Meillä olisi avopuolisoni kanssa hankinnassa jokin pieni seurakoira. Asuntomme on suht pieni kaksio kaupungissa ja koiran ulkoiluttamiseen aivan mahtavat puitteet. Koirapuisto on ihan vieressämme, toinen puisto tien toisella puolella jossa paljon vehreää ja polkuja. Sitten vielä metsäkävelyreitti kilometrin päässä asunnostamme. Koiran pitäisi olla suht pieni koska asuntoomme ei mahdu mitenkään isoa koiraa. Ajattelimme mopsia taikka ranskanbulldogia. Koska tosiaan asumme kerrostalossa haluaisimme koiran joka ei ole koko ajan haukkumassa, ja näiden rotujen yksi luonteenpiirre kuulemma on että ne eivät hirveästi hauku.
Olisi mukavaa kuulla ihmisten mielipiteitä siitä kumpi näistä koirista soveltuisi parhaiten kahden nuoren liikkuvan ihmisen pieneen kotiin. Avomiehelläni on ollut perheessään koiria koko ikänsä mutta itse en ole pahemmin koiriin tutustunut.
En haluaisi myöskään koiraa jota pitää olla hirveästi kouluttamassa, sen verran että oppii tavoille mutta mitään näyttely/kilpailu jne koiraa emme ole hakemassa, ihan vain mukavaa seurakoiraa. Kouluttajana uskoisin olevani aika tiukka ja määrätietoinen (olen lastentarhaopettaja) joten mitään ylihemmoteltua puettua kassikoiraa emme myöskään ole hankkimassa.
Olisi mukavaa kuulla ihmisten mielipiteitä siitä kumpi näistä koirista soveltuisi parhaiten kahden nuoren liikkuvan ihmisen pieneen kotiin. Avomiehelläni on ollut perheessään koiria koko ikänsä mutta itse en ole pahemmin koiriin tutustunut.
En haluaisi myöskään koiraa jota pitää olla hirveästi kouluttamassa, sen verran että oppii tavoille mutta mitään näyttely/kilpailu jne koiraa emme ole hakemassa, ihan vain mukavaa seurakoiraa. Kouluttajana uskoisin olevani aika tiukka ja määrätietoinen (olen lastentarhaopettaja) joten mitään ylihemmoteltua puettua kassikoiraa emme myöskään ole hankkimassa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä isokin koira sopii pieneen asuntoon, sillä koirahan liikkuu ulkona ja lepää kotona.
Ja yleensä koirat kasvavat kerrostaloissa hiljaisiksi, eli eivät hauku turhia äänille ja ihmisille, koska pennusta asti pääsevät niihin totuttautumaan hyvin. Sen sijaan turhautuneeksi olonsa tunteva koira saattaa rodusta riippumatta muuttua äänekkääksi, kuten jos se ei ole vaikkapa liikuntansa määrään tyytyväinen. Tunnen kerrostalossa asuvia suomenpystykorvia ja jopa kaukkarin, jotka eivät ole äänekkäitä.
Mopsi ja ranskanbulldoggi kärsivät herkästi hengitysvaikeuksista, sillä niiden kuonot on pelkkien ulkonäköseikkojen vuoksi aivan sairaan lyttyisiksi jalostettu. Molemmat ovat myös erittäin huonoja uimaan, ainakin ranskanbulldoggi, eli varsin pitkälle sairaaseen näyttelykuntoon jalostettuja rotuja. Siitä kertoo jo sekin, että molempien pentueet joudutaan kaivamaan maailmaan esiin yleensä keisarinleikkauksilla. Minusta tällaisten rotujen jalostusta pitäisi muuttaa terveemmäksi tai sitten ne pitäisi lopettaa kokonaan, sillä mopsin ja ranskiksen kaltaisten rotujen jalostus on törkeää eläinrääkkäystä.
Mielestäni isoa koiraa ei missään nimessä voi pitää kerrostaloasunnossa. Onhan niitä ihmisiä joilla on kolme koiraa kerrostalokaksiossa, mutta itse en halua sille tielle lähteä. Kyllä koira tarvitsee tilaa niin kotona kuin ulkonakin. Jalostus on mielestäsi törkeää eläinrääkkäystä, muttei ison koiran pitäminen liian pienessä asunnossa... Okei...
Siis sinun mielestäsi liian pienessä asunnossa. Se ei tarkoita sitä, että asunto todellisuudessa on liian pieni. Mihin se koira niin kovin tilaa sisällä tarvitsee? Itselläni on ollut isoja koiria tilavassa asunnossa. Sisällä ne pääosin löhöävät lempisohvallaan ja ulkona sitten touhutaan.
