Nyt ne on sen demostroineet....
http://www.tekniikkatalous.fi/tk/article337259.ece?s=r&wtm=-15102009
Seuraavana kiinalaisfyysikot yrittävät rakentaa mustan aukon kaltaisen säteilyloukun näkyvälle valolle.
Tämä on heidän mukaansa mahdollista, mutta haaste tulee olemaan selvästi kovempi näkyvän valon pienempien aallonpituuksien vuoksi...
Tutkijoiden käyttämät materiaalit olivat samankaltaisia kuin ne, joista on rakennettu näkymättömyyslaitteita mikroaaltotaajuuksille. Aineen taitekerroin tietyllä aallonpituudella on verrannollinen sen permittiivisyyden neliöjuureen...
Jokohan sen näkyvän valon seuraavaksi pystytään "hävittämään"...
Todella mielenkiintoista sovellutusta tiedossa näistä kokeista.
" Tekniikan mies ei voi uskoa mihinkään mitä ei voida mitata, nauhoittaa tai tietokoneistaa. "
- Clare Boothe Luce -
http://www.tekniikkatalous.fi/tk/article337259.ece?s=r&wtm=-15102009
Seuraavana kiinalaisfyysikot yrittävät rakentaa mustan aukon kaltaisen säteilyloukun näkyvälle valolle.
Tämä on heidän mukaansa mahdollista, mutta haaste tulee olemaan selvästi kovempi näkyvän valon pienempien aallonpituuksien vuoksi...
Tutkijoiden käyttämät materiaalit olivat samankaltaisia kuin ne, joista on rakennettu näkymättömyyslaitteita mikroaaltotaajuuksille. Aineen taitekerroin tietyllä aallonpituudella on verrannollinen sen permittiivisyyden neliöjuureen...
Jokohan sen näkyvän valon seuraavaksi pystytään "hävittämään"...
Todella mielenkiintoista sovellutusta tiedossa näistä kokeista.
" Tekniikan mies ei voi uskoa mihinkään mitä ei voida mitata, nauhoittaa tai tietokoneistaa. "
- Clare Boothe Luce -
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuo "musta aukko" nimitys ole joko humoristinen työnimi tai tiedetoimittajan väritystä. Ei kai sentään aidoista mustiksista ole kysymys?
Nuo Harry Poter-viitat ovat pitkään olleetr jo tapetilla. Suomessakin on kehitelty mikroaaltotekniikalle "näkymättömiä" rakenteita.
Just yritin selittää kaverille mustien aukkojen syntymekanismista, gravitonien todistamattomuudesta sekä valon hiukkas/aalto luonteesta. Populaarisella tasolla.
Nykyinen häivetekniikka ottaa kuvaa takaa ja lähettää sen eteen. Nano nano.
Stelth on taas päällystetty kemikaaleilla ja juurikin oikealla kallistuskulmalla.
Vaikea edes kuvitella mitä mahdollisuuksia keinotekoisella mustalla-aukolla olisi tarjottavana. LHC epäonnistui jättimäisestä budjetistaan huolimatta. Ehkä kiinalaisilla on maan alla joku LHC läpimitaltaan 10X ja vihdoinkin löytäneet sen gravitonin?
Maalaisjärjellä asutaan litteällä maapallolla.
"LHC epäonnistui jättimäisestä budjetistaan huolimatta."
Eihän sitä ole vielä edes käynnistety. Koekäyttössä tapahtui ison komponentin vioittuminen ja uutta kokeilua ei ole vielä edes käynnistetty. Ei pelkkää takaiskua voi mitenkään pitää epäonnistumisena. Vai onko sulla kristallipallo, kun tiedät etä LHC epäonnistui?
Stealh-tekniikasta Eikka on kirjoittanut melko hyvän kansantajuisen artikkelin TUS:n sivuille. Ei ne absorbtioaineet ihan kemikaaleja taida olla.
mutta ei mielestäni vastaa rakenteeltaan oikeita mustia aukkoja. Sikäli kun niden toiminnasta mitään ymmärrän.
Käsitykseni siis on, että mustat aukot koostuvat materiasta ja energiasta, jota on niin paljon että se luhistunut äärimmäisen pieneksi pisteeksi, joka vetää kaikkea puoleensa niiden paljon kohuttujen gravitonien avulla. Kertokaa asian oikea laita, jos olen väärässä.
