Ongelma: perheriitä
Ratkaisu: ???
Kaikki oli vielä hyvin vielä viikko sitte, mut nyt meno on muuttunut... Tais olla muutama viikko sitte kun isä ja äiti menivät lauantaina kahdestaan syömään ja vähä juhlii ja mä ja mun veli jäätii kotiin. Veljen piti sinä aikana tehdä tiskit ja mun ripustaa pyykit. No isä ja äiti tuli sitte joskus myöhää kotiin ne hais aika pahasti alkoholilta. Kun ne sitte meni keittiöön niin ne sai huomata mikä tiskivuori siellä odotti edelleen. Isä oli ihan hirveen vihane. Se kävi repii veljeni vuoteestaan ja alko huutaa sille pelkästään tekemättömistä tiskeistä. Lopulta se ilmoitti että veli ei mee mihinkään ennen kuin jokaisesta astiasta voi peilata (kello oli yli puoleyön). En tiedä kuinka kauan veli niit astioit tiskas... Olin paennut omaan huoneeseeni.
Aamulla sitte kaikki oli hyvi, isän ja äidin mielestä. Ne ei maininnukkaa et olis pahoillaan eilisestä. Se jos jokin kismitti. Virheeksi avasin suuni. No siitä sitten syntyi uusi ihana riita. Äiti oli mun puolella, joten isä sai sellaseen käsityksen, et kaikki on sitä vastaan. Vähitellen riita oli vaan isän ja äidin välillä. Ne haukku toisiaan p******** ja vaikka mitä. Lopulta äiti läpsäs isää. "SÄ ET KOSKE MUHUN MUIJA" raiku mun huoneen seinillä vaikka kaikki tapahtu aivan toisellä puolella taloa. Ton jälkee ne piti muutama päivä mykkäkouluu ja isä nukkui auntovaunussamme. Juttelin tuolloin veljeni kanssa. Hän aavisteli samaa kuin minä. Tämä ei välttämättä päättyisi hyvin.
Kaikki näytti kuitenkin hieman valoisemmalta parin päivän päästä. Isä ja äiti suostuivat sentään syömään samassa pyödässä, mutta olisi pitänyt arvata... Äiti alkoi valittaa minulle ruuasta (jonka isä oli tehnyt). Aivan raakaa ja jäkä jäkä... Isä tulistui ja ne oli taas toistensa kimpussa. Päätin paeta paikalta.
Viikonloppuna isä tuli huoneeseeni ja lykkäsi 60e kouraani "mene kaupungille ja ota veljesi mukaan". Muistan hämmästelleeni rahasummaa. Olimme aika köyhiä ja yleensä isältä irtosi vain kymppi. Lisäksi se, että hän ei ollut vastustellut ajatusta mennä kaupunkiin vain suorastaan käsi mennä sinne tuhlaamaan rahojaan, hämmästytti. Otin ne kuitenkin mukisematta ja lähdin veljeni kanssa.
Palatessamme huuto raikui ulos asti. Muistan jääneeni jähmettyneenä paikoilleni ja sanoneeni en mene tuonne ja veljeni (joka on täsmälleen saman ikäinen kuin itse olin) sanoi että "tule ny"t ja talutti minut kädestä pitäen ulko-ovelle.
Riitä ei laantunut yöhön menessa yhtään. Itkin useita tunteja yksin sängyssäni. Vielä muutama päivä sitten kaikki oli ollut hyvin, mutta nyt kaikki on romahtamaisillaan. Tuntui kamalalta. Kuuntelin kuinka ovia paiskottiin ja kuinka avattiin. Lisää huutoa ja huutoa. Lopulta nielin kyyneleeni ja säntäsin byjamassani naulakolle. Otin takkini ja pistin sen päälleni. Isä tuli keittiössä vastaan. "minä lähden" taisin sanoa.
Kukaan ei edes huutanut perääni. Kävelin ympäri kotikylääni. Istuin muutaman tunnin koulun keinuissa ja mietein. Kännykkä oli jäänyt kotiin ja se harmitti. Minulla oli kamalam kylmä. Pakkasessa byjamapuvussa ja takissa ei ollut aivan herkkua. Tarkkaa aikaa en muista mutta olise yli kaksi yöllä. Lopulta päätin lähteä vastahakoisesti taisin sisälle keinustani. Ajatus ei houkuttanut, mutta toisaalta, ajatus jäätymisestä pystyyn, ei sekään hyvä ollut.
