Mulla menossa synarela sumutus ja perjantaina aloitan pistot.. todellakin paljon jännittää miten se sujuu. Nyt näyttää myös että ne synarelan sivuoireet ovat hissukseen jo poistumassakin.
Olen useasti miettinyt että olenko nyt sumuttanut oikein, ja saanko tarpeeksi sitä ainetta nenää että varmasti onnistuisin... onko kukaan muu kokenut samaa?
Meille tehdään punktio parin viikon päästä ja mua sekin jännittää. En ole ennen ollut minkään takia sairaalassa ja tämä tuntuu niin oudolta että näin tässä tapahtuu. Aika paljon olen lukenut siitä punktiosta ja siitä miten jotkut sanovat ettei se satu ollenkaan, mutta sitten toiset ovat olleet ihan tuskissaan joko heti tai sen jälkeen. Kaikkihan ovat erilaiset, mutta mulla on pelko että se todellakin sattuisi ja koko prosessi epäonnistuu.
Pelkään että tässäkin asiassa epäonnistun ) :
Meillä on takana 5 vuotta yritystä ja olemme kohta 40 mieheni kanssa, joten olemme kokeneet useamman pettymyksen vuosien varrella. Meille tehdään ICSI mieheni takia.
Vaikka meidän punktioon on vielä viikkoja aikaa, mietin asiaa päivittäin ja pelko kasvaa.
Te ketkä olette kokeneet tämän tai parhaillaan hoidossa, kuinka selviätte tämän aiheuttamasta stressistä?
Lisäksi olen huomannut että sumutuksen aikana olen lihonut vaikka piti laihtua ) :
Olen useasti miettinyt että olenko nyt sumuttanut oikein, ja saanko tarpeeksi sitä ainetta nenää että varmasti onnistuisin... onko kukaan muu kokenut samaa?
Meille tehdään punktio parin viikon päästä ja mua sekin jännittää. En ole ennen ollut minkään takia sairaalassa ja tämä tuntuu niin oudolta että näin tässä tapahtuu. Aika paljon olen lukenut siitä punktiosta ja siitä miten jotkut sanovat ettei se satu ollenkaan, mutta sitten toiset ovat olleet ihan tuskissaan joko heti tai sen jälkeen. Kaikkihan ovat erilaiset, mutta mulla on pelko että se todellakin sattuisi ja koko prosessi epäonnistuu.
Pelkään että tässäkin asiassa epäonnistun ) :
Meillä on takana 5 vuotta yritystä ja olemme kohta 40 mieheni kanssa, joten olemme kokeneet useamman pettymyksen vuosien varrella. Meille tehdään ICSI mieheni takia.
Vaikka meidän punktioon on vielä viikkoja aikaa, mietin asiaa päivittäin ja pelko kasvaa.
Te ketkä olette kokeneet tämän tai parhaillaan hoidossa, kuinka selviätte tämän aiheuttamasta stressistä?
Lisäksi olen huomannut että sumutuksen aikana olen lihonut vaikka piti laihtua ) :
Vastaukset 9
Vanhimmat
hei. meillä jo takana icsi hoito. sen voin sanoa että minulla mieliala vaihtui jo "sumutus" jakson aikana. piikitys oli epämiellyttävää...piikkikammoni takia. ja itse punktio-operaatio oli.....jännittävä. toki se hieman sattui. hoitaja sanoikin lääkärille välillä että pitäisi kipulääkitystä lisätä. mutta kyllä sen lievän kivun kestää kun tietää minkä vuoksi siinä tilanteessa on. kaikkea hyvää etille koitokseen. kyllä kaikki menee hyvin.
Mulle tehtiin eka hoito elokuussa. Mietin kans itse tuota synarelan toimivuutta kun aina se ei tuntunut ollenkaan nenässä/kurkussa, mutta hyvin oli paikat 0-ultrassa lepotilassa. Stressiä koin eniten siitä kun mies meinasi alkaa pakittaa koko hommasta vain muutama päivä ennen punktiota..!
Pistelyt ja muu käytäntö sujui odotettua helpommin, punktio oli nopeasti ohi (ainoa mikä sattui oli puudutukset, muuta ei huomannutkaan!) ja kaikki meni hienosti siihen saakka kunnes selvisi alkioiden surkea laatu :( Kaksi rupua siirrettiin, lopuille tehtiin pitkä viljely, jonka jälkeen mitään ei saatu pakkaseen. Menkat alkoi kaksi päivää ennen testiä ja sekin oli vitivalkoinen nega.
Uutta hoitoa odotellessa, joka joskus tammikuussa, mikään muu ei pelota yhtä paljoa kuin sellaiset asiat joille itse ei voi mitään vaikka kuinka oikein ottaisi lääkkeet jne. että taas kuukausien odotus ja vaiva tyhjän (pakastimenkin) takia...
kärsi lapsettomuudesta mutta se olis ihan vaan plussaa... todella toivottua, ei edes tarvitsisi ehkäisyä.
