Väritoive

haluatkin, niin teidät kai, etteivät ne automaattisesti ole niitä oppikirjanmukaisia. Värivivahteita ja eroja (esim. mustan värin mustuudessa, bl eri kokoisia mustia läiskiä, eri mustuusastetta, sinisyyskin vaihtelee kovasti, soopelia laidasta laitaan), eli lopullisen värin näet vasta aikuisesta koirasta.

Tottakai väriä saa toivoa. Itsekkin olen värin ja sukupuolen "tilannut", eli pentu oli varattu heti kun kuulin astutuksesta ja sitten jännättiin 2 kuukautta. Nyt olen taas samassa jamassa, olen "tilannut" blue merle uros pennun, narttu ei ole etes vielä juoksulla joten tässä saa jännittää hieman kauemmin...

TOTTAKAI VÄRILLÄ ON MERKITYSTÄ. ITSELLÄNI JUURI TUO BLUEMERLE. AIVAN UPEA. TOKI MUUTKIN VÄRIT OVAT HYVIÄ JA COLLIEHAN ON MUUTENKIN KAUNIS KOIRA.ONNEA VAAN KOIRAN HANKINTAAN :)

Odotin toista koiraa 3 vuotta, ehdin siinä ajassa luomaan hyvän kuvan seuraavasta täydellisestä koirastani, värinä tietenki blm. Ensimmäinne collieni on huonon värinen merle, tumma, paljon mustaa ja hörökorvat ;) Rakennekkaan ei hurjan hyvä ole mutta luonne sitäkin parempi!

Noh, sitä sitten odottelin, kasvattajia soittelin läpi ja alustava varaus tehtiin kuukausia ennen juoksun alkamista, syksyllä vaikka pennut suunnitteella kevääksi. Talvella bongasin uuden yhdistelmän joka sukua vanhemmalle koiralleni, siitä sitte tein uuden alustavan varauksen ja ilmoitin ekalle kasvattajalle tilanteen muuttumisesta. Sain jäädä jonoon myös alunperin varaamalleni pennulle, ekana kun varausjonossa olin molemmissa pentueissa. Sitte jännättiinki, kumpi aloittaa juoksun ensin, onko tiineenä jne... Pentueille tuli lopulta 2 viikkoa ikäeroa, kakkosvarauksen pentue syntyi ensin. Ja nättejä merlejä oli monta!!! Oli siinä tuskallinen 2 viikkoa odottaessa mitä ykkösvalinnan pentueeseen tulee. Tulihan sinne merlejä monta, siitä meille sitten se siunaantui vaikka heti näki että kakkosvalinnan pentueen merlet oli parempia väriltään. Tosin ei ykkösvalinnan merletkään kaikki huonoja olleet!

Mutta... Kun pennut oli 3-viikkoisia lähdin tekemään valintaani ensimmäisen oikeudella =D Kyllä se luonne ja yleisolemus ratkaisi, meidän koiruus on se surkeimman värinen. Vuorokauden jouduin miettimään, romuttamaan unelmani siitä täydellisen värin omaavasta koirastani. Pentu oli harmaa kauttaaltaan, vaaleanharmaata ja tummemmanharmaata, ei yhtään mustaa. Onnellisempi en voisi olla, on se niin meidän koira vaikka väri ei ookkaan täydellinen. Eikä enää niin paha kuin pentuna näytti, harmaat on tummentunu, ei tosin mustaksi mutta kuitenkin ja pohjaväri on kaunis =)

Jos olisin pelkän värin perusteella valinnut, olisi pentue vaihtunut. Varmasti olisin saanut yhtä ihanan koiran ja paljon paremman värisen mutta mutta... Sitten meillä ei olisi juuri tuota höppänää joka on todella ihana ja kaunis, unelmien täyttymys todellakin! Bonuksena vielä samaa sukua vanhemman koiran kans, hirveän hyvin tulevat juttuun, yhtä vähän/paljon pyörii se herne päässä molemmilla! Ja tämän kirjoitelman pointti, sitä ei ole tai se unohtu matkalla... =D Mutta tosiaan aina asiat ei mee niinku on suunnitellu/toivonu/unelmoinu mutta ei sekää mikään katastrofi ole! Ja kehässäkin aiotaan pyörähdellä kaikesta huolimati, kaunishan tuo muuten on ja hyvärakenteinen!

Onnea merlen "metsästykseen"!