Olen myös samaa mieltä, eihän LHC ole ainakaan vielä epäonnistunut.
Mustien aukkojen ominaisuuksia voidaan tutkia myös laboratoriossa, osoittaa Nature Physics -lehdessä julkaistu japanilais-kiinalais-korealainen tutkimus.
Siinä luotiin mustan aukon reunalla vallitsevia oloja simuloiva tila kohdistamalla voimakas röntgenpulssi ohueen piilevyyn. Kohteesta lähtevä säteily vastasi melko hyvin kahdesta tunnetusta, mustaksi aukoksi oletetusta kohteesta, Cygnus X-3:sta ja Vela 1:sta tulevaa säteily.
Koe osoittaa, että mustan aukon ympäristöä voidaan mallintaa laboratoriossa. Se helpottaa mallintamista merkittävästi, koska kokeen olosuhteita voidaan muuttaa hallitusti.
Mustia aukkoja on avaruudessa melko harvassa, ainakin verrattuna tavallisiin tähtiin ja niiden ilmiöihin. Massiivisia mustia aukkoja on galaksien keskuksissa, omasta Linnunradastamme alkaen. Avaruudesta löytyy myös pienempiä mustia aukkoja, jotka voivat olla esimerkiksi kahden tähden muodostaman parin toisena osapuolena. Sekä Cygnys-X-3 että Vela 1 ovat todennäköisesti tällaisia tähtipareja.
Hieman paradoksaalisesti mustat aukot ovat voimakkaasti säteileviä kohteita. Säteily tulee mustaa aukkoa ympäröivästä aineesta, jonka saa säteilemään itse aukkoon syöksyvän materiaalin tuottama röntgensäteily. Mustan aukon tuntumassa oleva aine on jo melko kuumaa ja se on ns. ionisoitunutta ainetta eli plasmaa. Plasma on aineen olomuoto, jossa aineen atomit ovat täysin ionisoituneet eli menettäneet elektroninsa.
Ionisaatio voi tapahtua eri tavoin. Mustan aukon ympärillä oleva aine on ns. fotoionisoitunutta, koska sen aiheuttaa aukkoon syöksyvästä materiasta lähtevä voimakas röntgensäteily. Tavanomaisemmissa avaruuden kohteissa kuten auringossa olevien alkuaineiden ionisoituminen johtuu ionien ja niistä irronneiden elektronien keskinäisistä törmäyksistä. Erilaiset ionisoitumisprosessit johtavat erilaiseen lopputulokseen, mikä näkyy myös syntyvässä säteilyssä.
Laboratoriossa pystytään aikaansaamaan helposti törmäilevien atomien ja ionien synnyttämää ionisoitumista joten sitä on tutkittu paljon enemmän kuin fotoionisaatiota, jota simuloitiin nyt julkaistussa tutkimuksessa.
Kokeen ensimmäisessä vaiheessa synnytettiin mustaan aukkoon syöksyvää, tiheää ja kuuman ainetta vastaava materiaali voimakkaalla pulssilaserilla. Laserin teho on 300 GW ja pulssin energia 4 kJ. Laser säteilee vihreää valoa. Kohde oli 0,5 millimetrin kokoinen ontto muovipallo, johon kohdistettiin 12 peräkkäistä 1,2 nanosekunnin pulssia. Kohde lämpeni noin 1 keV:n lämpötilaan eli noin 12 miljoonaan asteeseen.
Kuuman pallon lähettämä röntgensäteily kohdistettiin millimetrin päässä olevaan ohueen piilevyyn, joka vastasi mustan aukon tuntumassa olevaa ainetta. Säteilyn vaikutuksesta piilevy fotoionisoitui ja säteili omaa röntgensäteilyään. Cygnus-X-3:n ja Vela 1:n lähettämää säteilyä verrattiin ionisoidun piin säteilyyn. Spektrit vastasivat muodoltaan kohtuullisen hyvin toisiaan.
Sen sijaan teoreettiset laskut säteilyn alkuperästä eli mistä kohdasta piiatomin elektronikuorta säteily lähtee, ovat toistaiseksi ristiriidassa aiempien astronomisista mittauksista pääteltyjen kanssa.
- YLE tiede - Nature Physics) -