Mikähän lintu ihminen on mahtanut olla kun vieläkin menee yöpuulle. Useimmilla lienee sentään sänky eikä kanamainen kökötys orrella taitaisi luonnistuakaan.
Meillä on noita kuvaannollisai ilmaisuja, ihan säädyllisiäkin, joilla kuvataan "menopaikkoja.
Menemisiä: Painua hevon kuuseen. Lähteä Livohkaan, Mennä sinne missä pippuri kasvaa, Turkkiinko?
Minä en painu pehkuihin vaan menen sänkyyn nukkumaan.
Hyvää yötä!
Meillä on noita kuvaannollisai ilmaisuja, ihan säädyllisiäkin, joilla kuvataan "menopaikkoja.
Menemisiä: Painua hevon kuuseen. Lähteä Livohkaan, Mennä sinne missä pippuri kasvaa, Turkkiinko?
Minä en painu pehkuihin vaan menen sänkyyn nukkumaan.
Hyvää yötä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sängystä on ponkaistu alkavaan päivään, kahvimuki edessä ja pimeyttä vielä ihmetellen. Tyttö vielä nukkuu Ruususen unta, lähtee vasta yhdeksäksi kirurgiselle.
Illalla oli ilo kuunnella tätä nuorta, joka 3 vuotiaasta asti on ollut musiikki koulutuksessa, istui ja lauloi suoraan nuoteista kaikkia vanhoja biisejä, joita ei ennen ole laulanut, ihan omaksi ilokseen. Kaivoi esille kaikki laulukirjat, ja siitä vaivattomasti lauleli. Hyvä, että joskus on vapaapäiväkin.
Uusi viikkokin alkamassa, flunssakin alkaa jo hellittää ja pääsee liikkeelle, nyt hakemaan lehdet postilaatikosta, Hyvää aamua kaikille!
koko yö, kun pääni illalla tyynyyn kallistin, pian jo keskipäivän hetki lyö.
Hirsien vetäminen kuten kuorsaaminen, on äänekästä, siitä varmaan tuo vertauskuva. Yöpuusta olen kuullut senkin selityksen, että taivasalla yöpyjillä on ollut nuotio tai rakovalkea turvanaan ja lämpönään.
Kerran lasten kanssa mietimme kauniilta kuulostavia sanoja ja sanontoja. Yhdelle tuli mieleen Stephen Kingin kauhukirjan nimi " Uinu, uinu lemmikkini."
Pilvi, miten ihana ilta Sinulla oli laulavan tytön seurassa. Laulun lahja on lahjoista arvokkaimpia, sillä voi toisia ilahduttaa ja tunteita peilata, nostaa muistoja esiin. Omaksi iloksi laulelu ja auttava säestystaitokin antaa paljon.
Laitanpa tähän Schubertin kehtolaulun sanat, se on mielestäni monista kauniista ehkä se kaikkein kaunein.
Uinu, uinu, pieni kultahapsi,
hiljaa laulaa äitis tuudittain;
unten rauhan, armas lapsi,
suokoon sulle pieni laulelmain.
Uinu, uinu, aukee sadun ukset,
suojaan untas höyhenkepeää,
lapsenmieles aavistukset
äiti yksin käsittää.
Uinu, uinu, helmaan äidin armaan,
unten halki laulu vielä soi,
ruusut, liljat näät sä varmaan,
uinu, kunnes koittaa aamun koi!
Ihan oikeita, kuvaavia sanontojahan niitä elää. Jopa minäkin muistan lähes alkulähteitä. Kämppämajoituksiin tuli ukkoja niin paljon, ettei kaikille riittänyt puisia riksejä. Joutuivat yöksi oikaisemaan penkeille, yöpuulle. Koska kaikki välttämättömät kamat täytyi kuljettaa repussaan, turhaa painolastia ei saanut olla. Halko valikoitiin päänaluseksi. Hyvä kuin mikä,jos sattui "pehmeää puuta", ei ainakaan tyyny ruttuun mennyt.
Eikä ne "pehkuun painumiset "kovin vanhaa asiaa ole. Jos oli varaa työntää oljet vielä jonkinlaiseen pussiin, niin sehän oli jo suorastaan mainio, jopa se oljen tuoksukin.
Hetkeksi jätän syksyn loskaiset ilmat ja Suomen pimeyden, lennän linnun lailla kauaksi etelään.
Akropolis nyt jää, tuo paljon muistoja edellisistä matkoista;
http://www.youtube.com/watch?v=arlqF3moJ3Y
Mieltä kiehtoo Ateenan lähellä olevat arkeologiset kaivaukset, joilla vierailemme nytkin. Tuskin maltan odottaa 3 päivää, jolloin paljon odotettu matka alkaa suoralla lennolla Ateenaan. Nämä ovat näitä eläkeläisen herkku hetkiä joita silloin tällöin tupsahtelee elämään.
Ateenassa ollessani tuntuu kuin ahmisin elämääni iloa ja kokemuksia runsain mitoin, muistot pysyvät mielessä kauan, ne auttavat jaksamaan arkista elämää silloin kun kaikki maistuu pettuleivälle..
vaikeuksia on koneen kanssa, mutta tulin toivottamaan Hyvää ja Rauhallista yötä !