Metsässä samoilen,
ruskan värjäämät lehdet tippuvat hiljalleen maahan,
aurinko varovaisesti pilkistää pilven reunan takaa,
sade ripottelee hempeästä niskaani,
talitiainen visertää lauluaan männynoksalla,
kuukkeli istahtaa tervehtiäkseen olkapäälleni,
karhun etäällä näen tallustavan,
ja tuhahtavan närkästyneenä löytämälleen raadolle,
pensaan takana pää pilkahtaa,
siellä poron märehtivän jäkälää näen,
pieni hymy kasvoilleni piirtyy,
nuuhkaisen syksyistä ilmapiiriä sieraimiini,
tunnen eläväni, jälleen kerran,
olen kuin uusi ihminen.
Pian varjo lankeaa,
ylle päivän,
tähtien loistoon taivaankansi avartuu,
jossain helmipöllö huhuilee kauniisti,
huhuilen sille takaisin,
en vastausta saa takaisin,
makaan sammaleella,
ja katson tähtien kirjoa,
täysikuu mollottaa tuoden mystistä valoaan,
järven pinta hohtaa mustuuttaan,
vain täysikuun heijahdus tuo pienen kauniin kimalluksen sen pintaan,
tyyni järven pinta on,
hiljainen, hiljaa sen pinta hiipuu,
olisi kuin se nukkuisi yöunia,
suljen silmäni,
nuuhkaisen vielä kerran syksyistä ilmapiiriä,
hymyilen, hiljaa mielessäin,
kerrankin, saan olla vapaa,
elämän rutiineista,
ja olla vain.
ruskan värjäämät lehdet tippuvat hiljalleen maahan,
aurinko varovaisesti pilkistää pilven reunan takaa,
sade ripottelee hempeästä niskaani,
talitiainen visertää lauluaan männynoksalla,
kuukkeli istahtaa tervehtiäkseen olkapäälleni,
karhun etäällä näen tallustavan,
ja tuhahtavan närkästyneenä löytämälleen raadolle,
pensaan takana pää pilkahtaa,
siellä poron märehtivän jäkälää näen,
pieni hymy kasvoilleni piirtyy,
nuuhkaisen syksyistä ilmapiiriä sieraimiini,
tunnen eläväni, jälleen kerran,
olen kuin uusi ihminen.
Pian varjo lankeaa,
ylle päivän,
tähtien loistoon taivaankansi avartuu,
jossain helmipöllö huhuilee kauniisti,
huhuilen sille takaisin,
en vastausta saa takaisin,
makaan sammaleella,
ja katson tähtien kirjoa,
täysikuu mollottaa tuoden mystistä valoaan,
järven pinta hohtaa mustuuttaan,
vain täysikuun heijahdus tuo pienen kauniin kimalluksen sen pintaan,
tyyni järven pinta on,
hiljainen, hiljaa sen pinta hiipuu,
olisi kuin se nukkuisi yöunia,
suljen silmäni,
nuuhkaisen vielä kerran syksyistä ilmapiiriä,
hymyilen, hiljaa mielessäin,
kerrankin, saan olla vapaa,
elämän rutiineista,
ja olla vain.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.