Mulle on viikko sitten tullut kissanpentu ja se on ihan kamala. Hyppii päälle öisin ja tähtää kasvoihin, saa pelätä milloin puhkoo silmät päästä, en saa nukuttua yhtään. Viime yönä suljin sen kylppäriin, että voisi nukkua edes yhden yön kunnolla, no se meni ihan hyvin.
Päivisin toi on kiinni tietokoneen johdoissa, jaloissa tai käsissä, kädet on ihan verillä kun se rääpii..onko toi ihan normaalia kissoille? leluja sillä kyllä on ja olen yrittänyt leikkiä sen kanssa paljon, että se ei tekisi muuta pahuutta.
Hermot vaan alkaa väkisinkin menemään, suljen sen aina kylppäriin jos en kestä sitä.
Vihaan tuota kissaa..pitäisiköhän se antaa pois, vai rauhottuuko ne tuosta..eihän tollasesta ainakaan mitään iloa ole.
Päivisin toi on kiinni tietokoneen johdoissa, jaloissa tai käsissä, kädet on ihan verillä kun se rääpii..onko toi ihan normaalia kissoille? leluja sillä kyllä on ja olen yrittänyt leikkiä sen kanssa paljon, että se ei tekisi muuta pahuutta.
Hermot vaan alkaa väkisinkin menemään, suljen sen aina kylppäriin jos en kestä sitä.
Vihaan tuota kissaa..pitäisiköhän se antaa pois, vai rauhottuuko ne tuosta..eihän tollasesta ainakaan mitään iloa ole.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pois jos et kestä sitä rahoittumaan se voi laittaa vessaan tai toiseen huoneeseen.Kuulostaa siltä että et kissaa jaksa hoitaa muutenkaan kyllä kissat rauhoittuu ikää lisää tulee pennut ovat eri luonteisia myös.
taitaa olla liian nuorena luovutettu. Tai sitten ei ole sosiaalistettu kunnolla ihmisiin. Eivät minun pentuni ainakaan ole koskaan tuollaista tehneet. Tosin villejähän kaikki ovat lapsina, mutta on ne sen tienneet että ihmisen kimppuun ei käydä.
Sen siitä saa kun ei ymmärrä mihin ryhtyy kun ottaa kissanpennun. Tottakai jokainen kissanpentu on villi, leikkii paljon ja tuhoaa paikkoja. Pitäisihän se ymmärtää, jos kissanpennun ottaa. Iän myötä se kyllä rauhoittuu, ja jos todella kissoja rakastaa niin kestää pahat vaiheet hyvin.
Muista kieltää huonosta käytöksestä. Kyllä kisutkin oppii mitä ei saa tehdä.
juu, minulla tosiaan ei ole ollut kissaa tätä ennen, enkä kyllä oikeen kissoista mitään tajua.
Nyt on kuitenkin mennyt paremmin, nostan sen esim sängystä aina pois jos se hyppää, niin ei se kauaa sitten jaksa enää pomppia siihen. Mutta siis haluaisin kasvattaa tuon oikein, etten tee mitä täydellisiä virheitä, eli onko ihan ok jos sen laittaa vaikka kylpyhuoneeseen yöksi, sinne ruuat ja hiekkalaatikon?
yhden yön se oli siellä, ja nukkui täysin rauhassa...
ja jos se puree tietokoneen johtoa, olet lämäyttänyt käsiä yhteen, että se tajuasi mennä pois, mutta se tulee heti takaisin tai ei välitä ollenkaan..ja jos sanon tiukasti ei, niin ei se välitä. Eli miten kissoja sitten pitäisi torua?
Ihan hyvin olet toiminut. Kun meidän perheeseen hommattiin viisi vuotta sitten ensimmäinen kissa touhu oli aika samanlaista. Johtojen kimpuun ei mennyt, mutta yöllä sai pelätä kun kissa hyppi päälle ja riehui sängyssä. Alle puoli vuotiaana sen käytös kuitenkin rauhouttui ja nykyisin kissa on hyväkäytöksinen ja rauhallinen.
vittu!
Anna kissa pois ja osta Anttilasta nalle.. se ei liiku!
Jaksais aina näitä idiootteja!
kielenkäyttöä.
Juttelin eläinlääkärin kanssa äskettäin. Hän kertoi että nykyisin on tullut todella paljon "huutaja kissoja".
Itse olen omistanut elämäni aikana monta kissaa, ne ovat kaikki eri luonteisia.
Viimeksi otin kissan joka oli täysi hermoraunio, huusi ja teki pahojaan minkä kerkisi vaikka ikää oli jo reilut neljä vuotta.
Nyt on kehräävä ja maailman ihanin katti.
Kissojen kanssa on opittava elämään, rauhallisuus ja johdonmukaisuus on tärkeää.
Ne myös pitkästyvät mikäli eivät saa tarpeeksi virikkeitä. Pitkästynyt kissa alkaa tehdä pahojaan saadakseen huomioita.
Asumme maalla joten kissa liikkuu irti pihapiirissä.
Taidanpa olla tosi onnekas kissakavereideni suhteen.
