Miksi nykyään mollataan niin suureen ääneen päiväkoteja?? Kaikesta esim. nettikeskusteluissa olevasta päätellen saa sen kuvan, että päiväkodit ovat vihonviimeisiä paikkoja lapselle ja vahingoittavat tämän psyykettä vakasvasti?? Lähes kaikki tuntemani kotiäidit ovat myös sitä mieltä, että lapset pitää kasvattaa kotona...
MUTTA, itse olen huomannut, kuinka vajaan kahden päiväkotivuoden aikana tyttäreni (nyt 3v. , aloitti pk:N 1v8kk) on oppinut nimenomaan päiväkodissa todella paljon uusia asioista ja on monessa asiassa ikäisiään kotihoisossa olevia lapsia kypsempi ja taitavampi...olen todella onnellinen, että lapsellani on mahdollisuus käydä päiväkotia ja oppia sekä kasvaa siellä omaksi itsekseen!
MUTTA, itse olen huomannut, kuinka vajaan kahden päiväkotivuoden aikana tyttäreni (nyt 3v. , aloitti pk:N 1v8kk) on oppinut nimenomaan päiväkodissa todella paljon uusia asioista ja on monessa asiassa ikäisiään kotihoisossa olevia lapsia kypsempi ja taitavampi...olen todella onnellinen, että lapsellani on mahdollisuus käydä päiväkotia ja oppia sekä kasvaa siellä omaksi itsekseen!
Vastaukset 20
Vanhimmat
päiväkoteja.
"laittavat lapsia jonoon"
"eivät laita lapsia jonoon"
"pitää kävellä jonossa"
"eivät osaa kävellä jonossa"
"kyllä on huolimattomasti puettu!"
jnejne
se on sellaista piilomyyrän työtä...ja se jää äitien mieleen.
No lienee yksi syy päiväkotien vastustamiseen pienten lasten hoitomuotona on se, että alle 3-vuotias ei aivojensa kehitysvaiheen takia kykene solmimaan kiintymyssuhdetta kuin 3-4 ihmiseen. Siihen ei vanhempien lisäksi mahdu siis kuin 1-2 ihmistä.
Tosin monessa maassa aloitetaan koulukin jo 4-vuotiaana...
Ei pysty solmimaan kiintymyssuhdetta kuin 3-4 ihmiseen? Todellakin pystyy.- siitä on kliinisiä tutkimustuloksia, jotka ovat todellakin positiivisia.
Tuo sinun höpötyksesi on vain äitien haluamaa harhaa. Äiti haluaa yksin olla hyvä ja korvaamaton, vaikkei hän toki ole.
Hei
Mielenkiinnolla lukisin näitä tutkimustuloksia enemmänkin. Laitathan tietoa, miltä sivulta, tai mistä kirjasta näiden tutkimuksen tuloksia voisi lukea.
Kiitos:)
Omat kirjoitukseni perustin lukemiini Liisa Keltinkangas-Järvisen näkökulmiin.
Keskeistä lapselle ovat vuorovaikutus ja kiintymyssuhde häntä hoitaviin, tunnetasolla tärkeisiin aikuisiin.
Aivotutkimus viittaa siihen että aivojen kuorikerroksella tapahtuva tietojenkäsittely on nykylapsilla nopeutunut, mutta aivojen syvempiin osiin kuuluva tunnetaso kypsyy edelleen hitaasti.
Tämä kasvava kehityksellinen epäsuhta edellyttää, että lapsen tunne-elämän kypsymistä tuetaan entistä enemmän. Siksi on panostettava inhimilliseen vuorovaikutukseen: lapsen on saatava aikuisten emotionaalista läsnäoloa eli hoitoa joka parhaiten onnistuu kotona.
Lapset tarvitsevat ennen kaikkea turvallisia, pitkiä ihmissuhteita. Perheen sisäiset kiintymyssuhteet ovat lapsen emotionaalisen,moraalisen ja sosiaalisen kehityksen perusta ja tarjoavat parhaat kasvuedellytykset alle 3-vuotiaalle lapselle, joiden aivot elävät kiihkeää kehitysvaihettaan.
