Meniere

Menieren tauti on keksijänsä, ranskalaisen lääkärin Prosper Menieren nimellä tunnettu huimausta, pahoinvointia ja oksenteluakin aiheuttava kohtauksellinen sisäkorvan sairaus, johon liittyy kuulonlaskua ja korvien soimista. Sairauden perimmäinen syy on edelleen arvoitus, mutta sen synty on sidoksissa ilmeisesti sisäkorvan nesteen paineentasausjärjestelmän poikkeavuuteen, jonka seurauksena syntyy tyypillinen kiertohuimauskohtaus.

Menieren taudille on tyypillistä äkillinen sairaudentunne ja huonovointisuus, kiertohuimaus, kuulonlasku ja korvien soiminen. Äkillisesti alkavat sairauden oireet voivat tuntua pelottavilta ja aiheuttaa ahdistusta, koska yleistila voi heikentyä merkittävästi. Menieren sairauden toteaminen tapahtuu yleensä korvalääkärin toimesta, usein kuulokeskuksessa, jossa moninaiset oireet ja siihen liittyvät tutkimustulokset kuulonlaskuineen vahvistavat sairauden alkuperän.

Menieren taudin perushoitoon kuuluu stressin välttäminen, riittävä lepo ja monipuolinen ruokavalio. Sen kohtausten hoitoon käytetään pahenemisvaiheessa pieniä korvan verisuonia laajentavaa lääkitystä ja nesteenpoistolääkitystä, jolla toivotaan olevan vaikutasta sisäkorvan nestetasapainoon. Elämäntapamuutosten avulla sairauden kanssa pystyy yleensä elämään normaalisti. Ainoastaan pahenemisvaiheet voivat olla hankalia, mutta niistä toipuu yleensä ennalleen, vaikka kuulonlaskua saattaa pysyvästi syntyä ajan mittaan.

Sisäkorvan simpukan endolymfaattinen lokero sisältää erittäin kaliumpitoista (K ) nestettä. Jos kalvo endolymfaputken ja ulomman lymfa-aition välillä on heikentynyt jostain syystä( esim keliakia, diabetes, galaktoosi), sekoittuu nämä eri aitioitten lymfat, mikä tekee kuulemisiaistimuksen epäselväksi ( diskriminaatiokyky vähenee).
Myös aivojen endolikvor on enemmän kaliumpitoinen kuin exolikvor. Kaliumpitoinen ravinto ja toisaalta vähänatriuminen (Na ) ravinto auttaa elektrolyyttierojen palautumista siedettävän hyväksi, jos tulee Meniere kohtaus. Se voinee tulla jos natriumpitoisen (Na ) ravinnon suolan NaCl määrä ravinnossa on kovin ylenpalttinen ja samalla hedelmäasuolojen (K, Mg) osuus pitempään matala. Simpukan sisällä olevaa
ohutta erottavaa välikalvoa tuskin saa ehjäksi , os se on mennyt rikki, mutta normaali verensokeri, laktoosin kohtuullinen tai niukka käyttö ja keliakikolla komplianssi dieetin suhteen edistävät sisäkorvan integraation pysymistä ainakin entisellään pahenematta.