Onko se niin että on luonnevikainen ettei tule toimeen kenenkään kanssa ja haluaa lapsen silti?
Epäsosiaalinen ihminen ei kykene parisuhteessa alämään mutta lapsia on siltikin pakko saada. Itsekäs ihminen ei voi suhdetta luoda mutta kyllä pieniä lapsia voi ohjailla. Aikuista ei sen sijaan voi ohjailla kuin liikennepoliisi. Ydinperheessä eläminen on vaativaa eikä se sovi helppoa elämää hakeville. Yh perheessä kasvaneelle minulla oli vaikeaa sietää äitini vaihtuvat kumppanit. Sain sen mallin että kumppania voidaan vihtaa kuin sukkaa jos ei miellytä. Tuossa on sitä vikaa ja tuossa tätä. Itse äitini oli narsistinen jolla oli aina peili edessään joka näytti oliko tarpeeksi täydellinen. Kukaan mies ei ollut hänen arvolleen tarpeeksi hyvä.
Ainoastaan miehen elatusmaksut kelpasivat ja lapsia tehtiin vain sen vuoksi kun muutkin tekevät.
Epäsosiaalinen ihminen ei kykene parisuhteessa alämään mutta lapsia on siltikin pakko saada. Itsekäs ihminen ei voi suhdetta luoda mutta kyllä pieniä lapsia voi ohjailla. Aikuista ei sen sijaan voi ohjailla kuin liikennepoliisi. Ydinperheessä eläminen on vaativaa eikä se sovi helppoa elämää hakeville. Yh perheessä kasvaneelle minulla oli vaikeaa sietää äitini vaihtuvat kumppanit. Sain sen mallin että kumppania voidaan vihtaa kuin sukkaa jos ei miellytä. Tuossa on sitä vikaa ja tuossa tätä. Itse äitini oli narsistinen jolla oli aina peili edessään joka näytti oliko tarpeeksi täydellinen. Kukaan mies ei ollut hänen arvolleen tarpeeksi hyvä.
Ainoastaan miehen elatusmaksut kelpasivat ja lapsia tehtiin vain sen vuoksi kun muutkin tekevät.
Vastaukset 13
Vanhimmat
eriasia kuin vanhemmuus. Rakkaus lapseen on ihan eriasia kuin rakkaussuhde aikuiseen. Siinä minun pointtini. Miestä en itselleni halua.
Kuuleppas, se on niin, että lasten teko/hankinta on biologinen tarve. Mutta miehestä itselleen ristin ottaminen ei onneksi ole.
Naisen on paljon parempi ilman alistajaa- miehet hakekoon pi...ronsa, muualta, taikka olkoon ilman EVVK.
Ei se, ettei halua parisuhdetta itselleen tarkoita etteikö tulisi toimeen kenenkään kanssa. Ei vaan kyseisen kanssa. Ja jokaisella on oikeus omaan itsensä elämästä päättämiseen. Ei pakko avioliittoja Suomessa.
Sama juttu. Tahdoin lapsen mutta miestä en ole halunnut. Tai no aiemmin halusinkin mutta aloin kuitenkin arvostamaan yhä enemmän ja enemmän omaa itsenäisyyttä ja vapautta joten nyt en kyllä kovin helpolla ottaisi miestä harmikseni. Minulla on hyväpalkkainen työ, en ole isältä elatusapuja edes pyytänyt koska olen tietoisesti tämän valinnan tehnyt, eli otin häneltä sen tärkeän siemenen jotta sain itselleni lapsen. Olen ollut erittäin onnellinen ja tyytyväinen koko ajan, enkä ole kokenut että olisi raskasta hoitaa lastaan yksinään. Sen kaiken kattaa syvä rakkaus omaa lasta kohtaan. Ei ole ainakaan tarvinnut tapella puolison kanssa siitä kenen vuoro nyt pylly pestä tms. mitä valitettavan usein kuulen näissä "ydinperheissä".. En ole myöskään tarvinnut omaa aikaa.. Se aika kun se oma lapsi on pieni on niin lyhyt, että enköhän minä vielä ehdi tuota omaa aikaa viettää ihan yllin kyllin.
Nälkä, uni jne. ovat biologisia tarpeita, mutta lapsen teko ei ole - yhtä vapaaehtoinen kuin parisuhdekin.
