poistavat tapaamisestamme talviaikaan siirtymisestä saatavan tunnin. Onko muilla tällaisia kokemuksi? Sosiaalityöntekijä oli eilen ilmoittanut asian lapsen mummulle. Ja kaupunki on JYVÄSKYLÄ - jossa arvovaltainen ammatillinen sijaisvanhempi määrää.
Jyväskylä ja ammatillinen sijaisrouva
tunti vain!
21552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
suurella mielenkiinnolla. Oma lapseni oli 7 kk mädän perhekodin hirmuvallan alla ja sinun kertomukset lapsen olosuhteista ja suhtautumisesta lapsen sukulaisiin ovat samansuuntaisia omien kokemustemme kanssa. Olen aidosti ja oikeasti sitä mieltä, että alalla huseeraavista osa on mielenvikaisia ja täysin lumoutuneita saamastaan hetkellisestä vallan harhasta. Ettekö saa ammattinsa osaavaa asianajajaa pelastamaan lasta tuolta helvetistä? Valittakaa EIT:hen ja vaikka mihin, mutta tuollainen toiminta viattomien lasten kustannuksella täytyy kertakaikkiaan saada loppumaan. Akkahan on aivan selvästi mielenvikainen!
Tapaamiset sovitaan aina tietyksi kellonajaksi ja ei siihen pitäisi mitenkään vaikuttaa talvi- ja kesäaika. Ei varmaan tuota tuntia vähennetty keväällä kun siirryttiin kesäaikaan joten miksi se pitäisi nyt lisätä. En ymmärrä.
elettiin sitten kesä- tai talviaikaa. Jos ei tehdä, niin lapsi kärsii. Näillä seuduilla on harvassa talo, mihin uppoaa niin paljon lapsia, joten siksi sosiaaliviranomaiset eivät puutu mihinkään.
Jokaiselle sijoitetetulle lapselle laaditaan vähintään kerran vuodessa asiakaspalvelusuunnitelma ja se tehdään yhdessä lapsen, biovanhempien, perhehoitajien ja sossujen kanssa. Kokoonnutaan yhteisen pöydän ääreen, kerrotaan asiat ja suunnitellaan yhdessä jatko. Jos ei päästä yksimielisyyteen niin sossu päättää. Ei kenelläkään perhehoitajalla ole niin suurta valtaa että voisi määrätä asiat tapahtuvaksi niinkuin haluaa.
Edelleen olen kyllä sitä mieltä ettei kesä- ja talviaika voi vaikuttaa tapaamisiin mitenkään.
palaveriin lainkaan. Hän ei voi olla samassa huoneessa henkilön kanssa, joka on rikkonut Suomen lakia. Mutta kun tapaamiset on sovittu ilman Rouvaa, alkaa ruikutus, että tuo ja tuo ei käy meille. Ja Jyväskylän sossu kiltisti muuttaa asiakassuunnitelmapalaverissa sovitut tapaamiset Rouvan mieleiseksi. Olen soittanut asiasta lääninhallitukseenkin, kun vuosien mittaan tämä kaikki kiusaaminen on alkanut väsyttää kovasti. Lääninhallituksesta sanottiin, että no, jos te vaikka suostutte muutokseen.
Ole sinä ihan mitä mieltä tahnsa - mutta Jyväskylässä toimitaan siten, miten ROUVA sanoo.
ROUVASTA. Hyvin hän näyttää porskuttavan vuodesta toiseen ja saa kaikki tahtonsa läpi. Rahaakin saa todennäköisesti kaksi kertaa enemmän, kuin keskivertosijarit. Koulutus ei ole kummoinen. Mutta kun on riittävän häijy, palvelu pelaa.
Koskapa sosiaaliviranomaiset eivät puutu mihinkään, saamme me lapsen sukulaiset kärsiä nahoissamme kaiken kiusaamisen. Sosiaalityöntekijät ilmeisesti suojelevat itseään. Ovat nyt laittaneet vanhenevan äitini sopimaan tuon ROUVAN kanssa tapaamisista. Heh, heh. Arvasitte oikein, kyseessä ei ole sopiminen, vaan joku tyrannimainen tyyppi sanelee kaikki.
mutta Jyväskylän sosiaaliviranomaiset kysyvät aina: "Mistä tuo teidän konflikti oikein alunperin alkoi?"