Minulla oli onneksi avaimet joten saatoin päästä sisälle. Eteisessä minua sitten odottelikin kaksi puoli unessa olevaa aikuista jotka havahtuivat. Äiti aloitti ensiksi mellakoinnin. En jaksanut pistää vastaan jotan kuuntelin. "Mikä kotiin tuloaika tämä on? Missä olit?" En jaksannut vastat kysymyksiin, joita kyllä sateili, olin liian väsynyt ja kylmissäni. Lopulta isä otti minusta kiinni ravisteli aika kovakouraisesti. "Etkö kuuntele!? Olisit voinut kuolla senkin typerä tyttö!" Äiti käski isääni lopettamaan ravistelun. Isäni taas vastasi huutamalla mitä hän on komentelemaan mitä hän tekee omalle tyttärelleen. Jokin naksahti päässäni ja huusin "pää kiinni, molemmat!!!" Isä päästi irti, mutta pian sain tuntea poskellani läimäytyksen. Ei se ollut kova mutta tuntui silti. Taisin hämmästyä kun näin, että äitini eikä isäni oli läpsäissyt minua. Juoksin omaan huoneeseeni ja siellä olen pysynyt. Yöllisen retken ansioista minulle nousi kovakuume ja vielä kaupanpäälle yskä ja hillitön nuha. Äidillä ja isällä on niin kiire tapella keskenään, että eivät edes ole varmaan huomanneet että olen sairas. Veljeni lähinnä auttaa minua.
En tiedä mitä teen. Jos tämä jatkuu vielä kauan luulen, että oikeasti lähden pois... En halua asua tälläisessä paikassa.
Ratkaisu: ???
Kaikki oli vielä hyvin vielä viikko sitte, mut nyt meno on muuttunut... Tais olla muutama viikko sitte kun isä ja äiti menivät lauantaina kahdestaan syömään ja vähä juhlii ja mä ja mun veli jäätii kotiin. Veljen piti sinä aikana tehdä tiskit ja mun ripustaa pyykit. No isä ja äiti tuli sitte joskus myöhää kotiin ne hais aika pahasti alkoholilta. Kun ne sitte meni keittiöön niin ne sai huomata mikä tiskivuori siellä odotti edelleen. Isä oli ihan hirveen vihane. Se kävi repii veljeni vuoteestaan ja alko huutaa sille pelkästään tekemättömistä tiskeistä. Lopulta se ilmoitti että veli ei mee mihinkään ennen kuin jokaisesta astiasta voi peilata (kello oli yli puoleyön). En tiedä kuinka kauan veli niit astioit tiskas... Olin paennut omaan huoneeseeni.
Aamulla sitte kaikki oli hyvi, isän ja äidin mielestä. Ne ei maininnukkaa et olis pahoillaan eilisestä. Se jos jokin kismitti. Virheeksi avasin suuni. No siitä sitten syntyi uusi ihana riita. Äiti oli mun puolella, joten isä sai sellaseen käsityksen, et kaikki on sitä vastaan. Vähitellen riita oli vaan isän ja äidin välillä. Ne haukku toisiaan p******** ja vaikka mitä. Lopulta äiti läpsäs isää. "SÄ ET KOSKE MUHUN MUIJA" raiku mun huoneen seinillä vaikka kaikki tapahtu aivan toisellä puolella taloa. Ton jälkee ne piti muutama päivä mykkäkouluu ja isä nukkui auntovaunussamme. Juttelin tuolloin veljeni kanssa. Hän aavisteli samaa kuin minä. Tämä ei välttämättä päättyisi hyvin.
Kaikki näytti kuitenkin hieman valoisemmalta parin päivän päästä. Isä ja äiti suostuivat sentään syömään samassa pyödässä, mutta olisi pitänyt arvata... Äiti alkoi valittaa minulle ruuasta (jonka isä oli tehnyt). Aivan raakaa ja jäkä jäkä... Isä tulistui ja ne oli taas toistensa kimpussa. Päätin paeta paikalta.
Viikonloppuna isä tuli huoneeseeni ja lykkäsi 60e kouraani "mene kaupungille ja ota veljesi mukaan". Muistan hämmästelleeni rahasummaa. Olimme aika köyhiä ja yleensä isältä irtosi vain kymppi. Lisäksi se, että hän ei ollut vastustellut ajatusta mennä kaupunkiin vain suorastaan käsi mennä sinne tuhlaamaan rahojaan, hämmästytti. Otin ne kuitenkin mukisematta ja lähdin veljeni kanssa.
Palatessamme huuto raikui ulos asti. Muistan jääneeni jähmettyneenä paikoilleni ja sanoneeni en mene tuonne ja veljeni (joka on täsmälleen saman ikäinen kuin itse olin) sanoi että "tule ny"t ja talutti minut kädestä pitäen ulko-ovelle.