Lapsi oppii esim. hallitsemaan aggressioitaan sekä impulssejan, jos vanhemmalla on mahdollisuus säädellä lapsen tunnetiloja varhaisen vuorovaikutuksen välityksellä.
Suurisssa hoitoryhmissa ja hoitajien vaihtuessa tälainen tarkka, yksilöllinen säätely ei onnistu.
Lasten varhainen sijoittuminen suuriin ryhmiin liian varhain altistaa heidät ja heidän vamhempansa myös monille infektiosairauksille, jotka saattavat vaikuttaa lapsen fyysiseen ja kognitiiviseen kehitykseen
Jos aikuiset saisivat työssään yhtä paljon infektioita kuin lapset suurissa päivähoitoryhmissä, asiaan olisi jo puututtu lakisääteisesti osana työterveyshuoltoa.
Kolmannesta elinvuodesta alkaen voisi ohjattua toimintaa lapsiryhmässä olla 2-4 tuntia kerrallaan. Kehitettäköön näille isommille lapsille hyvää ja laadukasta päivähoitoa, vanhemmat ja hoitajat tekevät arvokasta työtä. Mutta alle 3-vuotiaille tulisi subjektiivisen päivähoidon "sijaan" olla oikeus omiin vanhempiinsa.
Vielä näistä, lapsi kokee nykypäivän nopeatempoisen elämänrytmin ja alati vaihtuvat aikuiset ympärillään liian kaaosmaisena. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän hän kiintyy siihen ihmiseen, joka on hänen kanssaaan eniten. Moni lapsi on vanhempiensa sijaan päiväkodin tai hoitopaikan hoitajan kanssa. Hekin tosin vaaihtuvat usein, sijaisuutta tulee hoitamaan taas joku uusi. Tunnnesidettä ei välttämättä ehdi syntyä häneenkään.
Nykyisissä palvelujärjestelmissä tunnesiteitä ei ehdi muodostua, työntekijät ja lapset vaihtuvat nopeasti ryhmien ollessa liian suuria. Lapsen ympärillä on moniääninen kuoro aikuisia ajatuksineen, odotuksineen ja sääntöineen.
Lapsen näkökulmasta katsottuna olennaista on mm. että jokainen vakinainen ja sijainen vaikka leikittäisi riittävän samalla tavalla. Nyt yksi voi odotta lapselta aktiivisuutta, toisen mielestä pitääkin kuunnella hiljaa, kolmas haluaakin jotain muuta jne. Toki suurin osa lapsista selviää ja kestää moniäänisyyttäkin, vaikka se ei olekaan kenenkään lapsen etu. Ne kärsivät, jotka ovat jo muutenkin haavoittuvia.
Lapsenehdoilla-tutkimuksen mukaan miellettiin, että vastuu lapsesta on vanhemmilla. Kodin voi kuitenkin olla vaikeaa kantaa koknaisvastuuta, kun lapsi viettää siellä nykyisin niin lyhyitä aikoja.
Päivähoitoasiaa ei ole Suomessa järjestetty lasten ehdoilla. Se on polittinen asia jossa aikusten reviirit ja valtataistelu ratkaisevat.
Lasten ehdoilla -tutkimus toi esille mm. kuinka monet työntekijät kärsivät kun eivät ehdi olla riittävästi yhden lapsen kanssa. Silloin ei myöskään ehdi syntyä pitkäjänteistä suhdetta, ei opi yhteistyötä juuri tämän lapsen kanssa. Aikaa menee helposti negatiivisten asioiden parissa. Jos vuorovaikutukselle aikuisen ja lapsen välillä ei löydy tilaa, niin ei siitä sitten löydy iloakaan.
Googlatkaa kurjat nettiä niin se avartaa tyhmiä aivojanne. En kerkeä teille valmiita vastauksia etsimään.
