snautseri!

on musta keskari, joka kohtapuoliin täyttää 4vee. Koirani on uros ja leikattu sellainen.
Ekat kaksi vuotta oli yhtä hel... (tämä sanonta on yleinen snakujen omistajien keskuudessa). On kuitenkin ilo seurata näin jälkeenpäin kuinka koira kehittyy ajan myötä. Pentuna koirani oli ongelmalapsi, sitten ongelma nuori ja sitten vain suuren suuri ongelma. Nyt on järkeä tullut päähän ja koirani käyttäytyy kuin "normaali" koira.
Oma snakuni on erittäin viisas. Se oppii nopeasti käskyjä, ongelmana on vain, kuinka saada se tottelemaan. Eli voisin sanoa, että koulutettavuus on helppoa (jopa minä, joka en mikään kouluttaja ole, olen opettanut istu, maahan, paikka ja tänne käskyt). Käskytettäessä koira kuitenkin useimmiten harkitsee kannattaako totella. Hyvinä päivinä se käyttäytyy kuin mikäkin koulutettu palveluskoira ja huonoina päivinä sillä ei ole korvia päässä ollenkaan.
Snautserin kanssa elämä ei ole tylsää. Se on myös oiva kumppani, suojelee jos on tarvis ja on lahjomaton. Epäluuloisuus vieraita kohtaan takaa sen ettei se ole jokaisen ohikulkijan lälly koira. Omani ei anna vieraiden koskea itseään.
Vaikka tuo kovin "jurolta" voi ulkopuolisista ihmisistä vaikuttaa, illan pimetessä koirani kömpii kainalooni nukkumaan.
Hyvin tulee toimeen muiden koirien kanssa. Kuitenkin puolustaa omaa egoaan (jonka luulee olevan kovin suuri) mikäli joku sen kyseenalaistaa.
Ihania partasuita joita harmittavan vähän lenkillä vastaan tulee :)

Hei,

Tiedät varmaan, että snautsereita on kääpiö-, keskikokoinen ja suursnautseri. Snautserit ovat snautsereita, mutta olen ymmärtänyt, että koirat ovat luonteeltaan myös erilaisia. Itselläni on kääpiösnautseriuros. Se on vielä pentu, mutta kaikki painajaiseni hermoja riepovasta, tottelemattomasta pikkuriiviöpennusta olivatkin vain unta!! Pentu on mahtava pakkaus. Tosi seurallinen, mutta viihtyy myös itsekseen. Tottelee sanomalla, tykkää lapsista ja on utelias uusia ihmisiä kohtaan, vaikka ei kaikista sitten yhtä paljon välttämättä välitä. Vahtii ja suojelee reviiriään tarkkana, mutta ei ainakaan vielä räksytä. Seuraa laumaansa kaikkialle (suihkuun tai vaikka saunan lauteiden alle, jos päästetään). Tutustu ja haastattele vaikka kasvattajia, mikä "malli" sopisi juuri sinulle. Oma sydämeni sykkii käppänöille!!!

Snautseri on ennen kaikkea yksilö. Luonteissa on paljonkin eroja, ainakin näiden kolmen koiran kohdalla. Yhteistä kaikille on aktiivisuus, äly ja tahdonvoima, samoin itsepäisyys. Snautseri ei ole mikään varsinainen sylikoira. Ihana koira joka tapauksessa.

Omat mielipiteeni :)
Kaikki snautserit:
Snautseri tarvitsee paljon tekemistä sekä jaksaa loputtomasti liikkua.
Joskus täytyy käskeä useamman kerran jotta saa tottelemaan mutta
laumahenkisyytensä takia kiintyessään ihmiseen se kuuntelee innolla
ja on uskomattoman uskollinen. Varautunut uusia ihmisiä kohtaan.

Omat huomiot koirista jotka itse tunnen.

Kääpiösnautseri: Hakee kontaktia, rakastaa syliä, hakee turvaa omalta ihmiseltään, jaksaa loputtomiin ja kulkee aina mukana. Vahtii valppaasti ja saattaa käyttää hampaitaan, pääasiassa pelätessään tietää ylireagoivansa ja jättää asian haukkuun.Erittäin uskollinen! Leppyy nopeasti uusille tuttavuuksille.
Keskikokoinen snautseri: Tahtoo oppia, viihtyy omistajansa vierellä, hieman valikoiva kuulo. Reagoi vahvasti pelätessään, pitää mielellään etäisyyden pelottavista asioista.
Suursnautseri: Vahtii omistajaansa, luottaa itseensä enemmän kuin pienemmät snautserit, pahassa tilanteessa puolustaa voimalla. Rakastaa huomiota, tahtoo miellyttää. Ei kuuntele tuntemattomia.

Näin lyhyesti näen koirat jos miettii "vakavasti", Itselläni snautseri ja aivan ihana :) ainut ongelma on pelko. Jota koira ei näytä pelkona vaan eroahdistuksena sekä räksyttämisenä.

OIS ITTEKKI IHANAA OMISTAA SUURSNAUTSERI. 7 KÄPPÄNÄÄ JA 6 SNAUTSERIA

Mulla on keskikokoinen snautseri, pakko sanoa että olen tykännyt rodusta paljon. Yksilöstä riippuen saattaa olla tietysti enemmän ja vähemmän vaativa.
Suosittelen kouluttamaan, sillä luonnostaan snautseri ei ole miellyttämisenhaluinen. Joidenkin mielestä heikko hermorakenne on snakujen "tyyppivika", mutta meillä tuota ongelmaa ei ole ollut.
On kuitenkin totta, että snautserin kanssa on mahdollista ajatua ongelmiin joita ei muiden rotujen kanssa kohtaa, mutta se riippuu siitä että minkälaisia asioita koiran kanssa puuhaa.
Myös turkin kunnossapito vaatii jonkun verran vaivaa, nyppiminen, ajelu ja siistiminen on tärkeää mikäli haluaa pitää koiran rodunomaisen näköisenä.
Liian usein näkee koiria, joita ei ulkonäöllisesti edes tunnista snautseriksi juuri sen takia kun turkkia ei siistitä.

Tiedän että ketju on vanha mutta jos joku vielä tätä lukee:D
Itsellä on keskari 2 vuotta ikää ja helvetin itsepäinen:D Välillä saattaa olla että vaikka kuinka koskisi niin ei kuule. Sitten taas joskus pelkkä ajatuskin tuntuu riittävän kun koira jo onkin vieressä:D Suosittelen, meillä 2kk ikäinen lapsi, koira vahtii vaunujen vieressä ja ottanut nukkuma paikakseen pinna sängyn vierustan. Snautseri on mahtava rotu.

OIS KIVA KU ITELLÄ OIS SUURSNAUTSERI JA KOLME TOLLASTA 2 TUOTUTUNA RUOTSISTA JA 1 TUOTU SAKSASTA