Minulle tämä onni kävi 1984.
Tämä kolossi teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Toiset ihailivat maisemia, minä rakennetta.
Ajattelin vaan sitä työtä, kun kuumaniittauksella äijät rakensivat valurautaa 300 metriin.
Sen ajan turvallisuusmääräyksetkin olivat mitä tahansa.
Silti alle 10 ihmistä kuoli.
Maisema sieltä on kuin lentokoneesta.
Pariisin suurin liikenneympyrä on kädenulottuvilla.
Hyvin valkoiselta kaupunki silloin näytti.
Tämä kolossi teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Toiset ihailivat maisemia, minä rakennetta.
Ajattelin vaan sitä työtä, kun kuumaniittauksella äijät rakensivat valurautaa 300 metriin.
Sen ajan turvallisuusmääräyksetkin olivat mitä tahansa.
Silti alle 10 ihmistä kuoli.
Maisema sieltä on kuin lentokoneesta.
Pariisin suurin liikenneympyrä on kädenulottuvilla.
Hyvin valkoiselta kaupunki silloin näytti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siihen aikaan, olivat niin kansallisylpeitä etteivät suostuneet puhumaan englantia.
Tupakoin silloin viimeistä vuottani, nekin piti käydä ostamassa tupakkakaupasta, ravintolassa niitä ei myyty.
Kaikki olivat niin charmantteja, mutta omilla ehdoillaan.
Kaikki naiset olivat niin kauniita, tosin vanhemmilla oli viikset.
Ostin lipun vain ensimmäiseen kerrokseen, koska olin varma, etten uskalla korkeammalle. Törppöyttäni en osannut hissistä lähteä ekassa kerroksessa vaan päädyin keskivaiheelle. Matkaseurueeni jatkoi ylös asti. Itseäni huimasi kiitettäväsi silläkin tasolla, mutta siitä selvisin ja valokuvakin tuli otettua, joten todistettavasti olen ollut siellä.
On se ihme pytinki. Muuta en osaa sanoa. Pariisin reissuni on yksi mukavimpia muistoja elämäni varrelta. Jos hyvin käy, pääsen sinne uudestaan.
Olen ensi viikolla Pariisissa ja olisi kiva tavata suomalaisia siellä.
Eiffelissä mulla on ollut ennenkin tapaamisia.
en uskalla kiivetä Eiffel-torniin.
jo tarpeeksi korkea saadakseen pienen ja kauniin pääni pyörälle, vaikka on Eiffeliä puolet matalampi.
Jos siis joskus pistäydyn Pariisiin, en aio nousta Gustaven tinaamaan torniin, ihailen sitä vain etäämpää.
.
joskus käynyt Eiffel-tornissa. Oli kesä ja pitkät jonot niihin jalkoihin, mistä pääsi ylös. Vahingossa jonotettiin semmoseen jalkaan, mistä piti kiivetä kahdelle tasanteelle ihan portaita pitkin, sitten olisi päässyt hissillä ylös. Hyvä, kun edes uskalsin kiivetä sille ekalle ja siitä olisi pitänyt jatkaa vielä toiselle tasanteelle. Enpä uskaltanut, kun tuli tunne putoamisesta, kun näki sieltä rapuista alas. Tyttäreni kävivät ihan ylhäällä ja minä olin siellä alimmalla tasolla. Kyllä harmitti.
Ehkä joskus tulee toinen tilaisuus käydä ihan ylhäällä asti.
Olimme onnettomat liikkeella joskus 80-luvun alkupuolella, kesakuussa.
Koko reisu vei yli 2h.
Helvetinmoiset jonot kitarisat pullollaan huutavia italialaispentuja laumoittain.
Nakymat ok mutta olisin jattanyt valiin jos ei olisi suunniteltu etukateen!
mutta olen kävellyt yhtäkorkealla olevalla riippusillalla tuolla lännenmaalla. Kyllä pelotti, mutta aika paljon sitä korkean paikan kammoa häipyi myös sinne. Pystyihän siellä pitämään kiinni niistä naruista tehdyistä kaiteista. Mutta vieläkään en uskalla kiivetä talon katolle. Enkä maalata tikapuilta talon nokkia.