Mutta älää jauhako sontaa täällä, ihmiset voi pelästyä. Pitäkää tyhmyytenne omana tietonanne.
ymmärtäisit vielä lukemasi.
http://www.perhe.fi/artikkeli/jari_sinkkonen_vastaa/663/lapsi_ja_kiintymyssuhde
Tässä nyt asiat menneet vähän sekaisin. Jari Sinkkonen puhui vauvan kyvystä solmia merkitsevä suhde sekä isään että äitiin. Hän myös selkeästi toi esille että vauva tarvitsee yhden tietyn henkilön joka kantaa vastuuta lapsen hoivasta, jonka apuun ja läsnäoloon vauva oppii luottamaan. Tavallisesti tämä vanhempi on äiti ja tavallisesti äidillä on myös parhaimmat edellytykset tulkita lapsen tarpeita ja löytää tavat tyydyttää lasta. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä etteikö lapsi kykenisi luomaan suhteita muihin ihmisiin.Etenkin isä ja sisarrukset ovat kasvavalle lapselle tärkeitä ja suhteet kasvavat ja kehittyvät, mutta nämä ovat erillaisia suhteita jotka täydentävät ja tukevat lasta ja toisiaan. Alle kolmevuotias tarvitsee kiinteätä toimivaa suhdetta äitiin koska on vielä täysin avuton. Kun jatkuvuus tässä suhteessa häiriintyy on lapsen kehitys vaarassa. Kun isä tai päiväkodin kasvattaja hoitaa alle kolmevuotiasta pyrkii hän tavallisesti tukemaan äidin ja lapsen välistä suhdetta puhumalla äidistä, missä äiti on, koska hän palaa ja miten äiti lasta hoivaan liittyvissä tilanteissa auttaa. Äiti tukee lapsen ja isän välistä erilaista suhdetta puhumalla isästä jne.
Äidin hyvä ja jatkuva läsnäolo ja hoiva sekä isän läsnäolo ja tuki auttaa vauvaa kehittymään taaperoksi joka sitten pienin askelin, äidin avustuksella ja isän (usein myös päiväkodin kasvattajan) tuella oppii itse huolehtimaan syömisestä, pukemisesta, vessahommista ja nukahtamisesta. Äidin hyvä hoiva tulee osaksi lapsen omaa osaamista. Jatkuva toimiva kiintymyssuhde äitiin taaperoiässä antaa parhaat mahdolliset edellytykset tälle tärkeälle kehitykselle.
Suurin haaste päiväkotihoidossa on miten pitkästä päivittäisestä erosta huolimatta äidin ja lapsen kiinteä hyvä suhde säilyy, ettää äiti on riittävän läsnä itsehoivaan liittyvässä lapsen kehityksessä.Kun useammat aikuiset lasta hoitaa päivän aikana on vaikeata ylläpitää ja tukea päivän aikana tätä tärkeää suhdetta. Kun on yksi ja sama hoitaja, tai isä joka huolehtii lapsesta eron aikana on lapsen ja äidin suhde paremmassa turvassa.
Kyse ei siis ole siitä etteikö lapsi pystyisi luomaan suhteita useimpiin ihmisiin vaan se että lapsen suhde ensisijaiseen, lapsen hoivasta vastaavaan vanhempaan säilyy elevänä ja toimivana vaikka ei aina ollakaan yhdessä.
Aika paljon olenkin asiasta tietoa hakenut, toki kannattaa muistaa se, että kaikki mitä Googlettamalla löytyy ei ole faktaa.
Välillä on hyvä tuoda esiin myös niitä näkökulmia, jotka eivät kaikille ole mieleisiä ja voivat synnyttä negatiivisiakin tunteita. Jopa sellaisia, että unohtuu keskustelu asioista asioina ja aletaan solvaamaan ihmisiä.
Mutta sellaista sattuu:D
päiväkodissa työskentelevänä,on se,että pienten lasten paras paikka on oma koti,mutta yli 3vuotiaalle pk on ihan hyvä paikka.pieni lapsi kaipaa huomiota ja syliä enemmän kuin isompi lapsi ja koska pk:ssa ryhmät ovat suuria ja henkilökuntaa vähän,eivät he ehdi,vaikka haluaisivatkin,antaa sitä laatuaikaa pienille.mutta isommat tykkäävät jo leikkiä keskenään,touhuta,askarrella,jumpata,retkeillä ym.
pienemmät kaipaavat sitä äidin syliä ja halia,ei tarhatäti ole tuo kumminkaan sitä samaa turvallisuuden tunnetta kuin oma äiti.poikkeuksena tietenkin sellaiset perheet,joissa on pahoja ongelmia,jolloin lapsen on parempi olla päiväkodissa.
