Mitä muut koiranomistajat on mieltä remmirähjääjistä?
Itselläni uroskoira jonka remmirähjäämisen olen nyt vasta hyväksynyt. Ongelmaa on yritetty poistaa, tuloksetta. Harkitsin myös koirasta luopumista. Oma elämäni helpottui todella paljon, kun hyväksyin asian ja totesin, että rähjätköön.
Koirani kuitenkin pystyy tutustumaan vieraisiin koiriin. Poikaystäväni koira tutustutettiin eikä ikinä ole tullut mitään konflikteja. Koirani on muuten todella mallikelpoinen, joten ehkä sen yhden ongelman hyväksyy. Joskus vaan huvittaa vastaantulijoiden ilmeet, kun koiraa joutuu vähän vetämään mukaansa, haukkuni vielä osaa ulvoa ja vinkua melkoisen sydäntäsärkevästi.. vaikkei sitä edes siis satu.. paitsi että iso ego taitaa saada kolhuja kun ei toisen koiran luo päässytkään.
Emme tietenkään mene tarkoituksella koskaan vieraita koiria vastaan, mutta pelkkä vilahduskin riittää melkoiseen draamaan.
Joskus vain tuntuu siltä, että ihmiset pitävät minua koirankiduttajana ja vastuuttomana ihmisenä, kun teen mitä teen. Yksinkertaisesti on vain hyväksyttävä, että tässä asiassa en vain pysty koiraani muuttamaan.. Enemmän siis häpeän ihmisten ajatuksia kun koirani käyttäytymistä. En vain tätä ongelmana pidä, koska koirani kuitenkin pystyy sosialisoimaan niiden koirien kanssa, joiden kanssa haluan sen sosialisoivan. Koirallani on siis vieraita koirakamuja n. 6. Näille koirille se ei koskaan rähjää, ei murise. Poikaystäväni koira (joka siis nuori vielä ja paljon omaa koiraani pienempi) saa hyppiä, poukkoilla ja haastaa leikkiin, mutta koskaan oma koirani ei sitä komenna.
Tottakai mietin joka päivä kärsiikö koirani ja pitäisikö vielä yrittää..
Itselläni uroskoira jonka remmirähjäämisen olen nyt vasta hyväksynyt. Ongelmaa on yritetty poistaa, tuloksetta. Harkitsin myös koirasta luopumista. Oma elämäni helpottui todella paljon, kun hyväksyin asian ja totesin, että rähjätköön.
Koirani kuitenkin pystyy tutustumaan vieraisiin koiriin. Poikaystäväni koira tutustutettiin eikä ikinä ole tullut mitään konflikteja. Koirani on muuten todella mallikelpoinen, joten ehkä sen yhden ongelman hyväksyy. Joskus vaan huvittaa vastaantulijoiden ilmeet, kun koiraa joutuu vähän vetämään mukaansa, haukkuni vielä osaa ulvoa ja vinkua melkoisen sydäntäsärkevästi.. vaikkei sitä edes siis satu.. paitsi että iso ego taitaa saada kolhuja kun ei toisen koiran luo päässytkään.
Emme tietenkään mene tarkoituksella koskaan vieraita koiria vastaan, mutta pelkkä vilahduskin riittää melkoiseen draamaan.
Joskus vain tuntuu siltä, että ihmiset pitävät minua koirankiduttajana ja vastuuttomana ihmisenä, kun teen mitä teen. Yksinkertaisesti on vain hyväksyttävä, että tässä asiassa en vain pysty koiraani muuttamaan.. Enemmän siis häpeän ihmisten ajatuksia kun koirani käyttäytymistä. En vain tätä ongelmana pidä, koska koirani kuitenkin pystyy sosialisoimaan niiden koirien kanssa, joiden kanssa haluan sen sosialisoivan. Koirallani on siis vieraita koirakamuja n. 6. Näille koirille se ei koskaan rähjää, ei murise. Poikaystäväni koira (joka siis nuori vielä ja paljon omaa koiraani pienempi) saa hyppiä, poukkoilla ja haastaa leikkiin, mutta koskaan oma koirani ei sitä komenna.
