Sinä aamuna aurinko paistoi
lehtien pinnalla keltainen valo
Muurahaispesässä kävi kuhina
kun purettiin ja rakennettin
Ajattelit kaiken olevan
ikäänkuin toisin kuin sanoin
Pyysin hiljaisuutta
mutta et kuunnellut
Jos pyytäisin kauniisti silloin
kuulisin äänesi
lehtien pinnalla keltainen valo
Muurahaispesässä kävi kuhina
kun purettiin ja rakennettin
Ajattelit kaiken olevan
ikäänkuin toisin kuin sanoin
Pyysin hiljaisuutta
mutta et kuunnellut
Jos pyytäisin kauniisti silloin
kuulisin äänesi
Vastaukset 2
Vanhimmat
En minä tiedä oliko aamu silloin,
sylinsä avoinna, vaiko viettikö
päivä jo seremoniaansa, oliko
sittenkin auringon unen aika.
Minä näin vain kostuneen pintasi
ja kuinka valo karehti siitä, pisaroista
lammikko ja punaa kirkkaassa nesteessä,
se kaikki kuin vuolas, virtaava taika..
Sinä keinuit minulle monina osina,
epäyhtenäisenä kokonaisuutena minun
silmieni välityksellä sisälleni, katseeni
kautta, osaksi minun omaa maisemaa..
Ja vaikka keinuntasi oli kuin tanssi ja
varrellasi untuvaa, hiljaisuuden liikettäsi
ja vuotosi hiljaa päättyi, alkoi kuivua,
Sinä teit sanattomasti edessäni kuolemaa..
niin sinä Rakkauden kuva, Ruusu,
aina lopulta teet..
http://www.youtube.com/watch?v=ZnDjSM16CQc&feature=related
Kiitos Runostasi.
Niin on Rakkaudessakin rakentamista ja
siitä valo heijastuu.
Punaisena, kun Rakkaus on tiivis,
väri vaihtuu, kun on purkamisen hetki.
Niin kaikki elää hetkensä ja tilalle uusi.
Niin Ruusukin, Rakkauskin...
Rakkausrunossasi oli tunnetta
ja väreitä lukijalle.
Sanomaa hänelle, joka oikeasti syventyy tekstiisi
ja minusta tämä oli hyvin aito
ja tuore Runo kynästäsi.
Taitava toteutus, kaneutta ja herkkyyttä,
tunnelmaa alusta loppuun.
Kovasti hyvä kokonaisuus Runona.
Voimia ja positiivisuutta koko päivääsi.
haikeutta varovaisin sanoin,
melankoliaa - kaikki samassa paketissa.
Runoilijaa kiittää lukija.