1960-luvulla jouduin ajamaan 3 kertaa. Toisella kerralla töppäilin ympyrätalon luona, kun en suojatien pituuden vuoksi älynnyt pysähtyä sen eteen, koska vasemmalla oleva odotti kääntymismahdollisuutta pysähtyneenä. Inssi painoi jarrua ja se ajo loppui. Sen jälkeen olen aina muistanut tuon tilanteen, jossa moni tekee väärin. Päivän lehdessä oli taas uutinen kahden tytön loukkaantumisesta. Kouluissa ja kodeissa pitäisi enemmän valistaa nuoria siitä, miten liikenteessä pitää käyttäytyä. Ja tuoda esille näitä vaaranpaikkoja. Itse melkein jäin auton alle, kun 8-vuotiaana olin juosta bussin takaa ajotielle. Äiti sai kiinni takista. Sydän syrjälläni ohitan myös näitä nuoria mopoilijoita ja pyöräilijöitä. Melko haavoittuvia ovat tuolla liikenteessä, vaikka oikein ajaisivatkin. Pensasaidat peittävät usein näkyvyyden. Ja tähän aikaan pitäisi kaikilla ikään katsomatta olla päällä jotain heijastavaa. Lehdessä oli haastateltu nuoria ja melko lapsellisin syin jättävät heijastimen pois. Itse käytän liiviä, vaikka en niin tyylikäs olisikaan.
Inssiajon Helsingissä
1943
9153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
uskaltaisinko tehdä ajokokeen Helsingissä, luultavasti reputtaisin ja ottaisivat entisenkin kortin pois :))
Aikoinaan ajoin kokeen pikkukaupungissa, ja sain sen läpi kerta kokeella - onneksi, sillä olen sellainen ellen onnistu jossain kokeessa ekakerralla seuraavat ovat jo paljon vaikeampia, olisiko tressinsietokykyni olematon :/
autolla Helsingissä nykyäänkin. Siellä on paljon helpompi ajaa kuin 1960-luvulla. Kaupungin tunteminen on hyvä asia, jos ajaa väärin, niin tietää, miten mennä. Jos on vain asiaa keskustaan eikä tavaroita, käytän bussia. Meiltä pääsee kerran tunnissa miltei ympäri vuorokauden.
on helppo ajaa, ja sittenkin jos on kunnon kartta mukana ja kartturi, muuten en lähe..eksyn alta aikayksikön. Painajaisunissa korkeintaan Helsinkiin :)
kaikissa kaupungeissa. Katson reitin suunnilleen etukäteen joko reittipalvelusta tai kartasta tuntemattomiin paikkoihin lähtiessäni. Se taltioituu pääkoppaan ja osaan perille. Navigaattoria en hanki.
Hauskaa! Samoin minäkin jouduin siellä kolmesti inssiin. Pikkusieluisuus, pysähtymättä parkkeeratun auton ohi, ei ihmisiä autossa, ei kadulla. Ensi kerralla käsijarru päällä kenguruhyppelyä. Kolmas vei läpi, vaikka kiukkuisena kaarsin parkkiin jalkakäytävän kautta. Itse ajotaidossa ei ollut vikaa. Olin jopa mäkilähdössä esimerkkinä toisille. Juu ja ajoin erästä roiskijaa takaa... Siis opettajan käskystä.
Edelleen ajelen, nyt lähinnä Turuus ajoittain. Sielläkin mäkiä riittää. Hauskaa.
Minäkin juoksin paloauton eteen lapsena, sai jarrutettua. Voi sentään, onhan noita vaaran paikkoja ollut.
Tuo heijastin on tosi tärkeä, ne liivit näkyvät hyvin.
virheitä mitä kaupunki liikenteessä voi tehdä, on juuri suojatien eteen pysätyneen auton ohittaminen pysähtymättä..enpä ihmettele jos korttia ei tullut, - nimittäin jos auto oli pysäköity suojatien eteen..
:)
oli syksyn ensimmäisessä räntäsateessa Helsingin Kalliossa, missä tuolloin oli katsastuskonttori. Tuolloin autokoulun auto vei sinne. En osannut hyvin, joten oikeudenmukainen päätös. Kolmannella kerralla unohdin koko inssin ja opettaja sanoi, että odotetaan inssiä harjoitusajon jälkeen. Tuolloin inssi tuli autokoululle ja ajelimme Eirassa ja Viisikulmassa.
olen voinut jalankulkijana pelastaa henkeni tuon rikkeen ansiosta. En ole myöskään ajanut kenenkään päälle, se oli kauheaa. Muuten en oe saanut muita kuin parkkisakkoja joskus, kun olen ollut hajamielinen.
mutta niinhän olikin, kalliossa. Silloin kun minä ajoin, oli ullanlinnassa.
Meni läpi ekalla, sekä kirjallinen, että inssi. Punaiset kynnet oikeassa kädessä, vasen ilman väriä. Sekoitin helposti oikean ja vasemman ;D
Ajoin opetusluvalla, mies opetti. Eli nukkui aina vieressä, kun ajeltiin lapin reissu.
Hesn liikenne oli tuttua, olihan prätkäkortti, ja vespa antaneet liikenteeseen kokemuksen.