Tottakai mietin joka päivä kärsiikö koirani ja pitäisikö vielä yrittää..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitään koiraongelmaa ei tule hyväksyä, sillä kun hyväksyy yhden hyväksyy pian toisenkin ja pian koko koira on ongelmakimppu. Ja yleensä yksi ongelma johtaa toiseen ongelmaa, jos alkuperäiseen ei puututa ja sitä poisteta. Rähjääminen on koiralle todella iso stressi, se nostaa koiran sykkeen pitkäksikin aikaa ja pitkäaikainen stressi ei tietenkään ole koiran hyvinvoinnille eduksi.
Remmirähjäämistä on siis yritetty poistaa, mutta tulosta ei ole saavutettu ja nyt on siis annettu periksi. Koira saa siis olla pomo lenkillä ja rähistä. Pian se ottaa pomon paikan myös kotona... Usko pois, vaikka nyt siitä ei VIELÄ olisikaan merkkejä. Kun päätät luovuttaa, koira kyllä huomaa heikkoutesi ja ottaa pomon roolin.
Kun rähjäys ei ole poistunut, syitä on vain ja ainoastaan kaksi: 1. koulutus on ollut väärää tai 2. sitä on jatkettu liian vähän aikaa. Jokainen normaalilla hermorakenteella varustettu koira oppii kyllä, kunhan ohjaaja OSAA opettaa ja kunhan opetus on jämäkän määrätietoista ja jatkuu riittävän kauan. Remmirähjän poistoon saattaa kulua vaikka vuosi, kauemminkin, jos tilanne on päässyt pahaksi. Sinä pystyt kouluttamaan koirasi olemaan ohituksissa rähisemättä, se on 100 % varmuus. Täytyy vain löytää sinun koirallesi sopiva keino, pakoite ja/tai palkkaus ja käyttää aikaa. Nyt tapaamatta koiraasi on luonnollisesti mahdotonta sanoa mikä on oikea tapa, koiran voi siedättää ohituksiin, muutama pakoite oikeaan aikaan saattaa riittää tai palkka voi toimia. Ihan koiran ehdoilla mennään.
Ohituksissa koirasi ei siis koskaan saa rähjätä, sitä ei saa milloinkaan hyväksyä. Mutta se, että koirasi "leikkii" vain muutamien tuttujen koirakavereiden kanssa on täysin hyväksyttävää. Kaikkien kanssa ei todellakaan tarvitse leikkiä, mutta koira on koulutettava ohittamaan kauniisti. Se on silloin ilo koiralla, kun se ei joudu stressaamaan ohituksissa, ilo ulkoiluttajalle, jolla käsi ei irtoa koiran kiskoessa ja ilo ympäristölle kun koira osaa käyttäytyä. Vika on siis ainoastaan siinä, että et ole osannut kertoa koirallesi miten ohitetaan. Siksi koirakouluttajan konsultointia. Kun hän tapaa sinut ja koirasi saat toimivat neuvot. Aluksi pohditte MIKSI koirasi räyhää. Syitä voi olla vaikka kuinka paljon; koira saattaa olla epävarma, arka, pelokas, liian dominoiva, kokea olevansa johtaja, jolle ainoa oikea tapa on "puolustaa laumaa", se voi olla ihan opittu paha tapa jne. Kun syy on löydetty on helppoa löytää keinot poistaa se syy. Ja muista sitten olla ohjeiden kanssa aina pilkuntarkka, johdonmukainen ja käytä paljon aikaa. Asennoidu niin, että puolentoista vuoden sinnikkäällä treenillä sinulla on rähjäämätön koira, kunhan opetat koiraasi koko ajan.
Ymmärrän, että tilanne saattaa nyt vaikuttaa mahdottomalta ja et jaksa enää yrittää, luovuttaminen on niin paljon helpompaa. Mutta jo ihan koiran hyvinvoinnin kannalta et saa nyt antaa periksi. Tsemppiä vaan, oikeilla ohjeilla ajan kanssa pääset kyllä tuloksiin.
sitten aloittajan koira ei enää stressaannu, koska omistajakaan ei. On hyvä asenne, olla stressaamatta liikaa koiran kanssa. Yksi syy koiraongelmiin onkin se, että on jos minkälaista neuvojaa ja opasta ja tunnollinen ihminen yrittää kaikkensa ja hermoilee. Koirat huomaavat hermoilun jo ennenkuin sitä huomaa itse.
lyhyen aikaa. Tällaiset vaativat pitkää koulutusta ja jatkuvaa johdonmukaisuutta ja rauhallisuutta. Moni kuvittelee kouluttavansa oikein, mutta tekee silti väärin. Oletko ajatellut koirakoulua, ulkopuolinen näkee helpommin "virheet".