7 vuotias kissaprinsessani, joka ei ollut koskaan nähnyt mitään toista eläintä, mitä nyt parvekkeelta lintuja, sai kolme viikkoa sitten kaveriksi Pennun.
Jännitin ja pelkäsinkin vastaanottoa , kun toin pikkukissaa kotiin.
Iso neiti olikin tosi vihainen, sähisi ja murisi minulle ja monta päivää sohvan alta hän keskusteli minun kanssani tosi matalalla äänellä.
Väliin mahtuu kaikenlaista keskustelua ja ruokakuppien , nukkumapaikkojen ja muiden asioiden vekslaamista, mutta nyt leikkivät ja mekastavat yhdessä, mikä olikin tarkoitukseni, nimittäin se, että vanhempi kissa saisi kaverin.
Ajattelin alun perin, kun muut sanoivat kissojen tottuvan toisiinsa parissa päivässä, että Papu-neidin kohdalla annan aikaa ensin kaksi viikkoa ja sitten lisää, jos tarvis on.
Kissat ymmärtävät mainiosti puhetta ja kaikki rajut tappelut loppuivat alkuunsa yksinkertaisesti kieltämällä, kertomalla Papulle, mikä tulokas on ja että sen pitää alkaa hoitamaan sitä.
Meni jonkun aikaa, kun huomasin, että Papu on luovuttanut pennulle ihan kaikki, jopa omat lempipaikkansa ja ruoastansakkin se antoi pennun ensin maistaa.
Nyt, pikkuhiljaa Papu on alkanut ottamaan takaisin muutamia sellaisia tapoja, jotka olivat meidän yhteisiä ,iltarutiinit, päiväunurutiinit yms.
Molemmat nukkuvat sängyssäni ja ne hetket, kun tulen kotiin rauhaa huokuvaan kotiin kissojen pötköttäessä milloin missäkin, ovat ilon hetkiä.
Jos ne eivät nuku sikeästi, ne tulevat yhdessä ovelle vastaan, pieni ja iso.
Ihmettelen joka kerta, kun ovella ei ole ketään, koska Papu ennen kuuli kerrostalon alaoven avaisusta, milloin emäntä tulee.
Ajattelen, että niillä on niin rankat leikit ja uni myös sitten syvempää.
Pienestä pennusta tulee ihan hirveä riiviö, jos sillä ei ole tarpeeksi virikkeitä, eli esim.leluja, joista se pitää. Tämä pentu näköjään tykkää ihan kaikesta, mitä sille eteen heittää, mutta monet kissat ovat tässäkin asiassa valikoivia.
Satavarmoja leluja ovat kaikki vanhanaikaiset, esim. villalankakerä, tyhjät lankarullat, suklaalevyn tinapaperista pyöritetty pallo.
Ostoleluista satavarma on kepin päässä roikkuva pitkä karvapötkö, jonka päässä on jotain hörhöjä.
Itsekkin voit tehdä leluja, narun päähän jotain palloa tai sykkyrää, jossa voi olla esim. kulkunen.
Pentua pitää myös pitää sylissä, niinkuin pientä vauvaa ( isona myös) rapsuttaa hellästi sieltä täältä, eniten se tykkää leuanalusrapsutuksesta. Voit ottaa sen päikkäreillä peittosi alle tms. Jos et halua, että kissa on sängyssäsi, laita sängyn viereen tai vähän kauemmas sängystäsi sille peti ja opeta se olemaan siinä. Kissat kyllä hakeutuvat aina johonkin mahdollisimman lähelle toista hengittävää olentoa.
Älä sulje kissaa mihinkään, se ei siedä suljettuja ovia, sen pitää saada tutustua koko reviiriinsä. Usein ne yrittävät myös livahtaa kerrostalossa käytäväovesta ulos, silloin, kotiin tullessasi laita kassi tai muu vastaava jalkojesi tasolle oven rakoon, että et joudu hermostuneena metsästämään kissaa käytävässä.
Tämä tällä kertaa, kysy neuvoja jos aiot pitää pennun, mutta hoida sille hyvä koti, jos aiot luovuttaa.
Ymmärryksellä saat kyllä siitä ihanan kotihengettären, ellei se nyt juuri satu olemaan noita edellisen vastaajan "huutavia kissoja", mistä en ollut kuulluutkaan.
terv.
"onnellinen kissojen omistaja"
Papuleena
Meillä auttoi johtojen puremiseen kun siveltiin niihin sitä kaupasta saatavaa sitruuna-mitä-lie-maustelientä, mikä on sellaisessa keltaisessa sitruunan näköisessä pullossa. Ei hapan johto enää maistunut.
Muistathan myös että kissa ei ole kuin koira, jota voi ns. käskeä ja joka tekee makupalasta mitä vaan. Kissa on erittäin itsenäinen eläin. Se oppii kyllä valtavasti asioita, oppii tietämään mikä on oikein ja väärin ja ymmärtää yllättävän paljon, mutta se tekee ja toimii ainostaan silloin ja siten, kun se itse haluaa, kun sitä itse huvittaa. Kissa ei yritä miellyttää sinua vaan odottaa, että sinä miellytät sitä. Siinä juuri pilee kissojen ihanuus. Ne on älykkäitä! Miksi muuten kaikissa lasten leffoissakin kissa vie ja koirat vikisee :)
sulla menny hermot ja nyt jo vihaat kissaa?
