Niin hiljaa saapuu synkkä yö,
kuin auringon kullan kauneimman peittää,
se pimeydellään miestä lyö,
ja seurakseen vain varjonsa heittää.
Käy karua kaukaisuutta kohti,
mies seuraten taivaan tähtitarhaa,
hymy enkelin siellä kerran hohti,
liekkö enää se vain aistiharhaa?
Käy kohtalon karvasta katua,
mies vankoissa varjoissa kulkien,
enää auringon säteet vain satua,
vaan niistä uneksii silmät sulkien.
Jo aurinko varhain varjojaan poistaa,
mies katoaa varjojen muiden tapaan,
viel' ikihohde kuin timantti loistaa,
se tekeekö miehestä joskus vapaan?
kuin auringon kullan kauneimman peittää,
se pimeydellään miestä lyö,
ja seurakseen vain varjonsa heittää.
Käy karua kaukaisuutta kohti,
mies seuraten taivaan tähtitarhaa,
hymy enkelin siellä kerran hohti,
liekkö enää se vain aistiharhaa?
Käy kohtalon karvasta katua,
mies vankoissa varjoissa kulkien,
enää auringon säteet vain satua,
vaan niistä uneksii silmät sulkien.
Jo aurinko varhain varjojaan poistaa,
mies katoaa varjojen muiden tapaan,
viel' ikihohde kuin timantti loistaa,
se tekeekö miehestä joskus vapaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kelpo runo, mutta onko esim. nuo kaksi "enää" sanaa tarpeellisia? Jotenkin voisi jäntevöittää vähän. Säe "Jo auinko varhain varjojaan poistaa", en ymmärrä, tarkoittaako sitä että kun aurinko nousee, häipyy varjot ja mies menee katoaa varjojen matkaan.
sitä se just meinaa.. juu kirjottelin tuon myöhään myöhään yöllä ja olin nii väsyny ja muutenki tunnetilat ihan sekasin nii ei välttämättä tullu mikää maailman selkein teos..