Et sinä oikeasti ole vankka ammattilainen, vain joku hörhö, joka lämpimiksesi kirjoittelet. Jättäisit väliin.
Onneksi et ole meidän päiväkodissamme töissä, meillä hoitajat ovat 100 kertaa parempia.
Kun sekä vanhemmilla että päiväkodin kasvattajilla on hätä pienten lasten hyvinvoinnista on tämä johtanut syyllisten etsimiseen, joko syy on ymmärtämättömissä vanhemmissa tai itsekkäissä hoitajissa jotka eivät työtään hallitse. Ehkä alkaa olla aika että yhdessä vanhemmat ja päiväkodin kasvattajat pohtisivat tilannetta .
Vasta kun aikuiset pystyvät tekemään todellista yhteistyötä lapsen arjen ymmärtämisessä , vasta silloin lapsi, saa tarvitsevansa tuen ja vasta silloin vanhemmat ja päiväkodin kasvattajat pystyvät toisiaan auttamaan lapsen tukemisessa ja kasvattamisessa.
lapsesi on oppinut päiväkodissa paljon uusia asioita - miksi hän ei oppisi niitä kotona?
Lapsesi on monia ikäisiään kotihodossa olevia kypsempi, väitätkö tosiaan ettei näin voisi olla kotona hoidettuna?
Sattumalta tuntemasi kotihoitolapset omasi mukaan lukien ovat ilmeisesti perheistä, joissa lapsen luonnollinen kehitys ei pääse tapahtumaan, vaan siihen tarvitaan siis päiväkotia.
Olen ollut 25 vuotta päiväkodissa työssä, myös pienten puolella. Päiväkotiin on tullut eri kehitysvaiheessa olevia lapsia, jotkut ovat aloittaessaan hoidon muita siellä olevia fiksumpia ja osaavaisempia. Siihen on monia syitä, koti muun muassa, mutta perinnöllisetkin, sairaudet jne.
Olin yhden lapseni äitiysloman jälkeen taas aloittamassa työni päiväkodissa alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Vauvani oli 9-kuukauden ikäinen ja onneksemme naapurissa omakotitalossa asui äiti, joka otti vauvamme hoitoon.
Samaan aikaan kun aloitin, tuli ryhmään uusi lapsi, 9kk ikäinen ja muistin haikeana oman vauvani siellä hoitotädillä. Jotenkin aloin "vertaamaan" päivän mittaan näitä kahta lähes saman ikäistä vauvaa. Päiväkotiin tuotu 9kk:n ikäinen lusikoi ruokaa jo aika mukavasti ilman auttamista, ja muistan kuinka kävi mielessäni - varmaan kohta minunkin tyttöni tekee saman.
Tämä uusi vauva siis osasi esim. syödä jo ensimmäisenä aloituspäivänä aika hyvin, omani söi "sormiruokaa" ja sai lusikkaharjoituksia vähemmän.
Kotona voi oppia samoja asioita kuin päiväkodissa. Vuoroaankin voi opetella vaikka ei olisi sisaruksia, sillä onhan lapsella esim. äiti ja isäkin, joiden vuoro tulee joskus jossain asiassa ennemmin kuin lapsi saa vuoron. Aina ei voi toteuttaa lapsen tahdon mukaan - isä on lähdössä työhön laitetaan kahvi tulemaan hänelle ensin, sitten on sinun puuronsyöminen, odota, pesen ensin kädet ja sitten pestään sinun minun jälkeeni jne.
