Löysin perille

Uskallanko huokaista, ettei kukaan kuulisi,
ääneni ei kertoisi, miten hgelpottunut olen
Sinusta kuin hän, joka on valloittanut korkean
vuoren..

Joka on purjehtinut kuukausia huulet
jo janosta rohtuneina ja viimein löytää katseeseensa
maata, Hän vaeltaja, matkan taittaja,
janoinen..

Niin minä, saapuessani viimein Sinuun, kosketuksia
ja heräämistä Rakastamiseen, janon sammuttamista
tunteiden tyrkyissä, pisaroiden tavoittaessa kuivat
huulet..

Hyväilyjä, sormin tunnustelemista, sylit, kiihko,
hengitykset ja nälkäistä suutelemista, vaipumista
Rakasteluun vuoteelle, ei enää väliä, vain Sinä
kuulet..

Ei enää kiire, nauttimista, olen jo Sinussa..

http://www.youtube.com/watch?v=14kuAX8-2WM&feature=related

Kiitos Runostasi.

Ensin on matka tärkeä, sitten
nauttii kun pääsee perille ja
löytää..
Tulee kohtaaminen, kauneus,
kiire kuihtuu pois ja tilalle hetkistä
nauttimisen hiljaiset väreet..

Voiko Rakastumista kuvata toisin..

Rakkausrunossasi oli kerrontaa
joka koetti.

Sinänsä pikkuisesta tuli lukiessa
suurempi ja kulki omaan
mieleensä.

Tekstisi alkoi elämään ja
suottamaan tunteita itsestä.

Taitava ja hyvin herkkä, hieno,
Runosi. Oli hyvä lulea ja tuntea.

Iloa ja hymyä Sinulle päivääsi.