Oli yksi punainen kukka
puhjennut polkuni pieleen.
Se ainokainen rukka,
mitä olikin tullut mieleen.
Kaikki kukkaset toiset
jo kylvivät siementään.
Oli aikeet toisenmoiset,
sen kukkia yksinään.
Ei hukkunut kukkien määrään
sen myöhäinen kauneus.
Menikö turhaan ja väärään
sen ainoa saavutus?
Ei, en uskoa saata,
kukalle kauneus riittää.
Elämää ei voi taata,
siitä voi silti kiittää.
18.10.09
puhjennut polkuni pieleen.
Se ainokainen rukka,
mitä olikin tullut mieleen.
Kaikki kukkaset toiset
jo kylvivät siementään.
Oli aikeet toisenmoiset,
sen kukkia yksinään.
Ei hukkunut kukkien määrään
sen myöhäinen kauneus.
Menikö turhaan ja väärään
sen ainoa saavutus?
Ei, en uskoa saata,
kukalle kauneus riittää.
Elämää ei voi taata,
siitä voi silti kiittää.
18.10.09
Vastaukset 2
Vanhimmat
katseenvangitsija - kukka keskellä syksyä,
kun sen pitäisi olla jo pois. Siinä se siltikin
loisti, yksin.
Viimeinen runosi säe on myös vangitsija,
niin kuin kyllä on koko runosikin ystäväni.
Kiitos tästä helmestäsi.
Kun puut pudottavat keltaisia lehtiään ja ruohokin alkaa olla enemmän ruskeaa, yksi punaisena loistava kukka kaiken keskellä vetää väistämättä katseen puoleensa, toisin kuin keskellä kesän värejä.
Tavallisen suuri arvo syntyykin poikkeuksellisesta ajasta,tilanteesta. Samoin kuin tavallisen ihmisen poikkeuksellinen arvo voi syntyä epätavallisesta teosta, rohkeudesta kun toiset ovat lamaantuneita, epäitsekkyydestä, kun muut ajattelevat vain omaa etuaan.
Kiitos Linda kauniista sanoistasi!