Siisteyskasvatus hoituu kotihoidossa aivan yhtä hyvin ja onnistuneesti kuin päivähoidossa. Kotona jos vain viitsii nähdä ne potatuskerrat yhtä täsmällisesti ja vaikka turhaankin kuten päiväkodissa, niin tulos on sama. Ei vauvoilta kysytä onko hätä, heidät istutetaan potalle, poikkeus joskus jos vaippa tuntuu äskettäin kostuneen, tavan vuoksi voidaan laittaa silloinkin, voihan sinne jotain tulla. Pottareissuja on useasti kokopäivähoidossa noin 5 kertaa yleensä.
Kertoja pyritään lisäämään silloin, kun on vanhempien kanssa sovittu kuivaksi opettelusta eikä sisällä pidetä enää vaippaa, vaan käydään pari kertaa useammin vessassa niin ei pisu pääse karkaamaan. Voisiko äidit kotona tai kuka nyt hoitaakin lasta olla yhtä aktiivinen kuivaksi opettelussa, tulosta on ihan kuten päivähoidossakin.
Pukeminen alkaa kiinnostaa lasta oli hän päiväkodissa tai kotona. Auttaminen tarvittaessa on tärkeää, helposti puettavat vaatteet ja jalkineet myös. Moni on varmaan huomannut kotona pienemmän sovittelevan sisarusten hattuja sekä kenkiä, siitä se alkaa, tai omia kenkiään merkiksi uloshalukkuudesta. On tärkeää tukea lasta itsenäistymään, lapsen puolesta ei kannata tehdä asioita, joista hän selviytyy saadessaan apua. Villasukan voi laittaa lapselle osaksi jalkaan varpaista alkaen, jolloin lapsi vetää loput jalkaansa. Mutta usein kun kantapää meinaa jäädä päälepäin, on hyvä jos alkuun laitetaan sukka niin, että se menee suht oikein lapsen vetäessä loput. Onko näihin pukemisyrityksiin kodeissa vanhemmilla aikaa ja pinnaa katsoa tuleeko siitä mitään? Jos kotihoidossa lapsen yritystä esim. pukemiseen kunnioitetaan ja autetaan, oppii hän aivan yhtä hyvin kuin jos olisi päiväkodissa oppinut.
Monesti vain on niin, ettei kodeissa ajatella lapsen voivan selviytyä joistain asioista ja vanhempi ei viitsi odottaa että valmista tulee. Paljon on hyvää hoitomuodoissa, sitä voi olla kotihoidossakin.
Aloitustekstin laittajaäiti, mitä et pystyisi lapsellesi kotihoidossa tarjoamaan jota lapsesi saa päivähoidossa? Moni vastaisi ettei osaa askarrella, lauluja eikä mitään "virikkeitä" joten lapslle on päiväkoti prempi paikka kuin koti.
Ajateellaan oikeasti, siis päiväkoti on parempi paikka lapselle kuin hänen oma kotinsa äidin tai isän kanssa jossa kasvatus on alkanut, kiintymys ja vuorovaikutus...minä pidän päiväkotia ja hoitoa yleensä palveluna, joka on hyvä asia silloin kun on oltava työssä, opiskelussa, sairastelussa, erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevalle, muuten sosiaalisiin asioihin vedoten.
Kyllä, rakastan lastani varmasti aivan yhtä paljon, kuin te kotihoidon kannattajat -ja perheellämme ei ole ongelmia, syrjäytymistä ym. etteikö tyttärelläni olisi hyvä olla kotonakin. Lapseni voisi varmasti oppia kotona samoja asioita kuin päiväkodissa ja osaan askarrella, laulaa, leikkiä ym. lapseni kanssa (ja teemmekin näitä vapaa-ajalla), mutta miksi en tarjoaisi lapselleni mahdollisuutta saada jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kokemusta ryhmässä olemisesta, ammattilaisten kasvatuksesta ja uusista kokemuksista erilaisten virikkeiden muodossa? Tarvitsee hän kuitenkin näitä taitoja myöhemmin elämässään, ja haluan kannustaa ja tukea lastani pärjäämään elämässään.
Olin ensimmäiset 1,5vuotta kotona lapseni kanssa ja varmasti olen solminut lapseeni vahvan kiintymyssuhteen ja hän tuntee olevansa rakastettu omana itsenään vaikka onkin päiväkodissa! Enkä ole menettänyt kehitysvaiheita tai kokemusta ensimmäisistä hymyistä, sanoista, askeleista ym. Päivittäin hän edelleen oppii uusia taitoja ja kaiken ehdin kyllä kokea!