Olisitte onnellisia, rahaa säästyy!
Mulla oli synarela käytössä ekassa ivf,ssä ja siitä alkoi meikäläisen ennenaikaiset vaihdevuodet. Tämä tapahtui ollessani jotain 25v. Harvinaista vissiin, mutta kun mulla on avoleikkauksella leikattu endometrioosi parikymppisenä, niin sekin vaikutti asiaan.
Nyt odottelen luovutetuillamunasoluilla vauvaa. alkuraskaus menossa ja ekassa ultrassa pikkuinen sydän läpätteli. Kahdeksan vuotta siis odottelua ja vihdoin onnistuimme. Neljä aloitettua ivf,ää ja kaikki lopetettu kesken huonon vasteen takia.
Herää kysymys mitä teet tällä palstalla?? Mielestäni on outoa että kirjoitat noin. On ihmisiä jotka haluavat/toivovat lapsia, ei heille voi sanoa että kärsi lapsettomuudesta. He kärsivät siitä kyllä, mutta haluavat tehdä asialle jotain, tai ainakin yrittää mahdollisuuksia. Tätä asiaa ei voi oikein rahassa mitata. Hoitoihin uppoaa kyllä paljon rahaa ja se on harmi, että toiset joutuu maksamaan siitä että saisivat lapsen ja toisille niitä vain tulee.
Tiedän että monen on vaikea asettua toisen ihmisen asemaan, mutta sitä on kuitenkin vaikea ymmärtää. Tietenkin se on luonne kysymys.
Meille tehtiin IVF/ICSI alkuvuodesta, enkä pitänyt hoitoa mitenkään rankkana. Pistoksiin olin jo tottunut inseminaatioiden takia, joten tässä tuli vain uutena tuo synarela.
Hoidot meille tehtiin yksityisellä, punktio ei tuntunut ollenkaan. Sain hyvän cocktailin lääkkeitä ja lisää olisi tullut jos olisi ollut tarvetta. Toimenpiteen ajan olin unen rajamailla, jaksoin juuri ja juuri seurata tapahtumaa monitorista. Muistan lääkärimme puhuneen minulle jotain, mutta en jaksanut vastata. Siihen lääkäri totesi vain että jaaha ei taida olla juttu tuulella :)
Olen lukenut myös että toiselle punktio on ollut todella kivulias, mutta toivotaan ettei sinulle. Ja pyydä lisää lääkettä jos siltä tuntuu.
Mielestäni stressaavin vaihe oli odotella alkion siirron jälkeen raskaustestin tekemistä. Elämäni pisimmät päivät... Ja sitten kun veritesti tehtiin, niin tulos oli taas sellainen jota en osannut odottaa. Olin kiikun kaakun raskaana. Hcg oli kohonnut, mutta vähän liian vähän. Ajattelin että mitä ihmettä, voiko tälläistä tilannetta edes olla! Kotitesti olisi näyttänyt selkeää plussaa, mutta veritestihän on tarkempi. Menin uuteen testiin muistaakseni viikon päästä, silloin hcg oli lähtenyt hyvään nousuun :)
Voimia sinulle/teille! Pidän peukkuja pystyssä
meille on tehty 1 ivf ja 2 icsi hoitoja ja yksi inseminaatio hoito päättyi myös punktioon. Tottakai hoidot olivat rankkoja niin henkisesti kuin fyysisestikkin mutta lopulta onnistuimme ja nyt miellä on ihana tytär. Joten voimia sinulle ja koita jaksaa hoidot vaikka voi välillä toivottamalta tuntuakkin. Mulle ensimmäiset 2 punktiota olivat ihan ok ja paranin nopeasti. 3 oli jo aika kipeä ja tämä viimeinen aivan tuskaa! lääkäri olisi nukuttanut minut puolessavälissä toimenpidettä koska olin niin kovissa kivuissa ja mutta päätin kestää. Minulla kesti myös parantua tästä viimeisestä kerrasta todella pitkään. sain kotonakin vielä kovia kipukohtauksia. Jos vielä hoitoihin lähdemme vaadin ehdottomasti punktioon nukutuksen...
Punktio ei sattunut ainakaan minulla. Pikkuisen kirpaisi, mutta synnytykseen verrattuna ihan mukava kokemus ;) Meillä se hoito kaikkine piikkeineen ja rahanmenoineen ja stressaamisineen oli sen arvoista, tuloksena ihana tytär. Toivon samaa myös teille! Tsemppiä!
Ai niin, sen vielä unohdin sanoa, että jos pelkäät kovasti punktiota, niin saahan sen tehtyä myös nukutuksessa. Ainakin mulle Felicitas-klinikalla tarjottiin sitä mahdollisuutta nyt kun ollaan tekemässä toista lasta. Enpä kuitenkaan nukutusta ota, koska ei se punktio ollut niin ihmeellinen toimenpide edelliselläkään kerralla.