Olen aivan älyttömän ujo poika. Ujouteni takia mulla ei ole kovin paljon kavereita (on kuitenkin jokunen) ja uusia kavereita mun on ujouteni takia erittäin vaikea saada. Ja vähäisistäkin kavereistani kaikki ovat poikia.
Kaikkein voimakkaimmin tää mun ujous tulee ilmi silloin, kun mä olen tekemisissä tyttöjen kanssa. Sillon kun olen tekemisissä poikien kanssa, niin silloin mä olen sinut ujouteni kanssa, mutta tyttöjen kohdalla tilanne riistäytyy käsistä. Mut valtaa semmoinen tunne, että tekis mieli juosta tuhatta ja sataa karkuun. Vielä voimakkaampaa tää ujous on sillon, jos kyseessä on joku tosi kaunis tyttö, johon mä olisin sattunut ihastumaan (tai tosi kaunis tyttö vaikka ihan muuten vaankin). Hyvä että pystyn silloin ylipäätäni edes puhumaan. Ja koko naamani muuttuu punastuksesta aivan punaiseksi. Kylmä hiki virtaa ihossa, sydän hakkaa kahtasataa ja kädet tärisevät.
Onks tämmönen ollenkaan normaalia? On mulle tapahtunu elämässäni semmoistakin, että olen sattunut ihastumaan. Mutta enhän minä tietenkään ujouteni vuoksi uskaltanut mennä kertomaan tunteistani. No, olen päässyt tästä ihastuksesta yli, mutta näen paljon muitakin kauniita tyttöjä usein ja uskon kyllä, että tulen ihastumaan vielä joskus. Ongelmana on vain vain tuo mun äärimmäisyyksiin mennyt ujous, jonka vuoksi en itse uskalla koskaan tehdä aloitetta. Ainoa vaihtoehto siis olisi, että tyttö tekisi aloitteen, mutta eipä niin vain taida käydä.
Onko ketään muuta samanlaista tapausta kuin mä?
Kaikkein voimakkaimmin tää mun ujous tulee ilmi silloin, kun mä olen tekemisissä tyttöjen kanssa. Sillon kun olen tekemisissä poikien kanssa, niin silloin mä olen sinut ujouteni kanssa, mutta tyttöjen kohdalla tilanne riistäytyy käsistä. Mut valtaa semmoinen tunne, että tekis mieli juosta tuhatta ja sataa karkuun. Vielä voimakkaampaa tää ujous on sillon, jos kyseessä on joku tosi kaunis tyttö, johon mä olisin sattunut ihastumaan (tai tosi kaunis tyttö vaikka ihan muuten vaankin). Hyvä että pystyn silloin ylipäätäni edes puhumaan. Ja koko naamani muuttuu punastuksesta aivan punaiseksi. Kylmä hiki virtaa ihossa, sydän hakkaa kahtasataa ja kädet tärisevät.
Onks tämmönen ollenkaan normaalia? On mulle tapahtunu elämässäni semmoistakin, että olen sattunut ihastumaan. Mutta enhän minä tietenkään ujouteni vuoksi uskaltanut mennä kertomaan tunteistani. No, olen päässyt tästä ihastuksesta yli, mutta näen paljon muitakin kauniita tyttöjä usein ja uskon kyllä, että tulen ihastumaan vielä joskus. Ongelmana on vain vain tuo mun äärimmäisyyksiin mennyt ujous, jonka vuoksi en itse uskalla koskaan tehdä aloitetta. Ainoa vaihtoehto siis olisi, että tyttö tekisi aloitteen, mutta eipä niin vain taida käydä.
Onko ketään muuta samanlaista tapausta kuin mä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei tyttöjä tommoset kiinnosta. Mutta jonkun pojan voit hyvinkin saada itsellesi.
Jos et ole homo, niinkuin tuo äskeisen viestin kirjoittaja taisi luulla, niin vastaus tulee tässä:
Eli ensimmäisenä kysymykseen tulee ikäsi. Jos olet kovin nuori (10-15 vuotta) ja tytöt ovat vasta alkaneet kiinnostamaan, tällainen on melko normaalia. Itsellänikin oli samoja ongelmia muutama vuosi sitten, ja olen yhä hieman ujo mutta tilanne on kääntynyt SELVÄSTI parempaan päin. Kyllä iän myötä itsevarmuutta tulee jokaisella lisää, joten älä huoli.
Jos taas olet jo vanhempi (yli 15), tilanne voi olla hiukan hankalampi. Tässä tapauksessa ensimmäisenä tulisi mieleeni että jos sinulla on isosisko tai naispuolinen ystävä (vain ystävä) niin voisit keskustella asioista hänen kanssaan koska hän osaisi varmasti auttaa paremmin kuin kukaan mies ja nostaisi itseluottamustasi.
En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta yritin parhaani. Ja olen siis 17-vuotias poika. Anteeksi jos kuulostin terapeutilta :D
Joo, olen jo täysi-ikäinen. Ja homo en todellakaan ole, enkä tule koskaan olemaankaan.
Mitä tohon mun ujouteen sitten vielä tulee, niin osittain se johtuu varmasti myös siitä, että kun mä nään jonkun tosi kauniin tytön, niin en myöskään uskalla sen takia tehdä alotetta, kun pelkään olevani liian huono sille. Tuntuu siltä, että jos menisin juttelemaan, niin se naurais mut pellolle.
Lisäksi en missään tapauksessa halua ns. tyrkyttää itseäni, koska mun mielestä se on huono tapa. Siksi en myöskään uskalla tehdä alotetta, kun tuntuu siltä, että jos tekisin alotteen, niin tyttö ajattelis musta vaan että "hyi vittu, mikä itsensätyrkyttäjä".
Itse olen myös järkyttävän ujo, ollut aina ja olen edelleen. Olen kuitenkin päässyt tässäkin eteenpäin juttelemalla ihmisten kanssa netissä. Nykyään mulla on muutama poika/mies mesessä joiden kanssa juttelen todella usein, en tiedä kuinka plajon tästä on apua kasvotustejn jutellessa mutta ainakin olen ollut mesen ym kautta yhteydessä poikiin/miehiin. Netissä puhuminen on paljon helpompaa kuin kasvotusten. Uskoisin että jos juttelet netissä pidempään tyttöjen/naisten kanssa, voisi se tuoda itseluottamusta sekä tuntumaa myös siihen, millaista on keskustella tyttöjen/naisten kanssa. Loppujenlopuksi me ollaan sukupuolesta riippumatta kuitenkin kaikki aika samanlaisia :)
Toivottaavasti tästä oli jotain apua :)
HUOH. ei näin. ite oon viettäny nyt 6 vuotta netissä, ja poikapuolisia kavereita mulla on siellä ollu aina.
silti mä olen ujo ihan irl. itsevarmojen ihmisten, joista on vaikee saada selvää, seurassa mä en saa mitään sanaa suustani, punastelen ja pää lyö tyhjää.
mut sitten kun on jotain vähän epäitsevarmempi tyyppi, suunnilleen yhtä ujo kun minäki ni sitte juttua riittää kyllä.
mut kai se siitä rupee meneen ohi, toivottavasti.
Ei ole normaalia.
Jos kerran olet niin ujo, niin voisit jutella ujoille tytöille. En tajua, miksi haluat istellesi sen kovaäänisimmän ja itsevarmimman tytön. Ujoille pojille sopii ujot tytöt.
"En tajua, miksi haluat istellesi sen kovaäänisimmän ja itsevarmimman tytön"
En mä niin oo sanonu.
ujot pojat ovat söpöjä =)