Olen pitkän linjan opiskelija ja opiskellut jo 80-luvulla ja nyt olen aikuisopiskelija.
Minua kiinnostaa mihin suuntaan pedagokiikka on nyt kehittymässä?
Meillä on jonkinnäköinen ongelmalähtöinen opetusmenetelmä (PBL) erittäin huonosti sovellettuna käytössä.
Mikä tarkoittaa opiskelussani, että käytännössä opetan itse itseäni lähes joka kurssilla, eikä opettaja käytännössä tee muuta kuin kertoo materiaalien linkit netistä.
On aika iso muutos 80-luvun opetusmenetelmistä tähän päivään, kustannuksiltaan näyttää aika halvalta tavalta toimia kun pistetään opiskelijat tekemään opettajien työt.
Ongelmalähtöinen opetusmenetelmä (PBL) tai ratkaisukeskeinen pedagokiikka on armollinen ammattitaidoiltaan heikoille opettajille, kun ei tarvitse kovin paljoa opetettavasta aisiasta tietää, eikä murehtia miten asioita opetettaisiin jotta opiskelijat sen omaksuisivat.
Oman opiskelukokemukseni perusteella olen havainnut, että tämä pahimmassa tapauksessa on tarkoittaunut sitä että opettaja opiskelee samaa asiaa samalla kurssilla meidän kanssa vaikka hänen pitäisi sitä opettaa.
Olenko oikeassa kun olen ymmärtänyt että yleisesti pedagokiikka olisi kehittymässä siihen suuntaan että, opettajat enää vain tarkastelevat kykyjensä mukaan oppilaiden töitä ja korjaavat kokeita eikä enää niinkään opeta aktiivisesti asioita?
Minua kiinnostaa mihin suuntaan pedagokiikka on nyt kehittymässä?
Meillä on jonkinnäköinen ongelmalähtöinen opetusmenetelmä (PBL) erittäin huonosti sovellettuna käytössä.
Mikä tarkoittaa opiskelussani, että käytännössä opetan itse itseäni lähes joka kurssilla, eikä opettaja käytännössä tee muuta kuin kertoo materiaalien linkit netistä.
On aika iso muutos 80-luvun opetusmenetelmistä tähän päivään, kustannuksiltaan näyttää aika halvalta tavalta toimia kun pistetään opiskelijat tekemään opettajien työt.
Ongelmalähtöinen opetusmenetelmä (PBL) tai ratkaisukeskeinen pedagokiikka on armollinen ammattitaidoiltaan heikoille opettajille, kun ei tarvitse kovin paljoa opetettavasta aisiasta tietää, eikä murehtia miten asioita opetettaisiin jotta opiskelijat sen omaksuisivat.
Oman opiskelukokemukseni perusteella olen havainnut, että tämä pahimmassa tapauksessa on tarkoittaunut sitä että opettaja opiskelee samaa asiaa samalla kurssilla meidän kanssa vaikka hänen pitäisi sitä opettaa.
Olenko oikeassa kun olen ymmärtänyt että yleisesti pedagokiikka olisi kehittymässä siihen suuntaan että, opettajat enää vain tarkastelevat kykyjensä mukaan oppilaiden töitä ja korjaavat kokeita eikä enää niinkään opeta aktiivisesti asioita?
Vastaukset 12
Vanhimmat
hakoteilla! Sinulla on valtava kasa vaarinkasityksia, joita en viitsi lahtea korjaamaan. Jonkinlainen kateuskin tulee tekstistasi ilmi... *huoh*
Kaanny asiantuntijoiden puoleen - luulen, etta uskot heita pikemmin kuin minua. Taytyy tasta menna suunnittelemaan tunteja ja VALMISTAMAAN NIITA OPETUSMATERIAALEJA, JOTKA ILMEISESTI MIELESTASI SYNTYVAT TYHJASTA!!!!!
Käsittääkseni ketjun aloittaja puhui kokemuksistaan. Ja hän sanoi että opettaja on osoittanut ns. linkkejä internetissä sijaitsevaan materiaaliin. Olet oikeassa että nämäkään materiaalit eivät ole syntyneet tyhjästä, mutta todennäköisesti eivät kuitenkaan hänen opettajansakkaan ole niitä tehnyt.
Ja se että sinä opetat itse sen sijaan että osoittaisit esim. internetistä materiaalia, ei tarkoita sitä että voisit todeta hänen käsittäneen kaiken väärin ja olevan kateellinen(mistä? kenelle?).
Etkä myöskään voi olla varma että kukaan muu ei opettaisi eritavalla kuin sinä.