Meinaatko muka, että koiran liikunta hoidetaan kotona sisällä? Ja on niitä yksiön kokoisia omakotitaloja ja kolmion kokoisia kerrostaloasuntoja. Kumpaan mielummin koiraa suosittelisit, jos kerran koira tilaa tarvitsee?
Koira ulkoilutetaan ulkona, mutta kyllä se tilaa sisälläkin tarvitsee. Nämä on nyt sellaisia väitteitä joita nämä "eläintenkerääjät" selittelee perustellakseen sen miksi heillä asuu 30 neliön yksiössä kolme koiraa, viisi kania, kymmenen kissaa ja pari hevosta. Miksi rääkätä eläintä tietentahtoen ja tunkea se pieneen asuntoon vain siksi että SINÄ haluat itsellesi ison koiran? Jos pieni koira ei kelpaa pieneen asuntoon, niin sitten kannattaa jättää koira hankkimatta. Kyllä se koira sisätiloissakin liikkua haluaa, ellei tosiaan ole niin että sitä pidetään niin pienessä tilassa ettei se pääse liikkumaan.
Kummassa itse asuisit, pienessä huoneessa johon mahtuu juuri ja juuri sänky, vai kunnon asunnossa jossa mahtuu jopa liikkumaan? Kyllähän sitä hengissä selviää siellä miniasunnossa mutta olisitko onnellinen? Tuskin. Koirat ovat eläimiä, niitä ei ole luotu sisätiloihin, joten typerää niitä alkaa ahtaasi pitää. Eläimen pitäminen pienessä tilassa ei ole eläinrakkautta.
Kyllä ihmiset sen tajuavat, että asunnossa on kumminkin järjestettävä paikka, jossa koira voi vaivatta vaihdella asentoaan. Ehkä monet yksiöt ovat rojujen peitossa, mutta siellä ei yleensä asu koiraa. Mutta koirallisilla ihmisillä tavarat ovat yleensä siistimmässä järjestyksessä tai sitten tavaroita on vähemmän kuin yleensä saman kokoisissa asunnoissa. Koira hoitaa liikuntansa ulkona ja leponsa sisällä.
Piste minun osaltani.
Mihin se tilaa tarvitsee. Meiltä löytyy tilaa yllin kyllin, eikä kumpikaan koirista sitä käytä. Sohvalla maata rötköttävät. Ehkä sinä et jaksa ulkoiluttaa tarpeeksi koiraasi ja siksi sen täytyy purkaa tarmoaan sisällä.
Kysymys on lähinnä eläinten kemioista, eli jos on useampi elukka, niin niillä tarvitsee jokaisella olla kämpässä omaa tilaa. Vähintään siis mielellään yksi huone jokaiselle, vaikka kämpässä kaikki vapaina olisivatkin. Yksi koira, oli sitten iso tai pieni, varmasti pärjää kerrostalokaksiossa, kunhan vaan ulkoilua ja muuta virikettä on tarjolla niin paljon kuin koira tarvitsee.
Jos koira saa virikkeitä ja liikuntaa, koira voi hyvin asua kerrostalossa. Tietty asioita pitää aina katsoa tapauskohtaisesti, että jos on kyse hyvin isosta koirarodusta jolla ulkokoiratyyppinen sankka ja paksu turkki, jolla tulee kuuma huonosti ilmastoidussa asunnossa esim. kaukasianpaimenkoira pienen pienessä yksiössä, voipi olla parempi että kaukkari laukkaisi tundran rajamaille susia väijymään tms. :D
Mutta noista roduista. Mopsia ja ranskista sopusuhtaisempi versio olisi bostoninterrieri, jossa on samaa näköä kuin ranskiksessa ja luonteessakin samaa itsepäisyyttä mutta samalla symppismäisyyttä ja jolla ei käsittääkseni ole niin paljoa heng.ongelmia kuin mopsilla tai ranskiksella.
Helpommin koulutettava ja mukautuvampi tapaus löytyisi italianvinttikoirasta, rodun terveys on käsittääkseni hyvää (parempaa kuin millään edellisistä) ja koira on kooltaan pieni, jos sellaista toivotte, mutta myös liikkuvalle parille oikein mainio koira - italianvinttikoirasta löytyy sirpakka liikkuja. Luonne on viehättävä, hyvin suloisia koiria.