Kantapään ominaisuuksia
Sillan muoto:
muistopuhe.
Uomasi kalvaa,
jokeni virkkoi.
Läikähti lähteissään.
Läikähti pohjalta lähteissään.
****
Ahaa!
Tässä nuori toppatakkityttö seisoo Seinäjoen asemalla kuukengissään ja pilleissään ja odottaa junaa. Sataa lunta. Asema on mutiseva hiljaisuus. Muutama ihminen tuijottaa pohjoiseen ja seisoo yössä aloillaan kuin patsas. Juna saapuu monen savukkeen jälkeen.
Vaunuosastolla on hädin tuskin tilaa istua. Dooriksella on paikkalippu. Numero täsmää, mutta istuin on jo varattu. Hänen paikallaan röhnöttää vetelä ja pölöttävä solttu, karjalaispoika, jonka kasvot ovat yhtä hymyä ja ymmärrystä, yhteistyökykyä ja luovaa lutviutumista kansakuntien siirtoliikkeissä.
On vuosi 1988
Tulimme samalla junalla jälleen Helsinkiin. Eikä hänen vaimonsa vieläkään ymmärrä ystävyyttämme; tapaamme matkustella yhdessä ja nukkua samassa sängyssä ja soitella toisillemme päivittäin. Kutsun häntä veljekseni, sillä hän oli tuolloin ainoa asia maailmassa: todellinen ja tärkeä. Ja on sitä syvää samaa sydämen turvallisuutta sisälläni yhä.
(henkilöt ja tapahtumat ovat fiktiivisiä)
Sillan muoto:
muistopuhe.
Uomasi kalvaa,
jokeni virkkoi.
Läikähti lähteissään.
Läikähti pohjalta lähteissään.
****
Ahaa!
Tässä nuori toppatakkityttö seisoo Seinäjoen asemalla kuukengissään ja pilleissään ja odottaa junaa. Sataa lunta. Asema on mutiseva hiljaisuus. Muutama ihminen tuijottaa pohjoiseen ja seisoo yössä aloillaan kuin patsas. Juna saapuu monen savukkeen jälkeen.
Vaunuosastolla on hädin tuskin tilaa istua. Dooriksella on paikkalippu. Numero täsmää, mutta istuin on jo varattu. Hänen paikallaan röhnöttää vetelä ja pölöttävä solttu, karjalaispoika, jonka kasvot ovat yhtä hymyä ja ymmärrystä, yhteistyökykyä ja luovaa lutviutumista kansakuntien siirtoliikkeissä.
On vuosi 1988
Tulimme samalla junalla jälleen Helsinkiin. Eikä hänen vaimonsa vieläkään ymmärrä ystävyyttämme; tapaamme matkustella yhdessä ja nukkua samassa sängyssä ja soitella toisillemme päivittäin. Kutsun häntä veljekseni, sillä hän oli tuolloin ainoa asia maailmassa: todellinen ja tärkeä. Ja on sitä syvää samaa sydämen turvallisuutta sisälläni yhä.
(henkilöt ja tapahtumat ovat fiktiivisiä)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä olen kuvannut ja piirtänyt ja maalannut ja muovaillut vahasta sen miloonat sillat...
Mikä niissä minuun niin vetoaakin??!!
Niin ku Sun tapasi kirjoittaa
Emmä tiiä mutta arvelen sillan olevan yks vanhimmista ihmiskunnan todella tärkeistä symboleista, siitä on varmaan tullut jonkinlainen arkkityyppi, jottei aina tarttisi räpiköidä kuin sammakko tai sorsa yli.
Ei mulla oo mitään kahluusaappaitakaan kun en kalasta. Perho mulla on, mutta se goisii.
Kiits, Mytsis. Sä olet niin kannustava (olematta kannustin tai kannus).
(virnuhymiö)