Omaan tosi huono itsetunnon. Ei oo kavereita. En tiedä minne ne katos, taisin vaan olla liian kiva jne ku en polta enkä juo. Enkä aiokkaan. Alkoholista on vaan huonoja kokemuksia, ei siis omalta kohdalta vaan ku oon kattonu muiden sähläämistä sen kans. Kännissä olevat ihmiset on tosi pelottavia.
Iskän on menny välit ku se on/oli tosi katkera sen ja äidin erosta. Se kosti sen katkeroitumista mun, siskon ja veljen kautta. En jaksa sitä ruveta selittämään.
Puoli iskä on narsistinen hullu jota inhoon ku se melkein vei äidin elämänhalut ja muhun vaikutti kans niiden riidat jne tosi paljo. Ne ei edes tiiä kuinka paljo.. Nyt niillä menee vähä paremmin jo mutta muistot ei häviä mihkään. Lukekaa jostain narsismista nii ymmärrätte.
Jätin just lukion kesken täs pari viikkoa sitten. Vähän kyl kaduttaa mutta voin taas hengittää.. ahdisti sen verran ettei pystyny muuta enää tekeen ku vaan ajatella sitä ja että miten selviydyn seuraavasta päivästä jne. En voinu enää rentoutua lomilla/viikonloppuisin. Ja huomasin ettei se lukio oo tärkee, aiheutti vaan stressiä ja vittuuntumista. Varmasti joku nyt sanoo muka asiantuntevasti että ei olis kannattanu jättää kesken. Vastaus: KYLLÄ KANNATTI.
Tulevaisuus pelottaa aivan he********. Ku omasta mielestä oon aivan täys nolla ja turha ihminen niin miten ihmees voin edes mennä töihin tai kuvitella opiskelevani johki ammatiin. Tää paikkakuntaki ottaa niin päähän ku ainaku kävelee ulkona nii näkee tuttuja. Missään ei voi olla rauhassa. Vois muuttaa pois täältä.
Mua on kiusattu vitos luokalta ysi luokkaan asti ku olin nii hiljanen jne.. Teki vaan enemmän hallaa. Vieläki tosi pahoja muistoja mistä on tosi vaikee päästä eroon.. Sellasia tilanteita on missä meen ihan lukkoon enkä tiiä miten toimia, monia tilanteita välttelen viimeseen asti. Lukios ei enää onneks kiusattu mut ei ne "arvet" mihkään hävinny.
Olis kiva käydä joskus ulkomailla mutta en uskalla.. ainakaan yksin.
Oon aivan tajuton pelkuri ja tosi herkkä.. se on tosi raskasta. Inhoon kritiikkiä. Meinaan heti vääntää itkua jos joku vähänki jotaki moittii tai vaan vitsailee jostaki.
En yhtään tiedä mikä ala kiinnostais.. ei tiedä moni muukaan mutta se vaivaa tosi paljo.
Rakastan eläimiä ja luontoa ja en tykkää myöntää tai puhua siitä ku mua on kiusattu siitä tosi paljo. Esim jos joku kysyy mistä tykkään nii en nykyään koskaan vastaa et luonnosta ja eläimistä.. mua hävettää nii paljo. En muutenkaan uskalla puhua omista asioista ku usein ku sanoin jotain nii mulle naurettiin.
Rakastan kans reggaeta ja kaikkea siihen liittyvää. Kerään jamaikaan liittyviä tavaroita.. kiva kokoelma jo saavutettu ;) (Haaveena ois käydä sielä.. tuskin koskaan toteutuu.) Täski yks esimerkki ku kysytään mistä musiikista tykkään nii vastaan "kaikesta". Pelkään sitä nauramista vaikka tuskin kukaan naurais.. kai. Ku sain sitä varsinki ylä-asteella kuulla ihan tarpeeks. Inhoon kehua itteeni mut on jostain syystä pakkoa sanoa että osaan laulaa hyvin.. rakastan sitäki. Ja jos nyt jotaki hyvää pitää ittestään vielä sanoa nii monet sanoo että mulla on tosi hyvä huumorintaju.. ite en oo sitä huomannu..
En oo koskaan seurustellu vakavasti. Paitsi yhen kerran luulin että vois tulla jotain vakavempaaki juttua yhen kans ku se vaikutti niin mukavalta tyypiltä mutta se sitte yritti ekalla tapaamisella käyttää mua hyväks.. että sellasta. Ulkonäön perässä vaan oli sitte kuulemma, ei ollu kiinnostunu musta ittestäni. Se myönsi noi suuttuneena päin naamaa ku en suostunu heti hyppään sänkyyn.. inhottaa vieläki. Ei edes tunnettu hyvin ku sen tapaamisen ajatuksena oli jutella.. mut sille kai juttelu tarkotti jotai ihan muuta. Hiplaili vaikka sanoin etten tykkää ku se tekee niin. Jäi traumoja siitä tapaamisesta.
Olis vielä muutamia juttuja mut jätän tän nyt tähän.
Okei tähän asti kukaan tuskin jaksoi edes lukea. Mut jaah.. eipä kai siin sit mitään. Kommentoikaa tai älkää. Se on nyt moro ja heips.
Iskän on menny välit ku se on/oli tosi katkera sen ja äidin erosta. Se kosti sen katkeroitumista mun, siskon ja veljen kautta. En jaksa sitä ruveta selittämään.
