Babu, Agwe, Tellu...?

Minäkin pidin vuoden taukoa netistä, mikä oli ihan terveellistä. Ikävä sen sijaan, että niin tuntuivat tekevän muutkin entiset aktiivit magia-palstalaiset. Nykyään homma tuntuu aika näivettyneeltä eikä syntyjä syviä käsitteleviä keskusteluja enää synny. Tuntuu kuin entiseen höpöttelyyn olisi kuitenkin kuulunut myös jonkinlainen yhteisöllisyys, vaikka keskusteluissa välillä aika raa´allakin tavalla ruodittiin toistemme traumoja ja piilotajuntaa. Kaipa siinä jotain terapeuttistakin efektiä oli, kun sitä on jäänyt tavallaan kaipaamaan.

Rödis kirjoitti:

Minäkin pidin vuoden taukoa netistä, mikä oli ihan terveellistä. Ikävä sen sijaan, että niin tuntuivat tekevän muutkin entiset aktiivit magia-palstalaiset. Nykyään homma tuntuu aika näivettyneeltä eikä syntyjä syviä käsitteleviä keskusteluja enää synny. Tuntuu kuin entiseen höpöttelyyn olisi kuitenkin kuulunut myös jonkinlainen yhteisöllisyys, vaikka keskusteluissa välillä aika raa´allakin tavalla ruodittiin toistemme traumoja ja piilotajuntaa. Kaipa siinä jotain terapeuttistakin efektiä oli, kun sitä on jäänyt tavallaan kaipaamaan.

Lue lisää

Kun meitsi pääsisikin siihen asti että pitäisi lomaa _koko_ netistä. Aina sitä tulee jossain päin pyöriskeltyä, ainoastaan tämä S24 jäi vähemmälle kun tuntui ettei tällä ollut enää mitään annettavaa minulle eikä minulla sille. Eikä tässä kai sen kummempia anteja ole vieläkään ilmaantunut, kunhan pieksen suuta tuonpuoleisista asioista lämpimikseni. Vaikka sellaista lämmittelyähän se on tietysti aina ollut. Vaikka toisaalta en minä näitä foorumeita mitenkään väheksy. Saattaisin olla ehkä joissain asioissa naivimpi kuin mitä olen oikeasti, jos en olisi netistä oppinut kaikenlaista ihmisten kotkotuksista.

On tämä nettielämä(ni) toisaalta mennyt niin himpskatin tieteelliseksi viime aikoina. Enemmän pitäisi saada vaihteeksi taas spirittiä mukaan ennen kuin sielu nääkähtää vallan. Mutta eihän se väkisin pusertaen suju tietenkään. Kattoo ny. Jos tulee Henki mukaan kuvioihin niin eiköhän tämäkin palsta aktivoidu.

(Voi itku noita matikantehtäviä aina tossa alhaalla... Menee aivot solmuun.)

ex-Tellu kirjoitti:

Kun meitsi pääsisikin siihen asti että pitäisi lomaa _koko_ netistä. Aina sitä tulee jossain päin pyöriskeltyä, ainoastaan tämä S24 jäi vähemmälle kun tuntui ettei tällä ollut enää mitään annettavaa minulle eikä minulla sille. Eikä tässä kai sen kummempia anteja ole vieläkään ilmaantunut, kunhan pieksen suuta tuonpuoleisista asioista lämpimikseni. Vaikka sellaista lämmittelyähän se on tietysti aina ollut. Vaikka toisaalta en minä näitä foorumeita mitenkään väheksy. Saattaisin olla ehkä joissain asioissa naivimpi kuin mitä olen oikeasti, jos en olisi netistä oppinut kaikenlaista ihmisten kotkotuksista.

On tämä nettielämä(ni) toisaalta mennyt niin himpskatin tieteelliseksi viime aikoina. Enemmän pitäisi saada vaihteeksi taas spirittiä mukaan ennen kuin sielu nääkähtää vallan. Mutta eihän se väkisin pusertaen suju tietenkään. Kattoo ny. Jos tulee Henki mukaan kuvioihin niin eiköhän tämäkin palsta aktivoidu.

(Voi itku noita matikantehtäviä aina tossa alhaalla... Menee aivot solmuun.)

