnyt olin naista monta,
liian monta, liian monta.
Katselin sua kaihomielin,
olinhan pidoissa vieraissa.
Kerronko mä tuhatnkielin,
mitä liikkui minussa.
Rakkaus satutti minua,
oivalsin uuden ulottuvuuden.
Poistui mennehet minusta,
niin myös uudet valloitukset.
Riisuttu olin ja alaston,
rakkauden raatelema.
Syyllisyys painoi minua,
kuvitelmat rakkaudesta.
Mistä tunsin mä rakkauden,
kohdalleni johdatetun.
Siitä tunsin mä rakkauden,
katsoa kohti saata en.
uskomaton ulkokuores`.
Kauniimpi kuin kellään mulla,
kaunotar oli kaikkinesi.
Vartesi kuin patsasveistos,
antiikista ammennettu.
Kasvosi kuin madonnalla,
vartesi kuin merenneidon.
Ihmekkös jo ihastuinkin,
ulkomuotoos`upeahkoon.
Nähnyt olin naista monta,
liian monta, liian monta.
Katselin sua kaihomielin,
olinhan pidoissa vieraissa.
Kerronko mä tuhatnkielin,
mitä liikkui minussa.
Rakkaus satutti minua,
oivalsin uuden ulottuvuuden.
Poistui mennehet minusta,
niin myös uudet valloitukset.
Riisuttu olin ja alaston,
rakkauden raatelema.
Syyllisyys painoi minua,
kuvitelmat rakkaudesta.
Mistä tunsin mä rakkauden,
kohdalleni johdatetun.
Siitä tunsin mä rakkauden,
katsoa kohti saata en.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koitti mulle uusi huomen,
unohdin entisen elämän.
Kaipaamaan en enää jäänyt,
rakkautta raadollista.
Yksi mielessäin asusti,
yhtä pois en sieltä saanut.
Riuduin tuskassain tulisessa,
rakkaudeton raajarikko.
Vieri päivät pääksytysten,
aikakin jo pysähtyi.
Olin kuollut, näin mä luulin,
rakkauteni raateli.
Kohtaloko herrain herran,
madonnani saapuikin.
Vaiko ihan sattumalta,
hänet vielä tapasin.
Nyt en sua enää päästä,
riudu en mä tuskissain.
Rakastanut aina olen,
jääthän minun rinnallein.
Myöntyväinen oli mielens`,
kirkonkellot kumajaa.
Iloitseva juhlarahvas,
paljon onnea toivottaa.
Miksi minut valtisit?
Kuten teinhän minäkin.
Vastausta vaille jäänet,
minä niin kuin sinäkin.
Suuri on tuo mysteerio,
rakkauden tietoisuuden.
Sille ei ole sanoja,
avaa meille kasvot uudet.
Mitä on tuo ulkokuori,
rapistuva, kuihtuvainen.
Nuorena kaunis ja lumoova,
vanhemmiten raihnainen.
Etsi sielusi rakasta,
sanoitta sulle sopivaa.
Mietiskele mielin herkin,
aisteillasi ajattele.
Kun sä tunnet tuskan suuren,
sanomatta sanaasikaan.
Olet lähellä onnea,
oivaltanut jotain uutta.
Vieras olen maailmassa,
kuvittelen kultaisia.
Ajatuksèin` aukottomat,
rakkauden rajattoman.
Paloni on rakkaudesta,
tuskaisasta tuntehesta.
Mikään mulle ei vain riitä,
Siitä kärsin, sitä niitän.
Unelmani utopiat,
löytää sielun, siellä viihtyy.
Kuvitelmaa, luulo harhaa,
kaikki käsistäni karkaa.
Yksinäinen yksiksensä,
mietiskelee, ajattelee.
Hyvä on mun olla yksin,
sielussani salatussa.
sieluun koskee nuo tuskaisen kultaiset runosi... kiitos niistä!
tarinasi särkee sydäntä ja lukija jää miettimään runoilijan tuskaa. Eihän niitä kuitenkaan voi erottaa, elämän lahjaa, rakkauden lahjaa ja sielun salaisuutta, se tuskaa vain tuottaa...
Entäs sitten,
kun en löydä,
sielulleni siivittäjää.
Sielua ken kanssain lentäis,
tähtitaivaan valloittaisi,
alkulähteet avartaisi.
Outo olen,
kuten sanoin,
tyhjyyttäni huusin,
anoin.
Kuljin teitä,
pimenneitä,
raahautuen rajoillani.
Epätoivo,
tuska syvin,
viiltää rintaa,
mihin pyrin.
Tulee mulle apu jostain,
viestittäen viisauttaan,
koskettaen kaunihisti,
vaatimatta vastinetta.
Kuka olet,
kysyn hiljaa,
tunnen sinut,
tuntematon.
Vastaustaan vaille jäinhän,
enhän edes tietää tahdo.
Riittää mulle kokemuksein,
rakkaudesta rajattoman.
Et kohdannut minua sattumalta,
enkeli pimeydestä tiellesi johdatettiin.
Toivottomaan tilanteeseen sinun elämäsi,
yksinäistä tulisielua lohduttamaan.
Kuka olisi osannut arvata, että kaksi sydäntä
niin eri maailmoista voisi mitään tuntea.
Pienen hetken verran näin totuuden aidon,
murtavan pelokkaan epävarman olotilan.
Olit kuitenkin pysähdyspaikka mulle sä vain.
Punaisella kieltomerkillä vahvistettuna.
Totuus kumma niin kuin satutti sinua.
Enkeliä se on satuttanut, koetellut
lujempaa aikojen halki.
Väsynnyt kuka ties, mutta vapaa olen
kivusta joka jälkensä on jättänyt.
Matka jatkukoon.
Elämä voittakoon, pettymykset, harha- askeleet
palsamilla voideltakoon oudoissa oloissa jossain.
Tie huomiseen, vapauteen jo saavutettavissa on.
Sen saan jonkun toisen kanssa,
josta mitään tiedä mä en, joka valmiiksi ei ole
suunniteltu juoni kuvioin.