Muutin tähän kerrostaloasuntoon vuosi sitten, yksin. talo on 70-luvun elementtitalo jossa ääniä kuuluu, melkein naapurin ajatuksetkin. ennen asuin samassa ok-talossa yli 20 vuotta, siellä ei pahemmin yliluonnollista tapahtunut mutta jotain kyllä.
Istuin tyhjässä olohuoneessa lattialla, katselin vastapäistä seinää (silloin kun olin muuttanut eikä huonekaluja vielä pahemmin ollut), olkkarin seinällä vaalea tapetti. huomasin jonkin valontapaisen liikkuvan seinällä useana päivänä. en siihen kiinnittänyt huomiota kummemmin. ajattelin ettei kerrostalossa ainakaan kummittele.
Sitten muutaman viikon päästä istuin sohvalla ja katsoin keittiöön, huomasin että keittiön kaksi tuolia keittiön pöydän vieressä oli kaukana pöydästä, kuin niissä olisi istuttu eikä tuoleja laitettu takaisin pöydän alle. itse käytän yhtä tuolia(vastapäistä) eikä vieraita ollut käynyt. no tuon asian voisi selittää että olin imuroinut ja unohtanut ne tuolit loitomalle pöydästä, en kyllä muista imuroineeni silloin ja tuolit on aina pöydän alla. olen pikkutarkka ja kaikki on tiptop paikoillaan.
Talvella silloinen miesystäväni oli yötä luonani, aamulla hän kertoi kauhistuneena että oli nähnyt unta jonkun tulevan avaimella sisään ja tulevan makuuhuoneeseen, hän näki 'miehen' seisovan sängyn päädyssä ja tuijottavan meitä, ystäväni oli yrittänyt potkia ja huutaa. minä nukuin kuin tukki. ystäväni sanoi ettei hän näe koskaan vastaavia unia. oliko se unta?
Laitoin eteiseen paloista peilin, palat oli jääneet entisiltä asukeilta kaappiin, laitoin niihin uusia tarroja joka kulmaan, väleihin ja keskellekin vielä. yksi ja joskus toinenkin pala tippui alas säännöllisen epäsäännölisesti, noin viisi kertaa, kauhealla kolinalla mutta ei särkynyt. sitten eräänä päivänä yksi pala tuli alas ja hajosi. tarkistin usein että palat olivat todella lujasti kiinni seinässä. mikä lie tiputtanut?
Kesällä tapahtui kauhein. olin nukkunut tunnin-pari kun heräsin ja näin sängyni päädyssä naishahmon, huusin suoraa huutoa. sen verran tajusin että hahmo oli vaalea lyhythiuksinen nainen, vanhahko, tai noin ikäiseni (viisikymppinen), sillä oli vaalea polviin asti ulottuva kuin yöpaita päällä, kasvoja en erottanut hyvin, jotenkin se muistutti tyttöystävääni, mutta ensimmäinen ajatus oli kun sen näin että naapurin akka on päässyt jotenkin sisälle (on utelias vanha nainen). sitten hahmo kääntyi ja haihtui pois siinä paikallaan (ei mennyt seinän lävitse). minua palelsi, olin ihan horkassa, en uskaltanut nousta laittamaan valoja, valvoin melkein aamuun ja tuijotin siihen nurkkaan, kunnes aamuyöllä nukahdin muutamaksi tunniksi. oliko tämä aave, enkeli, mikä? ja mikä oli sanoma, hyvä vai paha? kenties entinen asukki, joku tuttavani..? ja MIKSI vieraili? jos se oli enkeli eikö niiden pitäisi luoda hyvää oloa? minähän pelkäsin ja huusin.
Pari viikkoa tätä tapahtumaa ennen heräsin aamulla kun jossain vieressäni koputettiin kolmasti, ja koputukset oli lujia. tiedän kyllä mitä nuo merkitsevät.
Keväällä luonani oli eräs toinen henkilö, olimme tavanneet vasta pari kertaa, aamulla herätessäni häntä ei ollut missään, oli häipynyt yöllä. en ottanut häneen yhteyttä eikä sekään minuun, ajattelin että kaveria ei kiinnosta, vaikka illalla oli kaikki hyvin mennessämme nukkumaan. näkikö se yöllä jotain ja otti ritolat?
Eräs ilta tässä istuessani kuului kuin joku kolahti ovea kohti, luulin koiran leikkivän pallollaan mutta koira nukkui takanani lattialla.
