Yö vaihtaa maisemaa
kun kuu meitä hyvästelee
jättäen runnellut kehomme
auringon hiipivään kultaan
lepoon ja rauhaan
maailman pauhujen reunamille.
Rakkaus
vai sen kauneusko nukkuu
minä vain haen paikkaani
unen ja valveen rajoilta
miettien
rakkautta ja hetkien onnea
siinäkö se sitten on kun sykkii toiseen
vai
jatkuvaa ' humala tilaa ' päivästä päivään
ikuisuutta
jota tuuli kellot helinällään esiin houkuttelee
ajan virroista.
Tie kutsuu mukaansa ottaa
näkymästä toiseen kuljettaa
vaikka mihinkään ei kerkiä oikein kiintymään
ja kun perille jonnekkin tullaan
se joka katseesi vie ja sydämesi varastaa
niin leimaudutko taas toiseen samalla tapaa
kuin lapsi äitiinsä
rakkaudesta.
kun kuu meitä hyvästelee
jättäen runnellut kehomme
auringon hiipivään kultaan
lepoon ja rauhaan
maailman pauhujen reunamille.
Rakkaus
vai sen kauneusko nukkuu
minä vain haen paikkaani
unen ja valveen rajoilta
miettien
rakkautta ja hetkien onnea
siinäkö se sitten on kun sykkii toiseen
vai
jatkuvaa ' humala tilaa ' päivästä päivään
ikuisuutta
jota tuuli kellot helinällään esiin houkuttelee
ajan virroista.
Tie kutsuu mukaansa ottaa
näkymästä toiseen kuljettaa
vaikka mihinkään ei kerkiä oikein kiintymään
ja kun perille jonnekkin tullaan
se joka katseesi vie ja sydämesi varastaa
niin leimaudutko taas toiseen samalla tapaa
kuin lapsi äitiinsä
rakkaudesta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Rakkaus saa ihmisen surulliseksi,vaikka sen pitäisi ilahduttaa mieltä.. Takana on aina pelkoa,että riittääkö oma rakaus,kestääkö toisen rakkaus.. Ei voi rentoutua yhtään..Rakkauden pitäisi olla levollista ja iloa tuottavaa..
Useimmiten tuskaa vain..Mutta,ilman sitä, emme voi elää..Pelkkä ruoka,ei ole riittävää..Mielikin tarvitsee
ravintoa.. Onkohan meillä liian suuret odotukset,niin ei koskaan toteudu,oikeanlaisena..
Mutta ,runosi oli kaunis.. Älä jätä meitä.. Ihana lukea ajatuksiasi.. Kiitos sinulle! Mukavaa päivää!
t.Irkku
... toivottoman kuvan maalaat esiin
mutta niinhän se on herkkänä alussaan kun ikuisuutta
lähtee tavoittelemaan, siis se tosi rakkaus.
kyllä se sitten rauhottuu kun särmät hiotuu ja palaset
loksahtavat paikoilleen kun on kallio pohjalla jonka päälle
rakentaa ...
tänään täällä, huomenna tuolla
niinhän se menee ja mikään ei ole ikuista.
kiitos rakas ystäväin kun soit taas hyviä sanoja
kun ne ovat niitä ilon rakenus palikoita
ja toivotan symppiksien päivän täyteen lepoa ja rauhaa
tai sitten touhua ja tohinaa
jomminkummin vaan
lämmöllä sydämestäni.
Sinä runoilijoiden aatelinen.
Jos tämä runosi ei aiheuta sytämmen tykytyksiä
lukijalle, niin ei sitten mikään. Niin paljon se
pitää sisällään ihmisen ikävää toisen luo, tunnis-
tettua kaipausta mitä upeimmin säkein.
Hienoja elementtejä luonnosta,
tuulikellojen helinää ja unen ja valveen
rajamailla liikkumista.
Päätöksessä viittaat lapsen rakkaudesta äitiin.
Sehän on kauneinta ja puhtainta kiintymystä,
vaikka välillä ollaankin miehen ja naisen välisen
rakkauden tuntemuksissa.
Ei voi muuta, kuin ihaillen ahmia tekstiäsi.
