Muutin ensimmäiseen omaan asuntooni. 3-kerroksiseen taloon ja sinne ensimmäiseen kerrokseen. Istuin alas muuttorumpan jälkeen ja kuuntelin uusia naapureitani...joku varmaan pesisi pyykkiä koneessa kun lauantai...lapset varmaan leikkisi pihalla, joku vanhempi pariskunta tappelisi jossain. Mutta ei mitään ääniä....ei siis mitään!
Ja tätä jatkui sen seuraavan ja sitä seuraavan viikon ja aina puolivuotta eteenpäin. Tässä vaiheessa kuulin vaimeana jostain kuin imurin äänen. Nukuin huonosti kun oli vaan niin kuoleman hiljaista. Joskus valvoin öitä ja vain kuuntelin. Ja Joskus jopa mietin, onko muut kämpät tyhjiä, onko jokin outo putkivuoto tuuperuttanut kaikki muuta paitsi itseni. Oudointa oli se, etten puolen vuoden aikana edes törmännyt kenenkään muuhun kuin talonmieheen. Asuin tässä kämpässä vuoden, ja se vuosi oli oudoin asumiskokemus mitä minulla on koskaan ollut. Ja silloin sitä tajusi kuinka tärkeitä muiden äänet on, ainakin yksin elävälle.
Nyt asun talossa, jossa kuuluu joka päivä kaikki mahdolliset elämän äänet ja olen niin rauhallinen kun voi vaan olla. Nukunkin sikeästi, vaikka muut valittaa metelistä yöllä. Naapurin kundi on tullut parikin kertaa pahoittelemaan öisiä ääniä, mutta ei ole auttanut kun naureskella ja todeta nukkuneensa kuin tukki.
Joten kiitos mielummin ne äänet kuin kalman hiljaisuus.
Ja tätä jatkui sen seuraavan ja sitä seuraavan viikon ja aina puolivuotta eteenpäin. Tässä vaiheessa kuulin vaimeana jostain kuin imurin äänen. Nukuin huonosti kun oli vaan niin kuoleman hiljaista. Joskus valvoin öitä ja vain kuuntelin. Ja Joskus jopa mietin, onko muut kämpät tyhjiä, onko jokin outo putkivuoto tuuperuttanut kaikki muuta paitsi itseni. Oudointa oli se, etten puolen vuoden aikana edes törmännyt kenenkään muuhun kuin talonmieheen. Asuin tässä kämpässä vuoden, ja se vuosi oli oudoin asumiskokemus mitä minulla on koskaan ollut. Ja silloin sitä tajusi kuinka tärkeitä muiden äänet on, ainakin yksin elävälle.
Nyt asun talossa, jossa kuuluu joka päivä kaikki mahdolliset elämän äänet ja olen niin rauhallinen kun voi vaan olla. Nukunkin sikeästi, vaikka muut valittaa metelistä yöllä. Naapurin kundi on tullut parikin kertaa pahoittelemaan öisiä ääniä, mutta ei ole auttanut kun naureskella ja todeta nukkuneensa kuin tukki.
Joten kiitos mielummin ne äänet kuin kalman hiljaisuus.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Selvisi heti lauantai aamuna kylmä totuus. Aamulla varhain kahjulan "kingit" meuhtas pihaa edes takasi takki auki kaljapullot käsissä mölyten. Tajusin lyöneeni käteni paskaan ja erehtyneeni muuttamaan kahjulaan!
kerro heti missä tuollainen talo on niin varmasti monikin haluaa sinne muuttaa kun ottaa niin päähän nämä mk. "normaalit äänet". Meillä ainakin tuntuu ettei täällä enää normaaleja ihmisiä asukaan vaan kaikenlaisia mekkaloijia ja jumputtajia talo täysi.... Häätökin tehty niin mahdottomaksi toteuttaa että parempi on että itse vaan muuttaa pois täältä, seuraavaa asukaskin kuitenkin jotain häiriöitä keksii tuottaa. Yleensä nämä ihmiset täällä naapureissa nukkuu puoleenpäivään ja aloittavat klo 22 jälkeen sen elämänsä jotta normaali ihmiset eivät saa talossa nukkua lainkaan.... Valituksia naapureista saa tehtailla urakalla ja kahdella on häätö päällä ja silti saavat sitten siinä puoli vuotta vielä elämöidä ja tehdä kiusaa minkä kerkiävät.