Viime yönä olin menossa koiran kanssa nukkumaan kun kuului kolahdus, luulin suihkuletkun taas pudonneen lattialle niinkuin välillä käy mutta letku oli paikallaan ja mitään muutakaan ei ollut tippunut mistään, koirakin alkoi haukkumaan kolinaa, kello oli kolme yöllä. voi olla että naapurista kuului, kova oli silti kolahdus.
Koira on ollut vasta muutaman viikon, tiedän että eläimet aistivat sellaista mitä ihminen ei näe/kuule. yhtenä yönä koira alkoi murista makkarissa, olisiko haamu vieraillut taas?
Toiset tulee toimeen haamujen kanssa, minä en. ja onko tässä asunnossa jotain yliluonnollista? en haluaisi muuttaa poiskaan koska viihdyn täällä.
Jos näkemäni/kokemani todella ovat aaveita eikä mielikuvituksen tuotetta niin mikä niiden sanoma minulle on? tuovatko ne ikäviä uutisia tulevasta, ovatko harmittomia entisiä asukkaita vai mitä lienevät?
Istuin tyhjässä olohuoneessa lattialla, katselin vastapäistä seinää (silloin kun olin muuttanut eikä huonekaluja vielä pahemmin ollut), olkkarin seinällä vaalea tapetti. huomasin jonkin valontapaisen liikkuvan seinällä useana päivänä. en siihen kiinnittänyt huomiota kummemmin. ajattelin ettei kerrostalossa ainakaan kummittele.
Sitten muutaman viikon päästä istuin sohvalla ja katsoin keittiöön, huomasin että keittiön kaksi tuolia keittiön pöydän vieressä oli kaukana pöydästä, kuin niissä olisi istuttu eikä tuoleja laitettu takaisin pöydän alle. itse käytän yhtä tuolia(vastapäistä) eikä vieraita ollut käynyt. no tuon asian voisi selittää että olin imuroinut ja unohtanut ne tuolit loitomalle pöydästä, en kyllä muista imuroineeni silloin ja tuolit on aina pöydän alla. olen pikkutarkka ja kaikki on tiptop paikoillaan.
Talvella silloinen miesystäväni oli yötä luonani, aamulla hän kertoi kauhistuneena että oli nähnyt unta jonkun tulevan avaimella sisään ja tulevan makuuhuoneeseen, hän näki 'miehen' seisovan sängyn päädyssä ja tuijottavan meitä, ystäväni oli yrittänyt potkia ja huutaa. minä nukuin kuin tukki. ystäväni sanoi ettei hän näe koskaan vastaavia unia. oliko se unta?
Laitoin eteiseen paloista peilin, palat oli jääneet entisiltä asukeilta kaappiin, laitoin niihin uusia tarroja joka kulmaan, väleihin ja keskellekin vielä. yksi ja joskus toinenkin pala tippui alas säännöllisen epäsäännölisesti, noin viisi kertaa, kauhealla kolinalla mutta ei särkynyt. sitten eräänä päivänä yksi pala tuli alas ja hajosi. tarkistin usein että palat olivat todella lujasti kiinni seinässä. mikä lie tiputtanut?
Kesällä tapahtui kauhein. olin nukkunut tunnin-pari kun heräsin ja näin sängyni päädyssä naishahmon, huusin suoraa huutoa. sen verran tajusin että hahmo oli vaalea lyhythiuksinen nainen, vanhahko, tai noin ikäiseni (viisikymppinen), sillä oli vaalea polviin asti ulottuva kuin yöpaita päällä, kasvoja en erottanut hyvin, jotenkin se muistutti tyttöystävääni, mutta ensimmäinen ajatus oli kun sen näin että naapurin akka on päässyt jotenkin sisälle (on utelias vanha nainen). sitten hahmo kääntyi ja haihtui pois siinä paikallaan (ei mennyt seinän lävitse). minua palelsi, olin ihan horkassa, en uskaltanut nousta laittamaan valoja, valvoin melkein aamuun ja tuijotin siihen nurkkaan, kunnes aamuyöllä nukahdin muutamaksi tunniksi. oliko tämä aave, enkeli, mikä? ja mikä oli sanoma, hyvä vai paha? kenties entinen asukki, joku tuttavani..? ja MIKSI vieraili? jos se oli enkeli eikö niiden pitäisi luoda hyvää oloa? minähän pelkäsin ja huusin.
