olen lukenut näitä kirjoituksia mielenkiinnolla jonkin aikaa tällä palstalla ja ajattelin että kirjoitanpa itsekin oman mielipiteeni tänne yhden kerran ja sitten siihen se jääkin.. Tekee oikeasti niiin pahaa lukea näitä kirjoituksia että huh huh.. Olen sanaton... Olen sanaton ja kauhuissani siitä kuinka tärkeä asia raha on ihmisille.. Toki onhan se tärkeä, eihän ilman sitä tässä maailmassa pärjää, mutta kun ne lapset ovat näiden useimpien kirjoitusten perusteella useimmille niin äideille kuin iseille, niin etä- kuin lähivanhemmillekin jonkinlainen riippakivi... Kaikilla pyörii vain mielessä se kuka maksaa enemmän tai vähemmän lapsista... Todella sydämetöntä kansaa.. Jokainen voi nyt sitten kohdallaan miettiä että mikä se elämässä onkaan tärkeintä. Minä en kyllä viitsi enempää tyrkyttää ajatuksiani tänne. Kerron vain sen että olen hiton onnellinen yh-äiti jolla maailman ihanin lapsi enkä halua keneltäkään mitään, kunhan vain saan olla ja viettää yhä edelleenkin tätä onnellista elämää lapseni kanssa kahdestaan terveinä.
Pahaa tekee...
nämä kirjoitukset
11269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
olen huomannut saman, mutta luulen kyllä ettei kenelläkään kirjoittajista ole tarkoitus ilmaista asiaansa väärinymmärretysti.. Tai no, onhan ihmisiä moneksi, mutta nykypäivänä kansa on vain stressaantunutta nimenomaan rahaongelmien takia, kun ei se puussa kasva.. Ja vastuutahan on molempien vanhempien otettava, oli sitten yksinhuoltajuus tai yhteishuoltajuus.
nyt on menny asia sihen pisteeseen että haluan itse lähi isäksi. ex tekee liikaa kaikke häirintää. tuo
lapsia miten sattuu, haukkuu ja vittulee kun asiasta sanoo. tänään tuli mitta täyteen kun syysloma alkoi
mutta lapset jäivät tulematta. tyttö jopa itki puhelimessa, se oli viimeinen pisara.
huomenna alan selvittää miten asiassa pitää edetä.
Huomenna alan laihduttaan.............
Huomenna lopetan tupakan polton............
huomenna........
hhhahahhahaheaheheahhahahahahaha..........
Tässä se taas nousi kunnioitus isejä kohtaan........
Ensimmäiseksi varaat ajan lakimiehelle. Sen jälkeen kirjoitat muistiin kaikki asiat, jotka eivät ole menneet kuten sopimuksessa on kirjoitettu. Kirjoitat päivämäärineen kaikki ikävät tapahtumat paperille ja toimitat paperin lakimiehelle, oikeusaputoimistosta, mikäli olet vähävarainen. Soitat lastenvalvojalle ja varaat ajan itsellesi. Soitat exällesi ja sanot tulevasi hakemaan lapset, koska on syysloma, mikäli tapaamissopimuksessa niin on sovittu. Otat ystävän mukaan ja menet ilmoittamasi aikaan oven taakse, jos et saa lapsiasi mukaan, kerrot exällesi, että soitat poliisin paikalle. Muista ottaa tapaamissopimus mukaan, sen he haluavat nähdä. Samalla seisomalla soitat lasrenvalvojalle ja kerrot että soitit virka-apua paikalle. Lasten kanssa toimit rauhallisesti, et sano heidän äidistään mitään negatiivista tai positiivistakaan. Keskityt lapsiin.