On paska talo, paska äänieristys ja paskoja ihmisiä vielä suurin osa, toivottavasti siihen seuraavaan kun muutan saisin edes yöt rauhassa nukkua, täällä se on ollut täysin mahdotonta. Että tämä talo on kypsyttänyt minua kerrostalovihaajaksi, vaikka ei tämä ainoa asumani talo olekaan ollut. Nykyisin vaan jokaikisessä kerrostalossa asuu ainakin muutama häirikkö joille ei ole mitään tehtävissä.
Hulluja ja juoppoja niitä tuntuu riittävän, kun on laitokset suljettu.
Oletko ajatellut asiaa siltä kantilta, että se hullu saatat olla sinä itse? Hermoheikkous on myös jonkinasteista hulluutta.
Kyllä meilläkin ääniä kuuluu ja usein sitä havahtuu unesta kun yläkerran kaveri pitää bileitä. Mutta tähänkin tottuu, kun ei ole hermoissa vikaa. Kerrostalossa kun on vaan niin monentyyppistä asujaa, sille ei voi mitään. Ja ei kaikkea voi aina verrata siihen omaan huopatossuelämään.
Suosittelen ensilääkitykseksi B 12 ja D -vitamiineja. Ja jos nämä eivät auta, niin muuttoa maalle tai metsään!
Meiräntalossa on tapana, kun yläkerran naapuri yöllä bilettää? Bilettää kyllä äkkiä muuala. Ehkä teirän talossa.
minulla on samaa tunnetta. minua pelottaaa asua nykyisessä asunnossani, koska asukkkaat ovat iäkkäittä ja pelottavia. ovat aina humalassa tai alkoholinalan vaikutuksessa. joka kerta kun pääsen sisään ulkoovesta niiin hiipin hiljaa ja varovasti. minua pelottaa että joku heistä tuleee vastaan minua. en halua mennä hissiin heidän kanssa, koska haisevat alkoholille. joskus heidän kotiovet ovat auki kun eivät meinaa laittaa kinnni sillä he sammuvat ovella. heillä on myös agressiivisia koiria nekin pelottavat mua. kerrostalossa asuu vanha rouva joka sanoo että olen musta ja haisen pahalle siksi hän ei halua tulla mukaan hissiin. joka kerta kun hän näkee mut niin tulee pahoja sanoja suustaan, mutta minä vaan ohitan häntä, koska mua pelottaa. yksi kerta hän haukui pahasti mutta mä vaan sanoin kiitos.
mua pelotta asua täällä ja olen suunnittelemassa muuttamista, koska en jaksa asua. olen iloinen kun olen kotona, mutta vasta astettuani ulos mun kodinulkoovesta, alkaa veripaine nousta korkealle ja hiki valuuu huiksista otsalle. niin on vain pelottaa joka kerta.
Me asumme 60-luvulla rakennetussa kerrostalossa, joka on aikalailla alkuperäisessä asussaan. Sattui todella outo juttu viime vuonna kun tulin kotiin ja menin säilytyskellarin kautta viemään ostamani laatikot häkkiin.
Vieressä oli häkki auki ja vanha mies kyyryssä tonki säkkejä lattialla. Huikkasin heit ja sain takaisin vain murahduksen. No laitoin omat tavarat häkkiini ja tein lähtöä. Pyörähdin takaisin ovelle ja vilkaisin vielä taakseni. Mies oli hävinnyt, häkki kiinni ja säkkejä ei näkynyt missään. Kyllähän kylmäsi.....
Siis jos mies olisi poistunut ennen minua, hänen olisi pitänyt kulkea ohitseni ja siis töytäistä häkkini ovea mennessään!! Mutta mies oli vain kadonnut. Myöhemmin viikolla selvisi, että kyseisen häkkivaraston omistaa nuori nainen, ei vanha mies!
En enää suostu mennä varastolle yksin, sen verran puistattava kokemus tuo oli.
Kuitenkin varovammin sen pössyttelyn kanssa...ettei jää mitään pysyviä vaurioita :)
Ihan samalla tavalla olisin itse herjannut vielä vuosi takaperin. Enpä enää....
Hulluko olet? Itsekin asun yksin ja talossa on aina ollut hyvin hiljaista kunnes tuli uudet seinänaapurit! Rauhallisuus LOPPUI siihen!
Talossasi oli jotain niin harvinaista kuin hyvä äänieritys!! Ei mikään sen pelottavampaa....!