Pari viikkoa tätä tapahtumaa ennen heräsin aamulla kun jossain vieressäni koputettiin kolmasti, ja koputukset oli lujia. tiedän kyllä mitä nuo merkitsevät.
Keväällä luonani oli eräs toinen henkilö, olimme tavanneet vasta pari kertaa, aamulla herätessäni häntä ei ollut missään, oli häipynyt yöllä. en ottanut häneen yhteyttä eikä sekään minuun, ajattelin että kaveria ei kiinnosta, vaikka illalla oli kaikki hyvin mennessämme nukkumaan. näkikö se yöllä jotain ja otti ritolat?
Eräs ilta tässä istuessani kuului kuin joku kolahti ovea kohti, luulin koiran leikkivän pallollaan mutta koira nukkui takanani lattialla.
Viime yönä olin menossa koiran kanssa nukkumaan kun kuului kolahdus, luulin suihkuletkun taas pudonneen lattialle niinkuin välillä käy mutta letku oli paikallaan ja mitään muutakaan ei ollut tippunut mistään, koirakin alkoi haukkumaan kolinaa, kello oli kolme yöllä. voi olla että naapurista kuului, kova oli silti kolahdus.
Koira on ollut vasta muutaman viikon, tiedän että eläimet aistivat sellaista mitä ihminen ei näe/kuule. yhtenä yönä koira alkoi murista makkarissa, olisiko haamu vieraillut taas?
Toiset tulee toimeen haamujen kanssa, minä en. ja onko tässä asunnossa jotain yliluonnollista? en haluaisi muuttaa poiskaan koska viihdyn täällä.
Jos näkemäni/kokemani todella ovat aaveita eikä mielikuvituksen tuotetta niin mikä niiden sanoma minulle on? tuovatko ne ikäviä uutisia tulevasta, ovatko harmittomia entisiä asukkaita vai mitä lienevät?
Vastaukset 12
Vanhimmat
reseptilääkkeet niin palaan asiaan.
silloin tällöin, ehkä noin 1-2 kpl/kk
mitä muuten noin skeptinen ihminen tekee tällä palstalla?
Näin nauhalta (suomalaisia) ohjelmia pari osaa, taisi olla Piiri-nimisiä. Menneet TV:ssä joskus kevättalvella. Niissä oli samantapaisia tarinoita, joista kerroit. Silloin paikalle kutsuttiin meedio. Ja tällönkin samoja ilmiöitä koki useat eri ihmiset, ilmiöt eivät olleet yhden yksilön "paranoijaa".
Itse suhtaudun nk. yliluonnollisiin ilmiöihin puoliskeptisesti. Eli olen aina ollut hieman utelias yliluonnollisista silti uskomatta näihin ilmiöihin. Nyt olen taas kääntymässä siihen, että nk. yliluonnollista on olemassa, sitä ei vaan nykytiede vielä osaa selittää, ja ilmiöt, joita ei virallisesti tunnusteta, helposti vaietaan olemattomiin.
Oman äitini kerrostaloasunnossa on mies hirttäytynyt aikanaa vaatenaulakkoon, ja siellä on joitain outoja ilmiöitä, mutta ei noin voimakkaita. Itse en ole mitään erityistä havainnut. Yläkerroksen asunnossa kolkkaa ja paukkaa muutenkin. Saman asunnon seinänaapurin vanha rouva ei uskalla koskaan sammuttaa valoja. Kyseisessä asunnossa on aikanaan tyttö hypännyt/pudotettu parvekkeelta alas kuolemaan.
Olet rohkea, kun uskallat asua asunnossa, josta kaveritkin pakenevat! Yritä saada selville, mitä siellä on tapahtunut. Jotain varmasti on. Miksi entinen asukas muutti pois, asuiko hän pitkään? Tietääkö muut naapurit mitään?
Samoin olen ollut nuoresta saakka hiukan utelias yliluonnollisia asioita kohtaan, ja alkanut uskoa vasta sitten kun jotain on tapahtunut itselle. edellisessä asunnossa (itse rakennettu ok-talo) tapahtui myös välillä kummallista mutten pelännyt niitä lainkaan. esim että ovi saattoi sulkeutua itsekseen, välikatolta kuului kuin moottorisahan ääniä, ikkunaan koputettiin keskellä yötä (siitä muutaman viikon jälkeen kuoli eräs sukulainen), sängyä heilutettiin hiljaa välillä, luulin että mies heilutti jalkojaan unissaan mutta se oli aivan paikallaan kun tarkistin. kerran istuin olkkarissa keskellä päivää ja kuulin kun murkkuikäinen poikani (nehän nukkuu välillä puoleen päivään) heräsi, katsoin eteiseen ja näin sivusilmällä kun poika käveli keittiöön, huusin peräänsä että siellä on ruoka valmista. ihmettelin miksei se vastaa ja keittiössä on niin hiljaista, sitten hetken päästä poika tuli ulko-ovesta, oli ollut kaverillaan yötä. samalle pojalle sattui joskus yöllä jotain aivan kauheata että se tuli herättämään minut vaikka oli jo 18 eikä ole mikään mammanpoika ollut koskaan.