Lue lisää

Olen väitellyt telaketjuateistien kanssa heidän palstallaan viime aikoina lähinnä uskonnon kouluopetuksesta (puolustanut tietysti!), maahanmuuttajista ja muslimeista (puolustanut heitäkin). Yrittänyt tuoda hieman poikkeavia näkökulmia keskustelun peruskaavoihin.

Joskus ihmetyttää, miksi itseään fiksuina pitävät ja kieltämättä perusfundiskrisseleitä oppineemmat ihmiset saattavatkin olla niin jämähtäneitä, etteivät millään keinoin kykene edes kuvittelemaan uusia näkökulmia, joko sitten, että kykenisivat jonkinlaiseen aitoon empatiaan. Jotenkin tässä souvissa on sitten herännyt luottamus ja ilo omista mahdollisuuksista; vaikka mittari näyttää kohta viittäkymppiä, on säilynyt edelleen jonkinlainen - liekö taito, kyky vaiko luonnehäiriö - uudistumiseen. Kyky kyseenalaistaa, löytää radikaalisti poikkeavia näkökulmia. Siis niitä eväitä, joita luova ammatti edellyttää.

Kun ensimmäistä kertaa vierailin attepalstalla, se oli kuin jokin sulkeutunut lahkolaisyhteisö. Tuli mieleen M.Night Shyamalanin hieno leffa "The Village". Kun esitin ensimmäisen palstan mielipidejohtajien näkemyksistä poikkeavan näkökulmani, minut toivotettiin yksinkertaisesti koko palstalta huitsulanvittuun. Toki palstaa seuraa myös aidosti ajattelevia yksilöitä, mutta nämä oli ilmeisesti jo aiemmin tukahdutettu. Minua sitten jotkut varoittelivatkin palstan "johtoryhmästä".

Aloin järjestelmällisesti kyseenalaistaa johtoryhmän telaketjuateismin sillä seurauksella, että vaikka paskaa tuli niskaan ämpärikaupalla hitaasti mutta varmasti keskusteluun alkoi liittyä mukaan myös kirjoittajia, joilla oli suvaitsevampi ja avarampi näkemys maailmanmenosta. Onneksi. Tällä hetkellä tilanne palstalla on se, että entiset johtoryhmäläiset ovat viisaasti hiljaa eivätkä yritä enää jyrätä kaikkia poikkeavia näkemyksiä. Palstalla jopa keskustellaan!

Oli todella mielenkiintoista todeta, että uskonnollinen ja fundamentalistinen käytös ei kuulu pelkästään uskonnollisiin yhteisöihin. Vaikka nettipalstalla ei tietenkään ole käytössä minkäänlaisia fyysisiä alistamisen keinoja taikka uhkaa, yhteisöllisyyttä voidaan toteuttaa, sekä hyvässä että pahassa, myös tällaisella keskustelupalstalla.

Olisikin jännä seurata, voisiko kokonainen uskonnollinen kultti syntyä ja toimia tällaisena nettiyhteisönä. En pitäisi sitä mitenkään mahdottomana.

>>Enemmän pitäisi saada vaihteeksi taas spirittiä mukaan ennen kuin sielu nääkähtää vallan.>Voi itku noita matikantehtäviä aina tossa alhaalla... Menee aivot solmuun.

Rödis/Saagis kirjoitti:

Olen väitellyt telaketjuateistien kanssa heidän palstallaan viime aikoina lähinnä uskonnon kouluopetuksesta (puolustanut tietysti!), maahanmuuttajista ja muslimeista (puolustanut heitäkin). Yrittänyt tuoda hieman poikkeavia näkökulmia keskustelun peruskaavoihin.

Joskus ihmetyttää, miksi itseään fiksuina pitävät ja kieltämättä perusfundiskrisseleitä oppineemmat ihmiset saattavatkin olla niin jämähtäneitä, etteivät millään keinoin kykene edes kuvittelemaan uusia näkökulmia, joko sitten, että kykenisivat jonkinlaiseen aitoon empatiaan. Jotenkin tässä souvissa on sitten herännyt luottamus ja ilo omista mahdollisuuksista; vaikka mittari näyttää kohta viittäkymppiä, on säilynyt edelleen jonkinlainen - liekö taito, kyky vaiko luonnehäiriö - uudistumiseen. Kyky kyseenalaistaa, löytää radikaalisti poikkeavia näkökulmia. Siis niitä eväitä, joita luova ammatti edellyttää.