Mikäli elämänhallintasi on perseellään, tai sinulla on elareita rästissä, unohda lähi-isyys ja aloita parannus omasta elämästäsi.
aika vaikea tehdä juuri mitään asian eteen illalla klo 23, milloin viesti on kirjoitettu. Eikä sen saman vuorokauden puolella oikein enää ehtisikään.
lakimies on jo ennestään. lapsista on väliaikainen huoltosopimus jota äiti ei noudata asianmukaisesti.
elareita ei ole rästissä. lakimiehellä alkoi tänään loma joka loppuu 28. 10. että sitä ennen ei ole sieltä
apua. tuo lastenvalvojako on sellainen jolle lapset voivat kertoa kumman luona haluavat asua?
ulkopuolinen ihminen, samoin perheneuvolan ihmiset, jotka haastattelevat lapsia, samoin koulun ja päivähoidon henkilöstö. Lasten haluamisella ei ole paljon merkitystä, ellei äiti ole laiminlyönyt lasten hoitoa ja tapaamisia tosi rankasti. Mene lastenvalvojalle asianajajasi kanssa.
mielelllään lapsilleen suo kunnon elämää. Ilman rahaa kun ei kukaan elä, eikä ole äidin velvollisuus yksin heitä maksaa.
Pahaa tekee, ettei miehet lapsistaan välitä.
Ja sääli lastasi sen takia. Et osaa pitää hänen eduistaan huolta. Toivottavasti hän ymmärtää sen aikuisena, ja toimii sen mukaan.
Turhaan köyhyydessä kasvatetut lapset käyvät sääliksi. Oikeus siihen rahaan on lapsella. Sinä olet vain niin ITSEKÄS, että haluat päästä helpolla, koskapa on epämukavaa pitää sen lapsen oikeudellista puolta. Toisin sanoen olet säälittävä luuseri. Epäkelpo huoltajaksi.
en tiedä kenelle vastasit, mutta ilmeisesti aloittajalle.. Kyllä se nyt vain on niin että ne oikeudet rahaan perintöön yms. mainitsemaasi oikeudellisiin seikkoihin on sivuasioita, kun mietitään sitä lapsen parasta. Onko se hyvä lapselle että vanhemmat riitelee koko ajan tapaamisista, rahasta yms.. haloo.. Ei se raha onnelliseksi tee, kunhan vain jotenkin pärjää. Riidaton, tasapainoinen ja muutenkin rauhaisa kotiympäristö sen lapsen parhaaksi on. Puuttuuko sitten isä kuvioista, no joo toki se olisi ihannetilanne että lapsella on molemmat vanhemmat mutta mieluimmin yksi ,kuin aina tappelevat vanhemmat, oli ne sitten yhdessä asuvia tai ei.
Vaikka vanhemmat eroaisi niin jokaiselle lapselle pitäisi antaa senkin jälkeen tasapainoinen ja rauhallinen lapsuus. Se on lapsen oikeus ja siihen meidän vanhempien olisi pyrittävä. VAikka ero tapahtuisi kuinka riitaisasti tahansa niin lapset olisi pidettävä aina riitojen ulkopuolella. Vanhemmuuden ei pitäisi loppua eroon mutta valitettavasti joskus käy niin että eron myötä myös vanhemmuus loppuu. Jos näin käy, niin sen asian kanssa on elettävä ja siitä huolimatta annettava lapsille hyvä lapsuus. Ketään ihmistä ei voi pakottaa tapaamisiin ja jos etä ei halua osallistua lapsen elättämiseen niin vaikea häntä on siihen pakottaa, sanoo laki mitä hyvänsä.
Minun äitini sanoi aikoinaan niin, että kun teet lapsia niin "tee" niitä sen verran kun pystyt itse elättämään, miehistä kun ei koskaan tiedä. En ymmärrä miksi hän tuollaista puhui koska hänellä jo yli 50 vuotta kestänyt avioliitto takanaan mutta toki äitini neuvoa noudatin. Olisin toki halunnut suurperheen mutta lapsia sain myöhään ja onneksi älysin että kolme on ihan sopiva määrä. Näin on; tämän lapsijoukon kanssa pärjään niin taloudellisesti kuin muutenkin. Isä on melkein lapsensa unohtanut mutta se on hänen ongelmansa, ei minun eikä lapsien. Ehkä hän jonain päivänä huomaa mitä on menettänyt mutta sen aika ei ole vielä eteen tullut.