Onko kukaan teistä lukenut tämän syyskuussa kuolleen taitavan kirjailijan teoksia? Persoonallinen, omaperäinen tyyli. Granaattiomena on minulle SE kirja, josta tulen hänet muistamaan, ja josta olen ikuisesti kiitollinen. Hyvin henkilökohtaiset syyt miksi kirja kolahtaa ja on läheinen.
Harmi, että nämä ei-kaupalliset hienot kirjailijat niin usein jäävät pimentoon. Aivan turhaan. Edes Parnasso ei mielestäni ole huomioinut häntä riittävästi.
Harmi, että nämä ei-kaupalliset hienot kirjailijat niin usein jäävät pimentoon. Aivan turhaan. Edes Parnasso ei mielestäni ole huomioinut häntä riittävästi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olen lukenut vuosien mittaan. Pidin Granaattiomenasta, mutta se ei minulle ole kirjailijan teoksista SE kirja..
Olen lukenut paljonkin Anu Kaipaista ollessani vuosikymmeniä hänen kustantajansa palveluksessa. Granaattiomenankin olen lukenut ja pitänyt siitä nimenomaan sen äiti-poika-suhteen henon kuvauksen takia. Minua ovat eniten viehättäneet hänen 1970-luvun teoksensa Surupukuinen nainen, Naistentanssit, Kaihoja kukkuvat käet ja Poimisin heliät hiekat. Jos vain löydät niitä divareista, osta ihmeessä. Romaanit sijoittavat nykyasioita historiaan tai vanhan kansantarinan kehyksiin tavalla, joka vaatii täysin erilaista sivistystä kuin mitä nuorella kirjailijapolvella on tarjottavanaan. Sanoisin, että Kaipainen on yksi viime vuosikymmenten suurimmista naiskirjailijoista, Eeva Joenpellon rinnalla.
Eeva Joenpellon rinnalla. Toki. Mutta myös EEVA KILVEN ohella!
Tarjosin hiljattain muovipussillista kirjoja antikvariaattiin. Kaipaisen Vilulinnut jouduin kiikuttamaan takaisin kotiin, koska oli kirjakerhokirja. Ylipäätänsä olen tehnyt havainnon, että antikvariaatit hyljeksivät ja katsovat nenänvartta pitkin ns. kirjakerhokirjoja, olkoon itse kirja ja kirjailija kuinka arvostettu tahansa.
Se on totta, että divarit ottavat nihkeästi entisiä Mitä Suomi lukee -listan kärkikirjailijoitakaan, joita juuri Kilpi, Kaipainen ja Joenpelto edustavat. Olipa Hesarissa taannoin aihetta koskeva juttukin, otsikkona jotain sen tapaista kuin "Eilispäivän listakuningatar on tämän päivän hylkiö". Viime aikoina olenkin vienyt ylimääräiset kirjani lähimmän kirjaston eteisessä olevaan ilmaishyllyyn, josta ne toivon mukaan päätyvät kirjanystävien käsiin. Myös kerrostalomme kellarissa on kirjojen ja lehtien kierrätyshylly.
Voi, Naistentanssit pitääkin lukea uudestaan
ITTE PIDÄN ANU KAIPAISESTA JA AINA IHAILLUT TÄTÄ JA JOENPELTOA
Arkkienkeli Oulussa. Ylioppilasteatterin näytelmänä siellä aikanaan tehtiin. Sain näytellä Agneksen runoilijan osan ja myöhemmin Oriveden opistossa kirjoittajalinjalla, Anu Kaipainen kävi siellä ja sanoi, että: "sinä olit varmaan hyvä Agnes", minkä otin kehuna.
Tapasin myös hänen, liian aikaisin edesmenneen poikansa Jounin, modernin klassisen musiikin säveltäjänä tunnetun, Tampereella. Tosin hieman viihteellisissä ympyröissä, mutta kuitenkin, eli ennakkoluulottomia, avarakatseisia ihmisiä molemmat.
Anun kirjoja en voi sanoa lukeneeni, paitsi Arkkienkelin käsikirjoituksena, osin kirjanakin, runollinen, persoonallinen, värikäs kieli, osaava kirjailija, joka taisi jäädä miespuolisten kirjailijoiden varjoon, vaikkei henkilönä ollut mikään hissukka. Naisen rooli oli tuohon aikaan, kun hän kirjojaan kirjoitti, täysin erilainen Suomessa, kuin se on tänä päivänä. Tasa-arvoa ei ole edelleenkään, nyt se naisten osa riippuu enemmän yhteiskuntaluokasta, kun Suomi ei ole enää aito demokratia ja oikeusvaltio.
Aika hassua, että aikansa myyntitykkiä ja kirjakerhokirjailijaa kuvitellaan nykyisin "ei-kaupalliseksi".
Kaipaisen kirjat eivät ole minuun kolahtaneet koskaan. Sama pätee moniin muihinkin aikansa suursuosikkeihin.