Tuon viimekesäisen haamunäyn jälkeen nukuin pari viikkoa valot päällä, nyt olen jo uskaltanut nukkua pimeässäkin. ja onhan mulla koira, jos se toisi turvaa. vaikka eivät haamut kenenkään päälle ole koskaan käyneet? tietäisi vaan miksi sellaiset vierailee jos se oikea haamu oli.
Ei ne kaverit ihan paennetkaan ole, siitä yhdestä en tiedä miksi lähti eikä koskaan ottanut yhteyttä, voi olla että joskus soitan ja kysyn. mutta kehtaako kaikki aaveen nähneet kertoa näy'istään, tuskin, tai leimataan hulluksi.
Minua ennen tässä asui muutaman vuoden komennushommissa olevia miehiä, sitä ennen en tiedä keitä on asunut enkä kehtaa kysyä naapureilta, en ainakaan kertoa että täällä tapahtuu outoja. on tässä voinut asua montakin perhettä kun talo jo 30 vuotta vanha, eli jos joku 30 vuotta sitten asunut oli silloin vaikka keski-ikäinen on kenties jo kuollut. sekin kävi mielessä jos joku vanha asukki kuoli juuri silloin ja kävi 'vierailulla' entisessä asunnossa.
Ei nyt tietenkään kukaan muu kuin sinä itse osaa sanoa, että keitäköhän ne henget mahtavat olla. Voi olla edellisiä kämpän asukkeja, mutta jos edellisessä asunnossa oli vastaavia tapahtumia, voi olla myös että nämä henget liittyvät jotenkin sinuun. Pelko ei ole koskaan hyvä asia, mutta jos kuitenkin tuntuu siltä ettet halua vieraita asuntoosi. Voit koittaa päästä niistä eroon monillakin keinoin. Ehkä toimivin voi olla vain sanoa ääneen, että häipyisivät. Hengethän taitavat kuulla äänemme.
asennettiin niin sen jälkeen paranormaali toiminta tuplautui omakotitalossani.
Ovet heiluivat kuin itsekseen.
välttämättä hengistä kysymys. Ihmisen havaintopsykologiasta ajan tajuamiseen liittyy mielenkiintoisia kysymyksiä. On esitetty, että tietyissä olosuhteissa voisi nykyhetkenä aistia ilmiöitä, jotka ovat peräisin tulevaisuudesta tai menneisyydestä. Esim. lappalaisten keskuudessa puhutaan varsin yleisesti "etiäisistä",
so. henkilö näkee tai kuulee vieraan jo aikoja ennen tämän fyysistä saapumista.
Normaalisti havaintomme reaalimaailmasta rajoittuu häviävän pieneen tuokioon, ohikiitävään nykyhetkeen.
Voisi vaikkapa kysyä , onko reaalinen maailma yleensä edes olemassa tulevaisuudessa tai menneisyydessä.
Visainen kysymys, kukapa voisi väittää saaneensa varmoja autenttisia havaintoja tulevaisuuden tai menneisyyden tapahtumista. Ennusteita ja muistiinpanoja voi toki jokainen tehdä, se autenttinen kokeminen onkin sitten ongelmallisempaa.
Tuo ajan ongelmallinen olemus on ilmennyt ydinfysiikan tutkimuksissakin, hyvin lyhytkestoisia atomi-ilmiöitä
mitattaessa on havaittu ajan hetkittäin kuluvan jopa "väärään" suuntaan, siis tulevaisuudesta menneisyyteen.
Tämän 3-dimensionaalisen maailman hahmottaminen sujuu meiltä varsin hyvin, sen salaperäisen 4:n dimension, ajan, suhteen havaintokykymme on merkittävästi rajoittuneempi.
Saattaisiko se osaltaan tarjota selvitystä kummitteluun?