Kun ensimmäistä kertaa vierailin attepalstalla, se oli kuin jokin sulkeutunut lahkolaisyhteisö. Tuli mieleen M.Night Shyamalanin hieno leffa "The Village". Kun esitin ensimmäisen palstan mielipidejohtajien näkemyksistä poikkeavan näkökulmani, minut toivotettiin yksinkertaisesti koko palstalta huitsulanvittuun. Toki palstaa seuraa myös aidosti ajattelevia yksilöitä, mutta nämä oli ilmeisesti jo aiemmin tukahdutettu. Minua sitten jotkut varoittelivatkin palstan "johtoryhmästä".

Aloin järjestelmällisesti kyseenalaistaa johtoryhmän telaketjuateismin sillä seurauksella, että vaikka paskaa tuli niskaan ämpärikaupalla hitaasti mutta varmasti keskusteluun alkoi liittyä mukaan myös kirjoittajia, joilla oli suvaitsevampi ja avarampi näkemys maailmanmenosta. Onneksi. Tällä hetkellä tilanne palstalla on se, että entiset johtoryhmäläiset ovat viisaasti hiljaa eivätkä yritä enää jyrätä kaikkia poikkeavia näkemyksiä. Palstalla jopa keskustellaan!

Oli todella mielenkiintoista todeta, että uskonnollinen ja fundamentalistinen käytös ei kuulu pelkästään uskonnollisiin yhteisöihin. Vaikka nettipalstalla ei tietenkään ole käytössä minkäänlaisia fyysisiä alistamisen keinoja taikka uhkaa, yhteisöllisyyttä voidaan toteuttaa, sekä hyvässä että pahassa, myös tällaisella keskustelupalstalla.

Olisikin jännä seurata, voisiko kokonainen uskonnollinen kultti syntyä ja toimia tällaisena nettiyhteisönä. En pitäisi sitä mitenkään mahdottomana.

>>Enemmän pitäisi saada vaihteeksi taas spirittiä mukaan ennen kuin sielu nääkähtää vallan.>Voi itku noita matikantehtäviä aina tossa alhaalla... Menee aivot solmuun.

Lue lisää

Vaikka perusverbaalisena ihmisenä varmaankin tarvitsisin myös matemaattisia haasteita, että sekin puoli aivoista saa apetta. Epäilen ettei logiikka ole useinkaan ollut leipälajini juuri sen vuoksi että matemaattis-loogisella tasolla en todellakaan loista. Se että osaa laittaa sanoja jonoon ei riitä aina, ei kaikkeen...

Olen tuota fundisjuttua miettinyt itsekin ihan jokusen vuodenkin jo. Sillä ei näytä olevan siis yhtikäs mitään merkitystä _mikä_ se juttu on mihin ihminen uskoo, ihan samanlaista se käytös on jos usko on tietyntasoista eli takertuvaa, mustasukkaista, pelokasta, vihaista jne. Eli siis fundamentalistista. Viimeisin ihminen jonka sain suotta hermostumaan oman uskonsa kanssa oli vaihteeksi Urantia-kirjan kannattaja. Ihan ok ihminen varmasti - eivät kaikki ole sortimenttia nyrkinpuija tai tappouhkausten latelija. Mutta se kykenemättömyys astua edes hetkeksikään oman uskon piiristä ulos... Se niin voimakas usko että uskoa ei edes tunnusteta, vaan puhutaan sellaisista asioista kuin totuus, tiede...

Ja eniten minua ihmetyttää nykyään(kin) että mikä kirjoissa on sellaista mikä saa ihmiset kuvittelemaan että ne ovat absolut totuus. Aivan kuin kirjat olisivat jonkinlaisia taikakaluja joita ihmiset pelonsekaisen kunnioituksen vallassa käyvät kumartelemassa ja hiplaamassa. Eivät välttämättä edes lue niitä (k-uskovaisten kanssa olen lukemattomia kertoja havainnut että saan itse huomautella heille mitä siellä Raamatussa lukee, kun eivät nämä ole oikeasti sitä kirjaansa lukeneet, kun ovat vaan joltakin saarnamieheltä kuulleet että siellä on niin ja niin... miksi ihmiset tyytyvät 2. käden tietoon?)

