Kärsin masennuksesta mutta minulla ei ole lääkitystä.
Enkä jaksa enää käydä koulua! Olen 9 luokalla eikä enää ole mitään kiinnostusta tai halua.
Voisin vain jäädä kotiin ja nukkua. Haluisin pitää välivuoden 9 jälkeen mutta se ei ole järkevää ja minulla on huono todistus.
Mitä voisin tehdä että intoni palaisi?
En tykkää puhua kuraattoreille yms ja ne jahtaavat jo minua.. Ystäviä ei kiinnosta..
Enkä jaksa enää käydä koulua! Olen 9 luokalla eikä enää ole mitään kiinnostusta tai halua.
Voisin vain jäädä kotiin ja nukkua. Haluisin pitää välivuoden 9 jälkeen mutta se ei ole järkevää ja minulla on huono todistus.
Mitä voisin tehdä että intoni palaisi?
En tykkää puhua kuraattoreille yms ja ne jahtaavat jo minua.. Ystäviä ei kiinnosta..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kiinnostuksen menettäminen koulunkäyntiin ole mitenkään tavatonta. Eikä masentuminenkaan ole mitenkään tavatonta ja juuri tämä on varmasti isoin syysi kiinnostuksesi menetykseen.
Se on hyvä asia, että tiedostat kärsiväsi masennuksesta. Masennus on hyvin yleistä nykyään, kun vähän jokainen (niin nuori kuin aikuinenkin) kohtaa aikamoisia paineita joka suunnasta. Koulussa on ainakin suorituspaine.
Ystävät, joita ei sinun hyvinvointisi kiinnosta, ovat hieman vääränlaisia ystäviä. Oikeat ystävät antavat vaikka munuaisensa kaverin puolesta jos on tarvetta.
Voisiko yksi ongelma aiheutua juuri niistä kavereista? Ehkä siellä on joukossa porukkaa, jotka ovat vain tyytyväisiä siitä, että jollakin menee vielä paskemmin kuin itsellä... ja siksi niitä ei kiinnosta auttaa. Tämmöisiäkin sosiopaatteja on tullut vastaan...
Joten ehdottaisin kahta lähestymistapaa: mene terveydenhoitajan luokse puhumaan tuosta jaksamisesta. Sano sille, että et halua kuraattorin luokse, vaan lääkärille. Oikeasti lääkärit ovat oikea taho auttamaan masennustilanteissa. Eikä se automaattisesti tarkoita mitään nappeja, vaan ammatti-ihminen voi antaa ihan neuvojakin siihen jaksamiseen.
Ja toinen lähestymistapa on vähän katsoa, että mitä ne "kaverit" on miehiään... en tarkoita että välejä pitää lyödä poikki, mutta on hyvä vähän katsoa kriittisesti, että onko ne oikeasti kavereita, vai jotain muuta...
Jos joku on iloinen siitä, että jollakin menee huonommin kuin hänellä on sosiopaatti, niin minäkin olen. Ja aika monta miljardia ihmistä.
Taidat itse olla sosiopaatti kun vaadit ystäviäsi antamaan jopa munuaisensa sinun vuoksesi.
Aloittajalle tiedoksi: Masennukseen ei auta lääkkeet tai terveydenhoitajalle puhuminen. Sinä rämmit itse ylös suosta. Tai sitten et. Toivottavasti parannut kuitenkin.
En sanonut, että VAADIN. Sanoin, että oikea ystävä on apuna silloin kun apua tarvitaan. Itse voisin luovuttaa toisen munuaiseni parhaalle ystävälleni, jos se olisi ainoa keino pitää hänet hengissä.
Ja ymmärsit aivan väärin myöskin tuon "iloinen siitä, että jollakin menee huonommin" asian. Joko olet juuri tuollainen sosiopaatti tai sitten et erota sitä että on eri asia ILOITA siitä että jollakin menee huonommin... kuin olla ILOINEN että itsellä ei mene niin huonosti kuin jollakin muulla.
Ja vielä lopuksi. Masennus (ei mikään alakulo) on sairaus siinä kuin angiinakin. Joten älä viitsi viisastella mistään rämpimisestä. Et selvästi tiedä mistä masennuksessa on kyse.
(Alkuperäinen kirjoittaja)
Kiitos sinulle joka vastasit ensinmäisenä.. yritän sitä puhumista vielä kerran..
Kiitos.
Lähden melkein joka päivä koulusta paria tuntia aikaisemmin pois ja tulen pari tuntia myöhässä. Pyörin vaan kaupoilla ja poltan tupakkaa ja vedän huumeita joka päivä kun mikään ei kiinnosta... Jälkkää kertynyt jo 100h kaikista mahdollisista syistä tänä syksynä ja jokaisen open jälkkä tuplaantuu jos en mene sinne...