Opettajia on joka junaan. Olen itsekin nähnyt vastaavaa opetusta ammattiini opiskellessa.. Opettaja käytti kahdesta opiskelutunnista noin tunnin internetin hakukoneiden käyttöön kun koitti etsiä sopivaa materiaalia jota sitten lukea meille oppilaille ääneen. Ja kun tätä jatkui useampaan otteeseen niin kylläpä pisti vituttamaan :)
Onneksi nuo opit eivät olleet niitä tärkeimpiä.
Olen 80-luvulla valmistunut ensimmäiseen ammattiini ja olen nyt taas opiskelija, ja olen
koko 90-luvun opiskellut erilaisilla kursseilla iltaisin työn ohella.
Siis minullako ei ole mitään käsitystä opetustavoista eikä kokemusta, hmmm... olenkohan nukkunut koko opiskeluelämäni lävitse?
Sen selvän kehityksen olen havainnut että 80-luvulta tähän päivään opetuksen taso on huonontunut.
Voi kun opettajat todella valmistelisivatkin tuntinsa ja kurssinsa mutta näin ei aina ikävä kyllä näytä olevan.
Mitä keskusteluryhmistä olen lukenut niin Helsingin ammattikorkeakouluissa on tällähetkellä meneillään joku käsittämätön itseopiskeluvillitys.
Eli ei enää anneta opetusta vaan opiskelijat itse opettavat itseään.
Nykyajan oppimisideaali menee näin:
opettaja ei tee oppimisprosessia oppilaan puolesta vaan oppilas itse työstää!! Puhutaan OPPILASKESKEISESTÄ OPPIMISESTA eikä mistään ratkaisukeskeisestä -
Siis kannattaa muistaa myös se, että monissa kouluissa on opetusmäärärahoja vähennetty niin, että ei ole rahaa maksaa opettajille palkkaa kaikista tunneista - jolloin oppilaat joutuvat opiskelemaan itse. Näin on etenkin ammatillisessa koulutuksessa monin paikoin, mutta muuallakin sitä esiintyy.
Ainakin ammatillisessa koulutuksessa tulosvastuun puuttuminen edesauttaa tilannetta jossa oppilaat tekevät opettajien duunit eli siis opettavat itse itseään.
Nykyinen koulumaailma on täysin järjetön kun se elää omilla ehdoillaan ja opiskelijat näyttävät olevan koulua varten.
Opiskelijoiden määrä tulee laskemaan ja tulosvastuun lisääntyessä ruvetaan varmasti miettimään minkälainen opiskelutyyli on opiskelijan kannalta tuloksekkainta.
Kokenut opettaja koka opettaa siis luennoi ja antaa esimerkkejä nopetuttaa oppimista, ja itseopiskelu hidastaa sitä tuntuvasti.
Pidän 80-luvun opetustapaa huomattavasti parempana kuin nykyistä.
Itseopiskelu sopii vain harrastusluonteiseksi tai työpaikoilla tapahtuvaksi opiskeluksi.
Käsittämätöntä että pitkä opetuskulttuuri joka on ollut meillä kauan vallitsevana heitetään kokonaan roskakoriin muka toimimattomana ja sitten tuodaan muka parempi, kuin pitäisi lähteä miettimään mitä hyvää ja huonoa on ollut aikaisemmissa tavoissa ja kehittää niitä.
Ei ennenkään opettaja ole tehnyt oppimisprosessia opiskelijan puolesta, kun tällainen uskomus näyttää olevan niin on aivan väärä käsitys vanhoista opetustavoista.
Itse silloinkin piti opiskela, lukea ja harjoitella, ei opettaja niitä tehnyt.
Opettaja toi keskeiset asiat opetuksessa esiin ja ohjasi ajattelua.
Ehkä käsitys miten opetustyö on kehittynyt aikojen saatossa vaihtelee sen mukaan mitä opetusalaa tarkastelee.
Se miten ennen on opetettu peruskoulussa ja lukioissa ei vastaa sitä miten on opetettu muissa oppilaitoksissa.
Olen havainnut mikä ero on tulosvastuun lisääntymisellä opetuksen tasoon ja tuloksiin.
Nyt aikuisopiskelijana opiskelen oppilaitoksessa joka saa "automaattisesti" julkista rahaa ja olen opiskellut myös sellaisessa jossa rahaa tuli sen mukaan kuinka paljon opiskelijoita pysyi koulutuksessa mukana ja saavuttivat koulutustavoitteet.
Jälkimmäinen oli huomattavasti parempi ja tehokkaampi.
Opettajilla ei ollut varaa jättää tunteja valmistelematta ja joutuivat tekemään tehokkaammin töitä, mikä näkyi oppimistuloksissa suoraan.
