Mää käveli mettäpolkuu,
aika kaukan kaupunkist.
Siin polu varrel oli tölli
tai oikeestaa se jäännökset.
Se oli palanu joku aika sit
eikä jäljel ollu ko vähä,
hiiltyneit lautoi kasa
ja musta heteka ruato.
Ulkopual seinä viäres
oli vanha naiste polkupyärä,
siitäki renkaat palanu.
Muut omaisuut ei ollukka.
Mää mittasi askelil se möki;
kolme kertaa neljä metrii
se oli kaikkines, ei enempää.
Sil naisel se sit riitti.
Täl naisel ei ollu perhet,
sulhane kaatunu soras
tai sattunu jottai muut,
et perhe jäi perustamat.
Olisko se ollu siivojan,
tai tehtaas koko ikäs.
Mist mää sitä tiätäsi,
kuvittele vaa kaikelaist.
Kui vähäl tuli toimee
ja kui vähä tillaa tarvitti,
ko ei paremmast tiätty
tai ollu enne varraakaa.
Sammaa tai piänempää
se silti mennee nykki.
Laitoksis o tillaa sänky verra
eikä luantoo ympäril yhtää.
aika kaukan kaupunkist.
Siin polu varrel oli tölli
tai oikeestaa se jäännökset.
Se oli palanu joku aika sit
eikä jäljel ollu ko vähä,
hiiltyneit lautoi kasa
ja musta heteka ruato.
Ulkopual seinä viäres
oli vanha naiste polkupyärä,
siitäki renkaat palanu.
Muut omaisuut ei ollukka.
Mää mittasi askelil se möki;
kolme kertaa neljä metrii
se oli kaikkines, ei enempää.
Sil naisel se sit riitti.
Täl naisel ei ollu perhet,
sulhane kaatunu soras
tai sattunu jottai muut,
et perhe jäi perustamat.
Olisko se ollu siivojan,
tai tehtaas koko ikäs.
Mist mää sitä tiätäsi,
kuvittele vaa kaikelaist.
Kui vähäl tuli toimee
ja kui vähä tillaa tarvitti,
ko ei paremmast tiätty
tai ollu enne varraakaa.
Sammaa tai piänempää
se silti mennee nykki.
Laitoksis o tillaa sänky verra
eikä luantoo ympäril yhtää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja kui hyvi Sää ole taas saannu
runoos semmost haikeutta orvo ja
palanee mökin raunioit katellessas.
Äl ikinä lakkaa kirjottamast näit murrerunoi,
muut en pyyä.
Luultavasti tämä runo oli aika surullinen, mutta kieltämättä omat mietteetkin olivat alakuloisia, kun katselin sen pienen töllin hiiltyneitä jäännöksiä ja kuvittelin sen asujan elämää. Onneksi en tiennyt, paloiko asukas mukana vai paloiko mökki nuorten harrastuksissa myöhemmin, saattoi kuvitella sille vaikka millaisen historian.
Kumminkin se oli runon arvoinen. Mutta runotkin onnistuvat joskus paremmin, joskus huonommin.
Mukava, että taas huomasit ja kommentoit!