Meillä ollaan tutkimuksissa kun lapsemme käyttäytyy erikoisen ujosti ja arasti ja pelkää niin vieraita aikuisia kuin lapsiakin. Päivähoidon kanssa on ollut ongelmia.
Vanhempien seurassa hän on kutakuinkin normaali lapsi, mutta vaatii sen vanhemman aina leikkeihin lähettyvilleen. Ikää on kohta 5 vuotta ja on helpottanut iän myötä selvästi tämä vierastaminen. Mutta ihmiset aina ihmettelevät, sillä lapsemme ei puhu mitään kenellekään. Hän ikäänkuin jopa lukittuu.
Äitinä minusta lapsessamme ei ole mitään varsinaista vikaa, nykyään vaan on ihan liian isot päivähoitoryhmät ja kouluryhmät ja muut ja ujot ja aremmat ja kiltit jäävät jalkoihin, kun äänekkäimmät ja rohkeimmat saavat kaiken ensimmäisenä.
Onko muita vanhempia joilla olisi tämän tyyppisiä lapsia ja ajatuksia? Olisi niin hyvä tietysti muuttaa johonkin pienelle paikkakunnalle jossa olisi vielä pienempiä ryhmiä, eikä puuhata lapsellemme mitään erityisdiagnooseja. Tietysti kin jos löytyy oikeasti aihetta, niin miksei jos se on lapsen parhaaksi, mutta tuntuu vaan että nyt on kyse juuri siitä, että ujoja ja arkoja syrjitään nykymaailmassa. Ja tiedän, että lapseni on keskivertoa älykkäämpi ja kirjaviisaampi ja lahjakkaampi mm. keskittymistä vaativissa puuhissa, mutta mistään autismista on turha puhua psykologinkaan mukaan.
Itsekin olen hiljaisempia ja tiedän että monessa paikassa minä en pärjäisi tällä sanavalmiudella, mutta oma ala on löytynyt sentään. Siinä mielessä karaisu on auttanut minua, mutta pikkuhiljaa ja omilla ehdoillani
Vanhempien seurassa hän on kutakuinkin normaali lapsi, mutta vaatii sen vanhemman aina leikkeihin lähettyvilleen. Ikää on kohta 5 vuotta ja on helpottanut iän myötä selvästi tämä vierastaminen. Mutta ihmiset aina ihmettelevät, sillä lapsemme ei puhu mitään kenellekään. Hän ikäänkuin jopa lukittuu.
Äitinä minusta lapsessamme ei ole mitään varsinaista vikaa, nykyään vaan on ihan liian isot päivähoitoryhmät ja kouluryhmät ja muut ja ujot ja aremmat ja kiltit jäävät jalkoihin, kun äänekkäimmät ja rohkeimmat saavat kaiken ensimmäisenä.
Onko muita vanhempia joilla olisi tämän tyyppisiä lapsia ja ajatuksia? Olisi niin hyvä tietysti muuttaa johonkin pienelle paikkakunnalle jossa olisi vielä pienempiä ryhmiä, eikä puuhata lapsellemme mitään erityisdiagnooseja. Tietysti kin jos löytyy oikeasti aihetta, niin miksei jos se on lapsen parhaaksi, mutta tuntuu vaan että nyt on kyse juuri siitä, että ujoja ja arkoja syrjitään nykymaailmassa. Ja tiedän, että lapseni on keskivertoa älykkäämpi ja kirjaviisaampi ja lahjakkaampi mm. keskittymistä vaativissa puuhissa, mutta mistään autismista on turha puhua psykologinkaan mukaan.
Itsekin olen hiljaisempia ja tiedän että monessa paikassa minä en pärjäisi tällä sanavalmiudella, mutta oma ala on löytynyt sentään. Siinä mielessä karaisu on auttanut minua, mutta pikkuhiljaa ja omilla ehdoillani
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.