Kouluille pitäisi asetta tiukemmat tulosvaatimukset niin, että opetustyö joutuisi tiukempaan tulokselliseen syyniin.
Lainaus:
Opettajan tehtävä on antaa suuntalinjat ja varmistaa, että oppilas kulkee toivotulla polulla.
Kommentti:
Mihin ihmeeseen esim. aikuinen (aikuisopiskelija), joka opiskelee uuteen ammattiin tarvitsee suuntalinjoja?
Kun opiskelee ammattiin ja osaa opiskella, tarvitsee vain tietoa ja harjoittelee asioita, siis mihin ym. pedagokiikassa sitten aikuinen tarvitsee opettajaa. Vai onko kaikki opettajat nykyään sitten täysin tarpeettomia opettamaan aikuisia ihmisiä jotka opiskelevat uuteen ammattiin?
On mielenkiintoista nähdä mitkä tulee olemaan uusien pedagookisten suuntausten tulokset.
Tämän olen itsekin havainnut, ja ikävä kyllä tämän takia kaikenlaiset itseopiskeupedagokiikat
saavat suosiota, kun niiden varjolla kätevästi säästetään rahaa.
Eikä olla niinkään kiinnostuttu toimivatko ne oikeesti.
Ensinnäkin aikuisopiskelijat eivät niitä tarvitse ollenkaan, ei aikuinen tarvitse opettajaa kertomaan ja ohjaamaan, aikuiset hakevat ja haluavat tietoa ja opetella harjoittelumetodeja asioiden suhteen.
Lapisille taas moiset pedagokiikat ovat "naiivia" hullutusta, mitä siitäkin olisi tullut jos minun aikanani opettaja vain olisi ohjannut ilman mitään kuria, olisi kyllä paljon pudonnut lapsia opiskelun vauhdista.
Onneksi silloin oli olemassa kuri ja vaadittiin oikeasti ja opetettiin myös.
Mielenkiintoista on nähdä kymmenen vuoden päästä tuloksia kuinka monta lasta on pudonnut vauhdista kun itse olisi pitänyt ymmärtää opiskella ja opettaja on vain vähän yrittänyt ohjata.
On liian idealistista ilman kuria opettaa ohjaten, kun lapsilta puuttuu sinnikkyys ja pitkäjänteisyys opiskella myös sellaisia asioita joista ei tykkää.
Onneksi minun ikäluokallani oli sentään kuria opetuksessa.
Itseopiskelu ja opiskelun ohjaaminen sopii työssäopiskeluun ja harrastusluonteiseen opiskeluun eikä suinkaan perusopetukseen tai ammatillisten perusvalmiuksien opiskeluun.
Ammatillinen koulutus ja peruskoulu/lukio/korkeakoulu ovat pedagogiikan suhteen KAKSI ERI MAAILMAA!!! Niiden vertaileminen ei ole kovin hedelmällistä.
Sinulle Alex: "maailma muuttuu Eskoseni!"
Nykyisessä ärsykkeiden tulvassa kouluissa on yhä vaikeampaa säilyttää oppilaiden motivaatio ja työmoraali tunneilla, on sopeuduttava muutokseen.
Vain aasi uskoo, että kurilla ja pelolla saavutetaan todellista oppimista. Ei meillä ole siihen mahdollisuutta - vanhemmat, kun viskovat kanteita pienimmästäkin "virheestä".
Huvittavinta kaikessa tässä on se, että henkilöt, joiden kosketuspinta opettamiseen on pyöreä nolla, luulevat olevansa päteviä sanelemaan meille, miten homman tulisi mennä!!! Vielä kerran: hankkikaa käsiinne viimeaikaisia tutkimuksia opettamisesta, didaktiikasta ja tulkaa sitten tänne uudemman kerran keskustelemaan. Tällä hetkellä saatte minut vain nauramaan itseni tärviölle...