Riitä ei laantunut yöhön menessa yhtään. Itkin useita tunteja yksin sängyssäni. Vielä muutama päivä sitten kaikki oli ollut hyvin, mutta nyt kaikki on romahtamaisillaan. Tuntui kamalalta. Kuuntelin kuinka ovia paiskottiin ja kuinka avattiin. Lisää huutoa ja huutoa. Lopulta nielin kyyneleeni ja säntäsin byjamassani naulakolle. Otin takkini ja pistin sen päälleni. Isä tuli keittiössä vastaan. "minä lähden" taisin sanoa.
Kukaan ei edes huutanut perääni. Kävelin ympäri kotikylääni. Istuin muutaman tunnin koulun keinuissa ja mietein. Kännykkä oli jäänyt kotiin ja se harmitti. Minulla oli kamalam kylmä. Pakkasessa byjamapuvussa ja takissa ei ollut aivan herkkua. Tarkkaa aikaa en muista mutta olise yli kaksi yöllä. Lopulta päätin lähteä vastahakoisesti taisin sisälle keinustani. Ajatus ei houkuttanut, mutta toisaalta, ajatus jäätymisestä pystyyn, ei sekään hyvä ollut.
Minulla oli onneksi avaimet joten saatoin päästä sisälle. Eteisessä minua sitten odottelikin kaksi puoli unessa olevaa aikuista jotka havahtuivat. Äiti aloitti ensiksi mellakoinnin. En jaksanut pistää vastaan jotan kuuntelin. "Mikä kotiin tuloaika tämä on? Missä olit?" En jaksannut vastat kysymyksiin, joita kyllä sateili, olin liian väsynyt ja kylmissäni. Lopulta isä otti minusta kiinni ravisteli aika kovakouraisesti. "Etkö kuuntele!? Olisit voinut kuolla senkin typerä tyttö!" Äiti käski isääni lopettamaan ravistelun. Isäni taas vastasi huutamalla mitä hän on komentelemaan mitä hän tekee omalle tyttärelleen. Jokin naksahti päässäni ja huusin "pää kiinni, molemmat!!!" Isä päästi irti, mutta pian sain tuntea poskellani läimäytyksen. Ei se ollut kova mutta tuntui silti. Taisin hämmästyä kun näin, että äitini eikä isäni oli läpsäissyt minua. Juoksin omaan huoneeseeni ja siellä olen pysynyt. Yöllisen retken ansioista minulle nousi kovakuume ja vielä kaupanpäälle yskä ja hillitön nuha. Äidillä ja isällä on niin kiire tapella keskenään, että eivät edes ole varmaan huomanneet että olen sairas. Veljeni lähinnä auttaa minua.
En tiedä mitä teen. Jos tämä jatkuu vielä kauan luulen, että oikeasti lähden pois... En halua asua tälläisessä paikassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sinä et sille oikein voi mitään miten vanhempasi riitelevät.
se tuntuu karmealta, tiedän.. :P mutta kun itse jotakuinkin yrität olla rauhallinen.
teeppä vaikka joku kortti iskälle tai äitelle, kummallekin kirjoita että rakastat/välität niistä niin ne sinutkin väliin muistaa! :) ja kiukkuinen mieli vähän leyhtyy. :)
tuota en kyllä oikein sulata että käydään käsiksi.. lyödä ei saa ikinä, mutta niilläpä taitaa olla hermot aika kireällä.
siinä voi ehkä olla ero edessä tai sitten ei.
mutta jos liikaa pahenee ja jos sinua lyödään niin siitä kannattaa puhua.. sellaista ei tarvitse tieten tahtoen kärsiä!
pahoina riitelyaikoina voit mennä kaverien luo kylään? huikkaat vain ovelta vanhemmille et menen kaverille! tai lenkille yms.
Tuttu tunne tuo ainainen vanhempien riitely. Vanhempieni riitely on muuttanut minua todella paljon ja ei todellakaan hyvään suuntaan. Pitkään kun sitä riitelyä olin kuunnellut ja itkenyt monia öitä niin minulle riitti, muutin pois ja se autto. Minun ja vanhempieni suhde ei ole kovin hyvä. tai kun en luota vanhempiini ollenkaa enkä saa minkäänlaista tukea. Tosi rankkaa aikaa se oli.
Sosiaalitoimi, paikallisen sosiaalitoimen numeron löydät netistä. Hetkellinen sijoitus antaa perheelle aikaa hoitaa asiat kuntoon.