... liijottelua taas.
no kunpa osaisikin kirjottaa niin
että lukijalle niitä tulisi
tai ehkä osaakin mutta silloin vasta kun yksityistä
rakkauskirjettä väsää.
ainahan tulee sellaista ylimääräistä mukaan
mutta tuossa lopussa oli kysymys
vähän kuin rakastumisesta ensi silmäyksellä
ja siksi leimautuu toiseen
jos toinenkin sellaisen ahaa elämyksen saa ...
sinä kultasydäminen rakas ystäväin ja mestarini
kiitos vierailustasi ja toivotan mitä parhainta päivääsi,
sydämestäsi asti kumpuavia ilon ja onnen tuntemuksia,
niin toivon lämmöllä sydämestäni.
Ethän olen kuin hän, posket punassa enkeli
johon tein kaksi hyödytöntä matkaa. Olethan
minulle uskottu, Hän, johon luottaa,
voi astua samaa kulkemaa.
Ethän ole sanoja vaaleanpunaisia, lupauksia
intohimon väreissä, Sinä, jossain viipyvä
toinen enkelini. Sitten kun saan häpeäni
purettua, luotan, tuoksut Rakkaalleni..
Nyt vielä kaksi matkaa painaa jaloissani ja
uneeni palaavat kauhut, haparoin tyhjää,
kyynelten urat poskillani. Mutta tämä
valkea maa kuiskaa: tulet vielä Rakkaani.
Ja kun tulet, nämä karheat kokemukset liukenevat
pois mielestäni ja selkenee, mikä minussa nyt
on harmaata kaihia. Näen kuin ennen katseeni
kantoi, ylemmäs, kohti jo valkeaa tunturia..
Siitä tiedän, olen toipumassa ja uskon
ettet Sinä minua unohda..sitten, kun tapaamme.
http://www.youtube.com/watch?v=Zkq0pxTnrKM&feature=related
Kiitos Runostasi.
Kun sattuu, Rakkaus käy lepoon ja
joku toinen astuu tilalle.
Hiljaa hengittävä, ääneti kuiskaava pehmein
sormin koskettava.
Hittasti hyvä päivät palaavat ja
unien yöt, hymyn päivät, punainen
harha ohenee ja katoaa...
Oma minä sivelee pois, mikä kyynelet toi,
vahvistaa, mikä oli ohueksi karehtinut..
Rakkauden kestäväksi..
Maestro on asettanut esille ja luettavaksi huikean
Rakkausrunon.
Tekstissäsi oli kerrontaa, herkkyyttä ja kauneutta.
Tasaantuneen mielen upeaa tuotosta, jota
nautinnolla luki, koki.
Kaikilta osin kypsää ja selkeää Runoa alusta
loppuun ja hyvällä oallatunnolla voi sanoa
tätä hienoksi Runoksi!
Voimia ja kannustusta päivääsi
hyvä Ystävä.
... joku kaunein kiinostaa
siksi joutuu lähtemään
vaikka kärsimään viluaan tuulentupiin
kohtaamaan sanoja vailla mitään merkitystään
oppiaksen ja arvostamaan sitä
kun se tosi ja oikea rakkaus astuu elämään
ihan oikeasti rakastaa ....
kyllä mestarin runo ihan naulani kantaan osui
ja arkistooni päätyy tukemaan tulevaisuuteen
muistikuviani kun luulin sen ainoan oikean
rakkauteni löytyneen.
tosi mahtavasti kirjoitettu
joten hyvä ystävä hyvä !!!
no unelmat ja haaveet ovat siitä hyviä
kun ne sallii jatkuvuuden
rakkauden ollessa taas päätepiste niille.
ihmisestä toiseen elämä kuljettaa
vaihtoehtojaan tarjoaa
kunnes löytyy se joka kaikki tuulet tyynyttää
myrskyt rauhoittaa
ja rakastaa
ihan sydämestään.
kiitoksia kyläilystä ja huippu runostasi hyvä ystäväin.
hyvää ja onnellista päivää sinulle toivon.
Mitä rakkaus oikeastaan on, mistä sen tunnistaa, onko sa vain kahden toisillensa ventovieraan kiihkeää kosketusta, josta jäljelle jää raukea vartalo ja tyhjä olo sydämeen/sieluun.
Vai onko rakkaus sittenkin arjen kauneutta rakkaansa vierellä unohtamatta kuitenkaan hetkittäisiä humalatiloja. Kuljen ja etsin rakkautta, mutta matka vain jatkuu ja rakkaus on jossakin piilossa ja kun lopulta kohtaan rakkauden, niin tunnistanko sen ja tekeekö se minut riippuvaiseksi toisesta, tuleeko minusta rakkauden vanki.