Kuten sakemaanikko kirjoitti, niin "on jos minkälaista neuvojaa ja opasta ja tunnollinen ihminen yrittää kaikkensa". Ja siinäpä se ongelman ydin juuri onkin, LIIAN monia keinoa yritetään. Todellisuudessa on tärkeää löytää juuri kyseiselle koiralle se OIKEA keino ja käyttää sitä koulutuskeinoa johdonmukaisesti pitkän aikaa. Koiraongelmat vievät aikaa kehittyäkseen, myös niiden poistaminen vie aikaa. Usein omistajat sanovat, että "olen yrittänyt kaikkia keinoja, mikään ei auta". No juu, ei auta ei, kun ei johdonmukaisesti valita yhtä ja pysytä siinä. Ei mikään ongelma ratkea muutaman kerran koulutuksella, koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä.
Kyllä räyhäävä koira stressaantuu, ihan varmasti. Räyhääminen nostaa aina koiran adrenaliini-tasoa, pulssia ja sykettä. Sen voi vaikka ihan itse mitata laittamalla käden koiran sydämen kohdalle räyhäämisen jälkeen ja laskemalla sydämen lyönnit ja vertaamalla sitä koiran normaaliin pulssiin.
Lämpimästi suosittelen ASIANTUNTEVAA, pätevää koirakouluttajaa, joka antaa koirallesi sopivat koulutusohjeet ja joita treenaat säntillisesti. Jos haluat voit antaa sinulle yhden erittäin pätevän koirakouluttajan yhteystiedot, tosin hän ottaa vastaan Helsingissä. Sitä varten anna sähköpostisi, kun täällähän ei saa mainostaa.
"En vain tätä ongelmana pidä, koska koirani kuitenkin pystyy sosialisoimaan niiden koirien kanssa, joiden kanssa haluan sen sosialisoivan. Koirallani on siis vieraita koirakamuja n. 6. Näille koirille se ei koskaan rähjää, ei murise."
Voisitko mitenkään ajatella että laajentaisit hiukan tuota koirasi tuttavapiiriä, etkä olisi noin itsekäs? Ongelman ydin saattaa olla juuri siinä että koirasi mielellään laumautuisi vähän kaikkien kanssa. En tietenkään tarkoita että nyt jokaisen kanssa tarttisi yrittää kaveerata, mutta kun enemmistö oman elinalueenne koirista on tuttuja niin niille ei silloin tarvitsisi rähistä. Oppisi luottamaan niihin ja samalla myös muihin, joita ei jäädä moikkaamaan. Sekä ennenkaikkea sinuun, että olet koirasi paras ystävä joka haluaa vain sen parasta. Tahdothan?
Itse olen näin toimien olen saanut omani rauhoittumaan entisestä remmirähjästä maalaisesta murkkukoirasta, aikuiseksi hyvin käyttäytyväksi kaupunkikoiraksi. Aikaa kului reilut puolitoista vuotta, mutta koen että kannatti vaiva kuitenkin nähdä sillä koira on todella onnellinen. Samoin minä ja kaikki entiset riitakumppanit ja niiden omistajat.
mutta siis täällä meidänkin pienessä kaupungissa on koiria rutkasti pienellä alueella. Eihän nyt kukaan halua pysähtyä jutustelemaan 10min välein vastaantulevien kanssa.
Minä en esim. suostu kadulla hihnassa koiria haisteluttamaan. Kun me kävellään niin me kävellään, koirat saavat pissoja haistella mutta muita koiria eivät edes halua tavata. Metsälenkit ystävien kanssa erikseen.
Minusta aloittajalla on se tuttu ongelma, että koira luulee, jotta sen pitää ihmistä suojella. Ihminen on siis tassun alla.
Niinkuin tässäkin tapauksessa, koira on sitkeämpi kuin ihminen. Jos koira vaatii päästä vastaantulijoiden luokse niin sehän on myös ihan syvältä.
Tuttavapiirissäni on nyt jo neljä koiraa kuollut auton alle. Kaksi näistä pääsi vahingossa karkuun, luoksetuloa ei oltu opetettu. Kaksi taas olivat vapaana mutta luoksetulon opettelu sitä ja tätä.
Koira, jota kiinnostaa kovasti kaikki muu paitsi oma emäntä tai isäntä, saattaa sännätä vaikka kadun yli jos hihna irtoaa, lukko hajoaa tms.