"Lähes kaikki tuntemani kotiäidit ovat myös sitä mieltä, että lapset pitää kasvattaa kotona..."
rupes vähä huvittamaan tuo ihmetys.. eiköhän se ole ihan loogista jos juuri kotiäidit ovat sitä mieltä että lapset pitää kasvattaa kotona. Myös monet muut äidit tuntevat varmasti syyllissyyttä kun eivät itse saa hoitaa lapsiaan kotona, mutta hyvä jos sinä et sitä koe.
Itse ajattelin jäädä kotia hoitamaan lapsen synnyttyä jos siihen kykenen (koska tajuan että se on kovaa hommaa eikä siitä pääse lomalle muuta kuin töihin menolla) Uskon myös että päiväkoti on hyvä vaihtoehto pikkuvauvaiän ylittäneelle lapselle. Varsinkin jos sattuu jäämään ainoaksi lapseksi. Isommissa perheissä varmaan toisinpäin kun jokaista lasta hoietaan äidin tai isän rakkaudella. mutta silloinkin olisi kiva saada lapset edes pariksi tunniksi viikossa jonkun toisen hoitoon että osaavat irtautua äidistä. Nykyään kun ei ole niin mummoloita tai sukuakaan varsinkaan isoissa kaupungeissa.
Itse aiemmin kyseenalaistin päiväkoteja mutta lapsipuolen kautta nuokin ovat tulleet tutuksi joten sitä ei ajattele enää että ne on vaan jotain vieraita ihmisiä jotka kasvattaa lapsia väärään suuntaan, vaikka tottakai hoitajien ajatusmaailma vaikuttaa pikkuihmisiin jos ei suorasti niin alitajunnan kautta. Voi myös olla että kun puhutaan ongelmista päiväkodeissa tulee ihmisille mieleen ne kaikkein pahimmat mokat: pedofiilit hakeutuu hoiva-alalle ja sairaanhoitajatkin myrkyttää pikkulapsia. Kaikkein pelokkaimmat ihmiset ottaa lapsensa pois hoidosta vaikka heidän lapset tarvitsisivat juuri sitä ulkopuolista hoivaa.
Itse olen todella tyytyväinen.
Ei voi kun kehua. ja kiittää.
Ihanaa että lapsilla on Suomessa mahdollisuus käydä päiväkotia. No miksiköhän? Siksi että koska päivähoitopaikka järjestyy helposti niin pystyin menemään töihin äitiysloman jälkeen ja lapsellani oli hyvä hoitopaikka. Ei kaikki halua olla kotiäitejä mahdollisimman pitkään ja turha yrittää selittää että mukamas se olisi se ainoa oikea äitiyden muoto ja jos ei halua olla kotiäiti niin ei jollain tavalla rakastaisi omaa lastaan ja pitäisi tätä tärkeänä tai haluaisi olla tämän kanssa.
Kyllä rakastan lapsiani enemmän kun mitään muuta, kyllä haluan olla heidän kanssaan ja kyllä olenkin kaiken sen ajan työajan ulkopuolella ja kyllä he ovat tärkeintä tässä maailmassa. No miksi en sitten ole valinnut jäädä kotiin? No sen taisin mainitankin että en vain ole kotiäitityyppi ja haluan tienatakin jotain ettei tarvitse ihan sossun tuella elää ja voin tarjota vähän paremman elintason lapsilleni. Minusta on hyvä että on muutakin elämässä myös lapsillekin kun olla oman vanhemman kanssa 24/7. En itse todellakaan haluaisi elää elämä jossa päivät täyttyisivät pakko ulkoiluista puistoissa säällä kun säällä ja sisällä vain sitä samaa ja samaa hoitamista ja leikittämistä. Päiväkodissa käymisestä huolimatta meille jää yhteistä aikaa vaikka kuinka paljon! Kuka tosissaan haluaa väittää että päiväkoti tarkoittaa sitä että oman lapsen kanssa ei sitten enää olla tai tehdä mitään yhdessä?