Niin rakkaita kuin kirjat saattavatkin minulle olla, tietynlaiset illuusiot ovat hiljalleen karisseet matkan varrelle ja kai sitä sitten omassa missä-lie-tiedostus-vimmassaan haluaisi tehdä lähetystyötä sen puolesta että älkää nyt herrajjestas ottako niitä kirjojanne niin tosissanne.

Ehkä jos jonkinlainen uusi aika koittaisi, sen pitäisi olla jotain "plastisempaa" sen millä ihmisten pitäisi päänsä täyttää. Meillä on jo elokuvat ja tv-sarjat, mutta enimmäkseen ne tarjoilevat seksiä & väkivaltaa niin että pysymme puolieläimellisessä transsitilassa, saamme ruudusta sen mitä emme enää saa luolassa asuessa ja villipetojen kanssa tapellessa. Mutta mikä korvaa ne maagiset kokemukset joita esivanhemmillamme oli? Ei niin mikään. Sellainen normaali, luontainen henkisyys loistaa poissaolollaan. Tämä siksi että kaikki se on kuoleutunut kirjaimiin.

Ei ihme että jotkut sitten tarvitsevat ufonsa, rajatieteensä, New Agensa jne. (öhem...) jotta edes jotenkuten kokisi vielä elävänsä. Mutta niistäkin asioista sukeutuu oppeja ja kirjoitellaan kirjoja, ja taas pitää uskoa jotakuta toista ihmistä, eikä saa omaa suoraa yhteyttä Siihen Johonkin.

(Jos nyt sitten käyttäisi vaan tuota Qadeshaa lyhenteineen. Ei jaksa enää vanha iällä keksiä kokoaika messeviä uusia nikkejä.)

Sillon tällön harvoon tulloo käätyä katastamamassa tätä makijata palstaa, niinku nyt tännää, mukava huomata tämä tiijustelu. :)

Rankemman puoleinen vuosi (tai pari kolme) takana, meikäläistä vieny elämänmuutos joka suuntautuu liet johonniin luontoontumisen ja heimoontumisen suuntaan (terveisiä vaan kaikille kekreiltä viime viikonloppuna :)) kun taas eukko ei pysyny myllerryksissä mukana vaan jäi pyörittämään akateemisia kuvioitaan piäkaapuntiin eli erohan siitä seurasi. Käyn täällä kaapunnissa pentuja kahtelemassa ja kaapuntiahistusta potemassa millon koulusta joutaa, puutarhuriks kun koetteloo kasvaa tässä uuvessa elämässä.

babu-bubo-pöö kirjoitti:

Sillon tällön harvoon tulloo käätyä katastamamassa tätä makijata palstaa, niinku nyt tännää, mukava huomata tämä tiijustelu. :)

Rankemman puoleinen vuosi (tai pari kolme) takana, meikäläistä vieny elämänmuutos joka suuntautuu liet johonniin luontoontumisen ja heimoontumisen suuntaan (terveisiä vaan kaikille kekreiltä viime viikonloppuna :)) kun taas eukko ei pysyny myllerryksissä mukana vaan jäi pyörittämään akateemisia kuvioitaan piäkaapuntiin eli erohan siitä seurasi. Käyn täällä kaapunnissa pentuja kahtelemassa ja kaapuntiahistusta potemassa millon koulusta joutaa, puutarhuriks kun koetteloo kasvaa tässä uuvessa elämässä.

Lue lisää

Niinhän ne sanoo että vain puutarhanhoito on tärkeää. :)

Ja että lyhyestä virsi kaunis - tällä kertaa.

Iloinenhan minä. Eihän sitä ihminen tietenkään mitään turkulaisuudelleen voi. Sen kompensoiminen alfauroilulla saattaa olla ihan hyvääkin terapiaa. ;-D