Puoli iskä on narsistinen hullu jota inhoon ku se melkein vei äidin elämänhalut ja muhun vaikutti kans niiden riidat jne tosi paljo. Ne ei edes tiiä kuinka paljo.. Nyt niillä menee vähä paremmin jo mutta muistot ei häviä mihkään. Lukekaa jostain narsismista nii ymmärrätte.
Jätin just lukion kesken täs pari viikkoa sitten. Vähän kyl kaduttaa mutta voin taas hengittää.. ahdisti sen verran ettei pystyny muuta enää tekeen ku vaan ajatella sitä ja että miten selviydyn seuraavasta päivästä jne. En voinu enää rentoutua lomilla/viikonloppuisin. Ja huomasin ettei se lukio oo tärkee, aiheutti vaan stressiä ja vittuuntumista. Varmasti joku nyt sanoo muka asiantuntevasti että ei olis kannattanu jättää kesken. Vastaus: KYLLÄ KANNATTI.
Tulevaisuus pelottaa aivan he********. Ku omasta mielestä oon aivan täys nolla ja turha ihminen niin miten ihmees voin edes mennä töihin tai kuvitella opiskelevani johki ammatiin. Tää paikkakuntaki ottaa niin päähän ku ainaku kävelee ulkona nii näkee tuttuja. Missään ei voi olla rauhassa. Vois muuttaa pois täältä.
Mua on kiusattu vitos luokalta ysi luokkaan asti ku olin nii hiljanen jne.. Teki vaan enemmän hallaa. Vieläki tosi pahoja muistoja mistä on tosi vaikee päästä eroon.. Sellasia tilanteita on missä meen ihan lukkoon enkä tiiä miten toimia, monia tilanteita välttelen viimeseen asti. Lukios ei enää onneks kiusattu mut ei ne "arvet" mihkään hävinny.
Olis kiva käydä joskus ulkomailla mutta en uskalla.. ainakaan yksin.
Oon aivan tajuton pelkuri ja tosi herkkä.. se on tosi raskasta. Inhoon kritiikkiä. Meinaan heti vääntää itkua jos joku vähänki jotaki moittii tai vaan vitsailee jostaki.
En yhtään tiedä mikä ala kiinnostais.. ei tiedä moni muukaan mutta se vaivaa tosi paljo.
Rakastan eläimiä ja luontoa ja en tykkää myöntää tai puhua siitä ku mua on kiusattu siitä tosi paljo. Esim jos joku kysyy mistä tykkään nii en nykyään koskaan vastaa et luonnosta ja eläimistä.. mua hävettää nii paljo. En muutenkaan uskalla puhua omista asioista ku usein ku sanoin jotain nii mulle naurettiin.
Rakastan kans reggaeta ja kaikkea siihen liittyvää. Kerään jamaikaan liittyviä tavaroita.. kiva kokoelma jo saavutettu ;) (Haaveena ois käydä sielä.. tuskin koskaan toteutuu.) Täski yks esimerkki ku kysytään mistä musiikista tykkään nii vastaan "kaikesta". Pelkään sitä nauramista vaikka tuskin kukaan naurais.. kai. Ku sain sitä varsinki ylä-asteella kuulla ihan tarpeeks. Inhoon kehua itteeni mut on jostain syystä pakkoa sanoa että osaan laulaa hyvin.. rakastan sitäki. Ja jos nyt jotaki hyvää pitää ittestään vielä sanoa nii monet sanoo että mulla on tosi hyvä huumorintaju.. ite en oo sitä huomannu..
En oo koskaan seurustellu vakavasti. Paitsi yhen kerran luulin että vois tulla jotain vakavempaaki juttua yhen kans ku se vaikutti niin mukavalta tyypiltä mutta se sitte yritti ekalla tapaamisella käyttää mua hyväks.. että sellasta. Ulkonäön perässä vaan oli sitte kuulemma, ei ollu kiinnostunu musta ittestäni. Se myönsi noi suuttuneena päin naamaa ku en suostunu heti hyppään sänkyyn.. inhottaa vieläki. Ei edes tunnettu hyvin ku sen tapaamisen ajatuksena oli jutella.. mut sille kai juttelu tarkotti jotai ihan muuta. Hiplaili vaikka sanoin etten tykkää ku se tekee niin. Jäi traumoja siitä tapaamisesta.
Olis vielä muutamia juttuja mut jätän tän nyt tähän.
Okei tähän asti kukaan tuskin jaksoi edes lukea. Mut jaah.. eipä kai siin sit mitään. Kommentoikaa tai älkää. Se on nyt moro ja heips.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ylä.asteen kiusaaminen oli ylä-asteen kiusaamist.
Se täysin sama tilanne ei toistu.
Ole rehellinen myös muille.
Rakkaus eläimiin ja luontoon avaa ihan eri tavalla ovia kuin että heität jotain muuta siihen.
ja reggee musiikki on tosi hieno juttu mistä kannattaakin kertoo.
Mä aloin lukiossa käydä seurakunnan nuorten jutuis.
Raamikses käyminen paransi mun itsetuntoo ja musta tuli avoimempi.
Kannattaa kokeilla :)
Jos muuten joskus haluut lukioo palata niin se onnistuu helposti.