Mulla oli samanlainen ajanjakso oman kissani kanssa, mutta se kesti kuukausia! Johtui varmaankin siitä että sain kissan kun se oli 5 viikon ikäinen, tosin oireilu tuli vasta vähän vanhempana.
kiitos ensinnäkin kaikille vastanneille :) yritän tosissaan olla rauhallinen tuon kanssa ja leikkiä paljon..lelujakin sillä on, tuntuu vain, ettei sitä kiinnosta lelut vaan esimerkiksi sohvan hajottaminen.
joo hermot on todellakin menneet aina välillä ihan täysin, ehkä tuo vihaaminen oli vähän turhan voimakas ilmaisu..
kyllä mä tuosta tykkäänkin, ja olen sen kanssa tosi paljon. Mutta joissain asioissa en vain tiedä mitä tehdä..
kerran se jo kynnellä rääpäisi silmään, kun en ehtinyt estää, en tajua miksi se on silmien kimpussa koko ajan ja toinen on tuo sohvan tuhoaminen ja esimerkiksi tänään olin sen kanssa koko ajan, leikein ja se nukkui sylissä ja sitten se päätti istua viereeni sohvalle ja kusi siihen ja katsoi vain silmiini..siis what?! onko tämä jotain kissojen mielenosoitusta jostain..
sisäsiisti tuo muuten on.
toivottavasti tällainen vaihe ei kestä kuukausia..
Joo on ne pentuina aika tuholaisia :D Mulla palo meijän pentuun hermot sata kertaa päivässä kun se tuli taloon :) EIpä siinä muu auttanut kun se toisto; aina vaan ''EI'' napakasti kun teki jotain pahaa ja alkuaikoina käytin aina suihkepulloa että kun teki jotain pahaa niin samaan aikaan tiukasti "EI" ja suihkepullolla ruikkasin naamaan, oppi melko nopeesti tottelemaan pelkkää ei-sanaa.
Kissa meillä myös aluksi puri leikkiessään ja silloin vaan lopetettiin leikki tai kiljastiin (ei nyt mitään rääkymistä mutta silleen että kissa huomaa että nyt sattuu), sitä kannattaisi kokeilla ehkä tuon kynsienkäytön kanssa.
Nyt meidän pentu 7kk ikäinen ja toisen kissan kanssa riehuvat yhdessä täällä edelleen mutta hillitymmin ja tottelevat kyllä, ei tartte ku sanoa pahantekijän nimi tiukkaan ääneen niin heti lopetetaan sohvan raapiminen/muu tuhoaminen :) Ikävä kyllä vessapaperirullat eivät ole saaneet noiden kynsiltä rauhaa..ja silloin kun ollaan poissa kotoa tai kun nukutaan niin kyllä ne kiipeää kielletyille pöydille ja menevät syömään mun kukkia ym pahaa mitä vaan sattuvat keksimään :) Sängyssä ei leikitetä ikinä ja on tehty selväklsi että siellä ei riehuta kun mennään nukkumaan.
Kärsivällisyyttä ja onnea! Kyllä se siitä
Joo, kaikki nuo kärsivällisyyttä neuvovat viestit on hyviä.
Tuo sylistä suoraa viereen istumaan ja kuseksiin sohvalle, vaikuttaa kyllä jotenkin oudolta.
Oletko jo käyttänyt rokotuksissa ja mahdollisessa leikkauksessa.
Yleistarkastuksessa, jos on hyvä ja ammatistaan kiinnostunut lääkäri, saat selville, ettei sillä vaan ole jotain fyysistä häikkiä, joka saattaa olla joku ihan pienikin juttu, mutta häiritsee pentua ( korvassa jotain tms.)
Yhtenä keinona ja aikakin hyvänä olen käyttänyt apteekista saatavaa Feliway-nimistä, kissan omaa naamaferomonia sisältävää ainetta. Sitä saa suihkeena, jota voi suihkuttaa mm. sellasiin paikkoihin, joita kissa alkaa tuhota tai joihin se pissailee. Se ei tee pahojaan sinne, missä tuoksuu sen oma ominaishaju. Sitten samaa ainetta saa myös pistokkeeseen laitettavan haihduttimen. Lääkäri neuvoi mua käyttämään sitä mm. silloin, kun olen lähdössä matkalle. Olen käyttänyt sitä nyt koko ajan.
Kissa rauhoittuu, jos on rauhoittuakseen.
Oli minullakin eilen yllättävän vaikea silittää verhoa, kun Pentu roikkui verhossa ja alkoi purra silitysraudan johtoa, mitä se ei muille johdoille tee. Taisteluhan siitä tuli meille, minä voitin kyllä ja pentu tyytyi katselemaan kauempaa. Ei sitä kyllä ikinä tiedä, mitä nää keksii.
Tarmoa ja voimia sinne!