Ja vielä sen verran että kerran ollessani työttömänä muutaman kuukauden vein lapseni edelleen päiväkotiin. No miksi? No siksi että siellä heillä oli kavereita ja kivaa toimintaa (oli kyllä tuossa vaiheessa jo reilusti yli 3-vuotias) Jos olisimme olleet kotona olisivat päivät olleet tosi tylsiä ja masentavia. Osaan vaan kuvitella millaista se olisi muutaman vapaapäivän perusteella mitä tuli joskus vietettyä. Eli kotona lapsella ei ole ketään kavereita, kaikki pihapiirin lapset ovat päivällä päiväkodissa. Puistoissa on lähinnä alle 3-vuotiaita taaperoita ja ihan rehellisesti voin sanoa että suorastaan kammoan ajatusta mennä jonnekin ulos seisomaan pariksi tunniksi säällä kun säällä puiston laitaan ja edelleen muistettakoon että se lapsi tarvitsee jo samanikäistä seuraa eikä sitä että tumput suorana yksin leikkii jossain pihalla tai puistoissa eikä se äiti voi ikinä esittää tai korvata sitä samanikäsitä seuraa. Tämän takia muuten aina lomapäiville järjestettiin jotain kivaa tekemistä vaikka kyläilyä tai shoppailua mutta eihän sellaista voi joka päiv'ä tehdä joten kyllä se elämä olisi ollut tosi virikkeetöntä ja tylsää meille kummallekin jos vain kotona olisi lapsi ollut eikä käynyt päiväkodissa. Ja lisäisin vielä että niiden kavereiden lisäksi siellä on joskus jotain muutakin kivaa kuten askartelut ja retket eikä päiväkoti ole suinkaan vaan sitä vanhempien ikävöintiä, itkua ja huutoa niinkuin jotkut täällä tahtovat esittää.
Kaikkein eniten päivähoidosta kirjoittavat negatiivisesti juuri kotiäidit jotka sitä vastustavat. Jotkut ihan tosissaaan ehkä ajattelevat sen olevan jotenkin huono asia lapsille mutta sitten on myös paljon niitä jotka parjaavat ja kertovat kauhukertomuksia vain pönkittääkseeen omaa valintaa ja mukamas omaa "oikeaa" valintaa vaikka jotkut jopa ovat kateellisiakin siitä kun toiset ovat valinneet toisin kuin he eivätkä joudu elämään sitä 24/7 lasten kanssa elämää joka on aika tylsää rankkaakin välillä sen varmaan kaikki kotiäidit ovat valmiitkin myöntämään. Sitten halutaan paasata: sinä valitsit työn ja nyt et enää ole lapsesi kanssa tai lapsi kärsii päivähoidosta ja blaa blaa. Mutta entäs kun se lapsi ei kärsi vaan sillä on kaikki hyvin siellä hoidossa ja lapselle ja vanhemmalle jää vielä runsaasti yhteistä aikaa ja heillä on erittäin hyvä äiti lapsi suhde. Mites sitten suu pannaan? Kaikkein eniten ihmetyttää miten joku edes viitsii väittää että niin sanotut virikkeet esim. samanikäinen kaveriseura ei olisi niin tärkeää lapselle yli 3 v.??? Haloo säälin sitä lasta jonka äiti tosissaan väittää niin. Toivon että tuollaisia älynväläyksiä väläyttelevät eivät ole vanhempia vaan jotain vanhojapiikoja.
Ja mitä tulee siihen että päiväkoteja parjataan ja paljon esiintyy "hoitohenkilöstön" kirjoituksia niin vahvasti epäilen että kaikki kirjoitukset ovat oikeasti jonkun hoitohenkilöstön kirjoittamia. Niistä paistaa jonkinlaisen negatiivisuus jopa vastenmielisyys ja katkeruus koko päivähoitolaitosta vastaan ja joskus pääpointtina näyttää olevan juuri se että "älkää nyt vain huviksenne tuo lasta tänne kun ihan kauhulaitos tämä päiväkoti on ja me emme ehdi lapsia hoitaa vaan itkevät yhteen ääneen lattialla jne...." Mienaan vaan että jos ihan asiallisesti halutaan epäkohdista puhua niin se on sitten eri asia mutta joissain kirjoituksissa on sellaista kielenkäyttöä ja ajatusmaailmaa että en haluaisi kyseisen henkilön ikinä olevan ainakaan minun lapseni hoitaja.