Olen kertonut heille tuhat ja tuhat kertaa, että se alkoi siitä, kun kerroin huoliani ko. ammatillisessa sijaisperheessä olevista lapsista. En jaksa tässä kertoa mitä kaikkea näin - silloin kun vielä sain käydä tontilla ja mitä kaikkea lehdestä luettua ja kuultua tuossa talossa on tapahtunu. Meillä ei ole mitään konfliktia, kun emme ole missään tekemissä ROUVAN kanssa, mitä sitten vanheneva äitini joutuu sopimaan tapaamisia.
Itseasiassa tuo ROUVA on niin jalosukuinen ja hieno, ettemme kelpaa hänen seurakseen. lapsen kulun juhlissa ROUVA ei edes tervehdi - eikä omena näy kauas puusta putoavan - hänen kopea tyttärensäkään (jo aikuinen) ei tervehtinyt. Nosti pitkän nokkansa vielä vähän korkeammalle, kun meni ohi.
Olen kuullut usein, että verrattaessa esim. Helsinkiin, Jyväskylän sosiaaliviranomaiset ovat erittäin vanhoillisia asenteissaan.Heille on ilman muuta selvää, että sijaisperheet ovat parempaa, hyvää väkeä ja sijoitettujen lasten vanhemmat / sukulaiset ovat roskasakkia. He tekevät mielellään yhteistyötä sijaisvanhempien kanssa, täy lyöttäytyvät yhdessä näiden kanssa lapsen sukulaisia vastaan. On kaksi puoluetta 1) Sijoitetun lapsen vanhemmat / sukulaiset ja 2) Sosiaalityöntekijät ja sijaisvanhemmat. Ja arvaatte varmaan, kumpi puoli voittaa.
Eräs valtakunnallisesti lastensuojeluasioiden parissa työskentelevä henkilö kertoi, että esimerkeiksi tapaamisista neuvottelu (vaikka esim. hallinto-oikeusprosessi kesken) sujuu Helsingissä huomattavasti paremmin kuin Jyväskylässä. Jyväskylässä sosiaaliviranomaiset eivät suostu neuvottelemaan. He asettuvat selkeästi asiakkaiden yläpuolelle. osa työntekijöistä on noin 55 vuotiasta, kaavoihinsa kangistunutta porukkaa, jotka monotoonisella äänellä saarnaavat, miten asiat ovat, miten ne ovat olleet ja miten ne tulevat aina olemaan. Monotoonisen saarnasa ohessa he ovat kuuntelevinaan asiakasta, mutta he eivät oikeasti kuule mitään. He syyttävät, kun heiltä pyytää apua. Vapaa-ajallaan he liimailevat "RYHDY SIJAISPERHEEKSI" - monisteita lyhtypylväisiin.
eipä olla meillä kelloa noin tarkkaan tutkittu.Huh,Huh. Lapsia on jo ollut kymmenen tässä vuosien varrella ja lisää ottaisimme,mutta kun ollaam jo yli 40 vuotiaita ei meille niitä anneta:( Pidä pintasi,on sullakin oikeudet.
Lapsi haetaan tontin rajalta minuutilleen oikeaan aikaan ja viedään takaisin myös. Lapsi ei päässyt serkkunsa rippijuhliin elokuussa, kun juhla ei sopinut aikaraameihin.
ei vooi olla totta...
Millä tavalla tuo sunnuntain vastainen "ylimääräinen" tunti liittyy tapaamiseen? Se on minulle edelleenkin epäselvä. Jos lapsen tapaaminen on la - su esim. klo 12.00 - 12.00 niin tunti on otettu huomioon. Jos tapaaminen sunnuntaina 12-15 niin ei tunti vaikuta tapaamiseen mitenkään. Olen näköjään niin tyhmä että en ymmärrä millä tavoin tuo tunti on poistettu tapaamisesta.
se otetaan pois. Eli jos tapaaminen päättyy yleensä klo 16.00, se päättyy nyt klo 15.00.
