minä, joka janoan totuutta

En minä tiedä elämän suuria tarkoituksia,
tiedän vain kuinka tärkeää on Rakkaus, Hän,
miten suuri se ensi hetki, kosketus.

Odottaminen ja viimein kohtaaminen, sitten
ne ensi sekunnit, minuutit ja joko se yhteys,
riemu..tai pettymyksen tumma aavistus..

Kirpeää, haavoittavaa, mutta niin todellista,
ensi kosketus ja käsi käteen, katseet, tahtooko
toisen syliin kuin olisi vuosien jano..

Vai pyyhkiikö sisimmän yli viileä vire, tunne,
turhautuminen: tämä ei ole Hän. Tuskallinen kokemus,
pakokauhu, sielusta purkautuva hillitön pako..

pois Rakauden unelmasta, joka ei kestänyt
päivänvalon todellisuutta..

http://www.youtube.com/watch?v=ZnrZkPGroug&feature=fvw

Kiitos Runostasi.

Elämä on ensi sekunnistaa Rakkautta,
Rakastamisen suurta säveltä, joka kohoaa,
laskee, sävelten eri asteisiin.

Melodiaa, jossa on koko elämä kuljettava,
Rakastettava, eikä odottaa, että joku tulee
ja Rakastaa...

ne kummut on Ruusuttomia..

siksi Rakkaus on elämän tarkoitus.

Rakkausrunossasi oli syvyyttä,
ajattelua ja toteutusta.

Selkeää ja raikasta tekstiä, joka
taipui hienoiksi säkeiksi.

Runollasi oli oikea ja aito sanoma ja kerronta,
viesti.

Puhdas ja avoin, erittäin
hyvä Runosi.

Voimia ja iloa Sinulle päivääsi.

että mikä tässä runossa minuun tehosi,
kenties luoto, elämä käsissä tai sitten vain
kokonaisuus.

Joka tapauksessa pidin lukemastani.