Ja koska kaikki ei mahtunut tuohon ylläoleen niin jatkan vielä tässä että.....
Ja vielä mitä olen itse kokenut päiväkodista sekä alle 3-vuotiaiden että yli 3-vuotiaiden hoidosta niin voin todeta seuraavaa: Alle 3-vuotialle ei tietenkään riitä aina syliä joka itkuun päiväkodissa niinkuin kotihoidossa mutta silti en usko että päiväkoti sinänsä on mikään "traumatisoiva" kokemus lapselle vaan ihan hyvää perushoitoa hän siellä saa. Päivät täyttyvät ulkoilusta, touhuamisesta ja päiväunista. Tosin juuri virikkeiden tai kavereiden takia ei nyt ole kovin järkevää viedä esim. 2-vuotiasta vaan vain sen takia jos lapsi tarvitsee hoitopaikan työssäkäynnin ajaksi.
Yli 3-vuotiaille päiväkoti tarjoaa jo paljon kivaa ja hydyllistä. Saman ikäisessä kaveriseurassa on kivaa ja kehittävää leikkiä sekä ulkona että sisällä. Lisäksi lapsi tykkää jo tuossä iässä paljon askartelusta, lauluista ja retkistä mitä siellä tarjotaan. Toki joka päivä ei ole "kiva päivä" ihan niinkuin ei kotonakaan ja välillä päiväkodissakin on negatiivisa juttuja mutta ei kai lasta ole tarkoitus suojella kaikilta pettymyksiltä ennen kouluikää. Eli päiväkoti on jo tuon ikäiselle kehitykselle hyödyllinen paikka missä välillä voi olla ihan kivaakin ja lapsen hyvä olla uskokaa nyt pois kotiäidit. Ja ihmettelen myös että onkohan päiväkodin hoitaja oikealla alalla jos ei mitään positiivista kerrottavaa ole päivähoidosta ja ei ikinä ole nähnyt että lapsilla olisi hyvä olla tai hauskaa päiväkodissa ja pistää miettimään että minkäköhänlaisessa paikassa hän sitten mahtaakaan työskennellä.
Ennemmin kuin tuijotella eri-ikäisten lasten niin sanottuja normaaleja kehitystarpeita, pitäisi aina lähteä pohtimaan juuri kyseisen lapsen tilanteesta.Olen työssäni päivähoidon piirissä varsin usein törmännyt lapsiin joiden kohdalla ikätasoinen kehitys on selkeästi viivästynyt ja takkuillut. Lapsi joka ei saariittävää tukea kehitykselleen taaperoiässä ei pysty myöskään isompien ryhmässä iloitsemaan ja ottamaan vastaan niitä hyviä ja kehittäviä asioita joita päiväkoti tämän ikäisille lapsille pystyy tarjoamaan.
Jokainen meistä käy läpi kehittyessään samat kehitysvaiheet ja edellytys sille että selvitään seuraavasta vaiheesta on että riittävän hyvin ollaan selvitty edellisestä.Ehkä suurin ongelma tänä päivänä on että juuri taaperovaiheessa se tuki jota lapsi tarvitsee, useinkaan ei riittävän hyvin toteudu. Päiväkodin isot ryhmät ja vaihtuvat aikuiset eivät tarjoa taaperolle senkaltaista jatkuvaa yhden aikuisen läsnäoloa josta taaperon normaali kehitys on riippuvainen.
Ei ole mollaamisesta kysymys vaan siitä että on erittäin tärkeätä vanhempien itse hoitaa lapsensa, tästä kirjoitan blogiartikkelissani Tarpeeton päivähoito, tässä linkki:
http://annaleena.blogit.uusisuomi.fi/2009/08/27/tarpeeton-paivahoito/