Erittäin epäasiallista käytöstä sijaripuolelta jos on tosiaan näin toimittu.Olen itsekkin sijari mutta ei tulisi edes mieleen toimia noin.
Eipä ole koskaan tullut edes mieleenkään että joku voisi toimia noin. Tapaamiset on tietyn mittaisia; alkaa ja loppuu sovittuna kellonaikana viis siitä mitä aikaa noudatetaan.
sijari-akka toimi keväällä... Antoiko vastaavasti tunnin enemmän.
Mielipiteeni vaan vahvistuu, tämä sijaisrouva, kuten häntä nimität, tuntuu tosiaan olevan mielenvikainen!
Raskasta on. Mihinkään ei voi luottaa - tuntuu, ettei kukaan ole lapsen ja meidän puolella. Jatkuvasti on oltava valppaana. Sisällä asu pelko ja ahdistus koko ajan. Kun ajattelee lasta tulee hetkeksi hyvä ja ihana mieli, mutta sijaisrouvan persoona valtaa pian tuon tunteen ja sitä huomaa olevansa pelon vallassa. Tuntuu, että tulevaisuus on erittäin epävarmalla pohjalla, kun ikinään ei tiedä mitä tapahtuu. Olemme pyytäneet apua jo vuosia, mutta meitä ei oteta tosissaan. Tämä hommaa vaan jatkuu... ja jatkuu... Ihan kuin sijaisrouva olisi kuningatar ja sosiaalityöntekijät hänen alamaisiaan. Me olemme jotakin vankityrmän ja juhlaleningin liepeiden ja kengänkiillottajien välimaastossa asuvia rottia. Meillä ei todellakaan ole ihmisarvoa.
Ota yhteyttä sosiaalityöntekijöiden esimieheen,jos hän ei ala korjaamaan virheitä jatkat ylempään tahoon.Jatka niin pitkälle että apua saat.Jos tunnet perheeseen sijoitettujen toisten lasten vanhempia niin tehkää yhteistyötä .Mielivaltaista vallankäyttöä sijaisvanhempien taholta ei tule hyväksyä.
yhteyttä. Kun olemme valittaneet sijaisrouvan harjoittamasta huonosta kohtelusta (esim. räyhääminen lapsen läsnäollessa), olemme saaneet rajoittamispäätöksiä. Sosiaalityöntekijät ovat aina todenneet: "Koskapa ette osaa olla sovussa, te ette mene sitten sinne ollenkaan." Äärimmilleen asia vietiin silloin, kun sain lapsen tervehtimiskiellon vuonna 2007. Rajoittaminen oli jo hallinto-oikeudessa valituskierroksella, kun sosiaalijohtaja kumosi rajoittamisen. No, sillä ei käytännön kannalta ole juuri ollut mekitystä - lapsi kun ei uskalla tuntea meitä ollenkaan, kun sijaisrouva on hänen lähettyvillään. Esimerkiksi koulun juhlissa lapsi ei ole meitä huomaavinaankaan (rouva seisoo hänen selkänsä takana ja vahtii, ettei lapsi pääse yksin minnekään.
Meidän elämämme on ollut kuin suoraan Tuula Malinin blogista Epikriisi (mtv3, blogit). Läheisen lapsen sijoitus on huonontanut voimakkaasti elämänlaatuamme - elämä kun on muutenkin tuonut tullessaan äärimmäisen vaikeita asioita. Meitä on kohdeltu vihollisina, joista on vaan haittaa lapsen elämälle. Sijaisrouva on kaikin tavoin korostanut (puheissaan ja valituksien vastineissaan), miten vähän me merkitsemme lapselle. Kaiken kaikkiaan meistä on vaan ollut haittaa sijaishuollolle ja lapselle.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on korkeasti koulutettuja viranomaisia; on sosiaalityöntekijöitä, psykologeja, kasvatustieteen ammattilaisia jne. Ainoatakaan ei ole löytynyt - lukuisista kyselyistä huolimatta - joka olisi halunnut auttaa meitä.
mutta ammatillinen sijaisperhe ja kunta kieltäytyivät tarjotusta avusta. Tilanne on vaan koko ajan mennyt huonompaan suuntaan.