Tungenpa minäkin lusikkani soppaan. Oppilaskeskeisen opetuksen tarkoituksena on pistää oppilaat ajattelemaan. Kun joutuu itse työstämään jotain asiaa, oppii sen paljon pysyvämmin, kuin jos ainoastaan opettelee ulkoa tietoa sen enempää sulattamatta. Ja ongelma- ja oppilaskeskeinen opetustyyli sopivat kyllä mille kouluasteelle hyvänsä, myös aikuisopetukseen. Mutta ongelmakeskeinen opetus ei suinkaan tarkoita sitä, että koko opetustyyli vaihdetaan täysin uuteen niin että mitään mitään perustaitoja ei tarvitse harjoitella tai kirjoja käyttää perinteiseen malliin. Kuitenkin oppilaan oma ajattelu on pääasiassa, opettajan tulee ohjata ajattelua ja auttaa oppilasta sisäistämään tiedot, ei ainoastaan kertoa mitä tulee opetella ulkoa. Ongelmakeskeinen opetus ymmärretään hyvin usein väärin, jos ei aiheeseen ole kunnolla perehtynyt. Lyhyesti on vaikea tätä opetustyyliä kunnolla selittää, mutta ketjun aloittajan ehkä kannattaisi ottaa tästä enemmän selvää. Toki ulkoa opettelu on helpompaa kuin tiedon oppiminen omakohtaisen käsittelyn kautta. Ajattelemiseen tottuminen on hankalaa, mutta muistaminen ajattelun jälkeen huomattavasti helpompaa. Ja ajattellen oppiminen on antoisampaa, tällöin on mahdollisuus oikeasti vaikuttaa omaan oppimiseensa.
Kunhan itse opettajaksi valmistun, niin ongelma/oppilaskeskeinen opetustyyli tulee olemaan käytössäni. Opettajalle tämä on huomattavasti vaikeampaa kuin 80-luvun "opettaja luokan edessä kertoo ainoan oikean tiedon" -opetustyyli.
Ottakaa huomioon, että opetukseen käytetyt rahat ovat vähentyneet huomattavasti. Nyt yhdessä koulussa pitää pärjätä kolmasosalla siitä mitä oli 90-luvun alussa.
Ah ja voi, onhan joku, joka kaipaa minun tyyppistäni opettajaa...
Niin, itse opetin yli 10v aikuisia ja heille oli turha yrittää mitään itseoppimista tietotekniikan tunneilla. Kaikki asiat piti kertoa ja käydä lävitse, myös se moniste, jonka jaoin tunnin aluksi. Ja hyvin meni oppi perille.
Tässä 3 v sitten kyllästyin epävarmaan työpaikkaan ja hakeuduin ammatilliseen oppilaitokseen, siis oppilaitokseen, johon tulevat ne 15-vuotiaat, jotka eivät päässeet lukioon, tänne kun pääsee kaikki jotka hakevat.
Muutos oli minulle shokki ja järkytys. Nyt, kolmannen vuoden keväällä, on pikkuhiljaa menetelmät hioutuneet niin, että takapenkkikin saa jotain irti. Mutta tuskaa se on ollut, olen kai edelleen v-mäisen open maineessa, kun tunneillani pitää tehdä harjoitukset, kirjoittaa wordilla ja tehdä excelillä laskelmia. Mutta kyllä nykyopettaminen on näille erilaista, paljon enemmän pitää antaa opiskelijalle tilaa itse funtsia asiaa, valmiin tiedon tarjonta johtaa lähes "hylkimisreaktioon".
Eli aikuisille, yli 30v opiskelijoille luento-tyyppinen on se, mihin he ovat tottuneet ja jonka he kokevat itselleen sopivaksi. Nuoriso taas haluaa itse kokeilla ja yrittää.
Opettajan työnkuva... Oikeastaan asiat ovat muuttuneet niin, että aikuisopiskelijoille asiat valmistellaan tarkemmin etukäteen, pelkkä "runko ja kässäri" ei riitä. Nuorisolla taas on enemmän takapainoista valmistelua, oppimistulosten tarkastusta ja paikkaamista, jotkut pääsevät lipeämään todella harhateille.
Tällaiset "kertaustunnit" ennen tenttejä ovat nuorisolle lähes välttämättömiä, koska osa ei ole tehnyt mitään, osa on ajautunut ajatuksissaan aivan sivuraiteille ja osa on päässyt hyvään alkuun mutta pysähtynyt sitten jonkin ongelman eteen 4 tunniksi. Kertaustunneilla vedetään kurssin pääsisältö yhteen ja varmistetaan, että kaikki ovat nyt ainakin kuulleet kerran ko. asiasta, mitä tentissä kysytään.
Didaktiset (opetuksen suunnittelu ja opetusmenetelmät) taidot ja tiedot sekä yleiskäsitys pedagokiikasta, niitä pitäisi opettajakoulutuksessa painottaa yhä enemmän, ne teorianmakuiset ulkolukukurssit 35ov, joita itse aikanaan kävin, ne eivät palvelleet opettamisen taitoa lainkaan, eivät ainakaan 15 v sitten kun itse niitä pänttäsin.
Kun kuulee, niin unohtaa
Kun näkee, niin muistaa
Kun TEKEE, niin OPPII