Olen huomannut sellaisen ilmiön, että aina kun minua masentaa, niin taide antaa siihen lohtua (sekä tekeminen, että muiden tutkailu) mutta kun masennus ei vaivaa, taide tuntuu lähinnä tarpeettomalta suttaamiselta. Olen ajatellut, että se johtuisi siitä, että masentuneena ihminen ei enää jaksa kantaa kaikkia elämänhallinnan näennäisiä rooleja ja jokin syvempi puoli pääse pilkahtamaan esille. Tuota "aitoa" taas kiehtoo luovuus ja sitä kautta taide.
Tunnistaako joku samanlaisia ajatuksia?
Tunnistaako joku samanlaisia ajatuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
.. enpä ole vastaavaa huomannut kun en koskaan ole masentunut..;)
Minulla on pikemminkin päinvastoin, masentuneena pidän itseäni niin huonona KAIKESSA että mieluummin makaan vain sängyn pohjalla, enkä jaksa kiinnostua muutenkaan taiteesta. Hyvällä tuulella taas olen kiinnostunut kaikesta ja näen asioissa merkityksiä - joskus tosin yritän sitten liikaa aloittaa erilaisia projekteja/vaadin itseltäni liikaa ja masennun taas
Tosin siis masentuneena olen täysin näköalattomassa tilassa, jotenkin "kutistunut", ehkä lievempi masennus toimii kuvailemallasi tavalla