Olisi kummituksia ? Olen kuullut juttuja ja olen itsekin elänyt "alivuokralaisen" elikkäs haamun/aaveen/kummituksen/hengen kanssa, 5-vuotta meidän yhteiselo kesti. Mutta alkoi itsellä terveys pettää, pumppu lähinnä sen tempauksien takia, muutettiin pois.
voin sanoa että jo pelkkä kiinnostuksen kohde voi lisätä niiden ilmaantumista.
Sillä ne kenties tietää että sä pelkäät ja pelkohan tarkoittaa että sä uskot. Ei voi sanoa ettei usko jos pelkää! niin se vain on.. koska eihän skeptikkokaan usko ku se ei pelkää?
pelko vain ruokkii niitä,niiden energiaa jne.
Onhan se karmivaa asua niiden kanssa,musta tuntuu että ne henget vai mitkä lie nyt onkaan
on seurannu mua ihan pikkulikasta asti.niitä oli omakotitalossa,rivitalossa,kerrostalossa ja nyt taas rivitalossa.
Mikä karmivinta myös oma 1,5 vuotiaani näkee/kokee jotain juttuja. Leikkii tyhjän kanssa, antaa kättä tyhjälle ja naureskelee jonnekkin nurkkiin. Ojentelee palloa/leluja tyhjiin kohtiin juuri samalla tavalla kuin minulle. Hänen ollessaan vauva, oli monesti pinnasängyssä liikkuneet pehmo lelut. sellaiset pienet, vaihtaneet paikkaansa.
Tultiin parin päivän lomalta mökiltä ukon ja lapsen kans, menin makkariin laitoin valot päälle ja huomasin että yksi tyyny oli otettu keskeltä pois (meillä pää puolella siis kolme tyynyä), kaksi muuta olivat juuri siinä asennossa missä pitääkin,mutta keskimmäinen oli lattialla yöpöydän vierellä pudonneen näköisenä.
Ja peiton nurkka sievästi oikein tasaisesti taitettu auki. samoin päiväpeite.
Joskus ne pyrkii kosketukseen ihmisen kanssa.
Enkelistä sen verran että kerran kun poikani meinasi tukehtua kolikkoon, ja oli jo ihan sinertävä, silmät vain muljahtivat, sain kuin sainkin kolikon tulemaan hänen kurkustaan ONNEKSI nostamalla hänet jaloista ilmaan ja hieman heiluttelemalla edestakaisin.
Siinä syleilin itkevää poikaa ja huomasin että vierellemme oli ilmestynyt pieniä höyheniä pari kappaletta.
Näistä se mummovainaanikin aina selitteli,että kun enkeli on käynyt esm. "pelastamassa" jonkun tai auttanut niin voi jättää muistoksi paikalle höyhenen. tiedä sitten mutta kummallista kyllä.
illalla nukkumaan laittaessa, (mies nukahtaa ensin ja kuorsaa kuin mikäki leijona) luen sängyssämme pojalleni kirjaa. Pian poika osoittaa tyhjään ja sanoo "äitii tetä tattoo" "äitii mikki tetä tattoo?"
eli äiti setä kattoo äiti miksi tuo setä katsoo? Tosi tosi karmivaa.
Olen nähnyt niin öisin,iltaisin,päivisin ja aamuisin jotain "liikehdintää" nopeasti ohimenevästi.
Joskus tummia hahmoja joskus vaaleita. en tiedä mitä ne on, mutta ahdistaa.
Joskus penskana kokeiltiin kaveri piirissä spiritismiä, sen jälkeen näitä on sattunu jos minkänäkösiä juttuja ja aikaa tuosta pelaamisesta on paljon n.20 vuotta.
tervetuloa "aaveiden" maailmaan.
niiden kans on pakko oppia elämään, jos niikseen tulee.
*voimia*
...voivat olla ns Etiäisiä. Etiäisistä pääset eroon kun sanot niille, että olet jo huomannut ne ;)
Niit ei tartte pelätä..
vaaleat hahmot sitten?
muistin kun luin juttuasi että joku päivä ihmettelin koiranpennun petiä (vanha raskas peitto lattialla moninkerroin taiteltuna). eli peitto oli nätisti suorassa, ei mistään kohtaa rutussa kun yksi päivä tulin töistä. en osannut kuin ihmetellä. koira ruttaa sen aina epämääräiseksi kasaksi, tekee "pesän" kun käy nukkumaan, tuskin se osaa sitä suoristaa. on tainnut pennulla olla vieraita päivällä?