Tällaisia kysymyksiä runosi minussa herätti. Tietääkö meistä kukaan vastausta ja onko olemassakaan yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Ehkäpä tärkein asia on, että jos Rakkauden vangiksi joutuu/pääsee niin ilomielellä siinä on ja pysyy, vaikka yksikään portti ei olisi suljettu. Hieno on runosi, minä tulkitsin sitä pohdiskelevana runona en niinkään surullisena tai iloisena tai ehkä aavistuksen surumielisenä
seuraavassa säkeistössä:
Rakkaus
vai sen kauneusko nukkuu
minä vain haen paikkaani
unen ja valveen rajoilta
http://www.youtube.com/watch?v=6vPblHXl5_0
Ehkä Rakkauden tunnistaa siitä, että
vaikka tulee syksy, Hänen kuka eivät kuole.
Hämärä laskeutuu, maa kyynelehtii, mutta
mitään Hänestä kauniimpaa ei ole.
Tai ehkä Rakkauden löytää siitä, ettei ole harmaata
aamua, mitä Hän ei hymyksi taita..
Päivän kulkua vierellään, ajan kuiskaamista, hellää
kysymystyään: mikä Rakkautesi laita..
sisältä, jostain, se vastaus tulee..Rakkauteen.
http://www.youtube.com/watch?v=xuSyVWqsUNA&feature=related
Kiitos ihanasta musiikista ja upeista kevätkukista :)
Alkuperäisen runon palautteessani yritin päästä sisälle runoilijan ajatuksiin silloin kun hän on runoansa kirjoittanut. Onko hän miettinyt mitä rakkaus on...
Joka tapauksessa sinun palautteessa minulle on Rakkaus kiteytetty loistavasti muutamaan lauseeseen.
"Tai ehkä Rakkauden löytää siitä, ettei ole harmaata
aamua, mitä Hän ei hymyksi taita.. "
Hieno, Kiitos :)
... oikeassa olet tuossa pohdiskelussa.
elämä on kokoelma hetkiä
hyviä ja huonoja
ja riippuu mielenalasta mistä voimansa ammentaa
selvitäkseen taas uudesta päivästään
kunnes tulee se joka sekottaa taas
tylsyyden rutiinit
tarjoten mahdollisuuden ...
tuo kohta minkä nostit esille
niin joskus se ihmeellinen panee miettimään
onko se unta vai totta
ja sen kauneus voi sekottaa ajatukset.
suuren suuri kiitos loistavasta palautteestasi
ja sinun ajatuksia pitää kuljettaa mukana päivässään miettien.
toivotan paljon sitä hyvää ja kaunista päivääsi
halauksin.
Joskus joutuu
kulkemaan
kuivia erämaita
ja pettäviä polkuja,
jotta oikea
lähde löytyy
Luin joku aika sitten eräästä Marleena Ansion kirjasesta em. sanat ja ne niin hyvin sopii runoosi, joten laitoin ne palautteeksi sinulle. Kiitos todella kauniista runostasi.
... ovat loistavat sanasi
ja matkan varrella on moni lähde
kuivunut tai pilolle menneet
joten se raikas ja puhdas voi olla pelastus
rakkaus.
pitää perehtyä kirjailijaan kun noin
hyviä ajatuksia löytyy.
kiitos palautteestasi
ja hienoja hetkiä
onnen tuokioita päivällesi toivotan.
katsoit silmiini vain pienen hetken
huulillasi näin hymyn kauniin herkän
huomasitkohan sydämeni ilosta sykkivän
onnesta jo luoksesi pyrkivän
kateissa sydämeni edelleen on
luoksesi kaipuu ikävä rajaton
rakkaudesta lähes sanaton
sydämeni sai se
... tähtisiin silmiin
mutta ehkä pelkäsin
koska tähden sakarasta helposti
haavan saa
sydämeen.
varovainen vaikka olinkin
niin tärkeimmän silti hukkasin
sydämeni
luoksesi sinun
ja nyt en sinua löydä ...
kiitos herkästä kauneudesta
toivotan sykkiviä ilon ja onnen hetkiä
lämpimästi
halauksin.