Eikä suurin osa miestä "ristikseen ota", vaan elättäjäkseen itselleen ja niille joita "biologisen tarpeena" pitää .... eli lapsilleen.
;D
Miksi siis halusit yh. ksi ja haluat vielä mieheltä elareitakin? En ymmärrä sua. Jos tietoisesti teit yksin lapsen, niin eikö sun pidä se maksakin?
Kannattaa lukea tekstit uudelleen, Kukaan yh- ei edellä olevista sano haluavansa mieheltä elatusmaksuja.. Jokainen on valintansa tehnyt... Olen samaa mieltä eli yksinhuoltaja olen halunnut olla alun alkaenkin enkä miestä elämääni halunnut ja näin en mielestäni mieheltä myöskään voi mitään pyytää enkä edes halua.
ihmisellä jolla ei ole meistä eikä lapsia eikä ole eronnut perheestään, niin miten voi laukoo tollasia perättömiä huttuja, jos ei tiedä mistä puhuu?
Just joo, yleensäkin lapsettomat ja perheelliset ovat omasta mielestään niitä asiantuntijoita, jotka tietää lapsista ja avioliitosta kaiken!! Heh... sinuna en suutani avaisi, ellei ole omakohtaista kokemusta ja TIETOA!
voimme paneutua tarkastelemaan yh-äidin elämää lapsen silmin. Sitä kuinka suuret traumat yh-äiti teoillaan ja valinnoillaan jättää lapseen ja miten traumaattinen aikuinen hänestä kasvaa, jollei kykene käsittelemään vanhempansa tekoja.
Kerro ajatuksiasi meille opiksi ja valoittamaan tilannetta, jossa vääränlainen vanhemmuus tuohoaa aikuiseksi kasvavan lapsen elämän ja katkeroittaa hänet. Silloin ehkä itsekin käsität edes hiukan, miksi äitisi oli sellainen kuin oli ja saat ehkäpä tunnelinpäätä auki.
Oletko jutellut äitisi kanssa isäsi maksamista elatusmaksuista (koska se tuntuu olevan sinulle suuri asia) entä siitä miksi äitisi on halunnut paljon lapsia, vaikkei hänestä oikein ollut huolehtimaan teistä. Kaikille valinnoille on joku syy, eikä lastenhankintaa kuitata sillä, koska muutkin tekivät lapsia. Mikä rooli isälläsi on ollut teidän lasten kasvatuksessa, entä hankinnassa? Minusta tuntuu, että sinulla on aika paljon käsittelemättömiä asioita plakkarissa, jotka estävät sinua elämästä hyvää ja tasapainoista elämää.
Minäkin olen narsistiyh-äidin tytär, mutta minä ymmärrän miksi hän on ja oli sellainen kuin on, enkä tunne kaunaa ja katkeruutta häntä kohtaan. Hän ei osannut olla muuta, parhaansa hän teki ja todennäköisesti toisenlaiset valinnat olisivat muokanneet hänestä toisenlaisen ihmisen, mutta harva niin nuorena äidiksi tullut pystyy tekemään oikeita valintoja, kun elämänkokemus on nolla.
Olen miettinyt äitini vaihtuvia kumppaneita ja ikuista täydellisyydentavoittelun johtuvan huonosta itsetunnosta, jonka osa-aiheuttaja on ollut yhteiskunnan nuiva suhtautuminen yh-äiteihin, olematon tuki ja todella raskaat elinolosuhteet, koska yksinhuoltajan kouluttautuminen parempaan ammattiin ei 40 vuotta sitten ollut mahdollista - onneksi tänään asiat on toisin. Elimme jatkuvasti velaksi, koska hän halusi olla niin kuin muutkin ydinperheelliset. Näen hänessä edelleen eksyneen murrosikäisen, joka ei ymmärtänyt kuinka suuriin saappaisiin hyppäsi, eikä siltä tieltä ollutkaan enää paluuta. Siihen kun lisäämme voimakkaan tahtoihmisen luonteen, joka ei myönnä tarvitsevansa apua, koska äitiys oli ympäristön mielestä hänen "oma syynsä, hoitakoon nyt penskansa itse" eli hänen minäkuvansa kasvoi kieroon paineiden alla "liian-vahva-minä-itse-ihminen", joka kasvatti itselleen panssarin, jota ei enää osannutkaan riisua.
Jos käyt purkamassa tapahtumia ja ajatuksiasi aihetta tuntevan ammatti-ihmisen kanssa, voit saada tietoa äitisi käytöksestä ja se taas helpottaa henkistä kasvuasi kun saat työkalut ymmärtää hänen persoonaansa ja tajuat, että olette kaksi eri ihmistä.
lapsia usean naisenk anssa, ja sitten hylkää heidät, ja taas tietoisesti ottaa uuden naisen ja uusia lapsia tulee, ja taas tieoisesti....
Joo ja miksi joku nainen haluaa aina tehdä lapsen kun mies vaihtuu?!?!?!
Naapurissa on yh-äiti jolla 4 lasta ja jokaisella eri isät. On sosiaaliviraston vakiasiakas tämä perhe. Äiti on jossain määrin väkivaltainen ja huuto on jatkuvaa kun ilta tulee, äiti myös lipittää kaljaa paikallisessa kapakassa lähes joka viikonloppu. Lapset eivät juuri tapaile isiään. Nyt on nuorin lapsista sijoitettu toiseen perheeseen.
On se vaan järkyttävää miten joku ihminen pelaa toisen ihmisen elämällä ja siis tässä tapauksessa viattoman lapsen. Jos vaihtaa seksikumppani tiuhaan tahtiin niin voisi nyt aikuinen nainen huolehtia ehkäisystä. Viranomaiset ovat aika avuttomia tilanteessa kun ei kuitenkaan mitään rikosta ole tehty eikä äiti systemaattisesti pahoinpitele lapsiaan. Mutta paha olla on noilla lapsiraukoilla!
Kovasti arvostelit äitiä, hänen elintapojaan ja lisääntymistään eri miesten kanssa ja totesit että lapsilla on paha olla. En väitä ettetkö ihan asiaa olisi kirjoittanut, mutta kummastuttaa ettet lainkaan peräänkuuluttanut lasten isien vastuuta. Tarinassa oli siis yksi epäkelpo äiti ja jopa neljä lapsensa hylännyttä isää, mutta keskityit sen äidin arvostelemiseen. Mikäli lapsilla on todella paha olla äitinsä luona, mikseivät isät tule hakemaan omiaan pois?
En ymmärrä miksi kukaan haluaa tehdä lapsen aina aloittaessaan uuden parisuhteen, enkä myöskään ymmärrä miksi joku tekee lapsen ja lähtee litomaan.
jotka minäkin aioin sanoa tähän keskusteluun!
Ei ihan sentään naapurissa - koska en asu slummissa - mutta samassa kaupungissa kuitenkin asuu yksinhuoltaja, jonka mies meni vastaavanlaisen ovelle hakemaan lastaan pois, koska oli "äidin" naapureilta kuullut huonosta kohtelusta.
----tarina jatkuu näin:
Ämmä seisoi ovella krapulassa ja sanoi: vain minun kuolleen rummiini yli viet täällä edes tulitikun! Ei uskonut vaan työnsä ämmän edellään ja sanoi lapselle vaatteet päälle, nyt mennään kotiin. Ämmä tuli keittiöstä ja löi keittiöveitsellä nahkatakin rikki ja sanoi, ulos!
Moniko olisi jäänyt?
Toinen tapaus eteni oikeuden kautta. Mies meni lopulta voitettuaan hakemaan lastaan, äiti ja lapsi kadonneet. Piilottelivat viikkoja, kunnes lapsi vihdoin saatiin oikealle huoltajalleen. "Äiti" kiusaa tänäkin päivänä miolempia; lastaan ja exäänsä: tekee lastensuojeluun ilmoituksia jne.
Miten ihmeessä te täällä aina vähättelette äidin osuutta tapahtumiin ja mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin? Teille täällä nainen on joku pasiivinen idiootti, joka vaan pannaan paksuksi kenen toimesta tahansa ja sen jälkeen sille tehdään ihan mitä tahansa! (Varmasti moni tunnisti itsensä.) Moniko teistä olisi luopunut/luopuisi lapsistaan vapaaehtoisesti isän hyväksi?
Monien selvitysten mukaan miehet eivät usko mahdollisuuksiinsa saada lapsiaan huoltoonsa ja siksi eivät sitä edes yritä vaan tyytyvät naisen tahtoon - eikä siis ihme, vain 1/10 yksinhuoltajasta on mies - tamäkin usein leski.