Meillä on sun,mun ja yhteisiä lapsia ja tilanne on tämä et minun aikaisemmasta liitosta syntynyt lapsi niin tunnen kuinka mieheni vanhemmat/suku hyljeksii häntä ja mollaa kaikella tavalla,tuo sattuu tosi paljon minua ja mieheni aina vaan sanoo ettei pidä paikkaansa mutta enhän minä mikään hölmö sentäs ole,näen ja kuulen. Nämä "ekat" lapsenlapset ovat aina ykköslapsia ihan kaikessa,onko muillä vastaavaa? Minusta vaan on alkanut tuntuu et mittari on alkanut tulla täyteen tätä touhua,siis en tarkota et eroa tässä mietin mutta siis että enää en aijo myötäillä,eihän kukaan halua et omaa lastaan mollataan ja vielä anoppi ja appi
suuruusperheellinen
suuruusperheellinen
22407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
on se kauheeta, mutta kun uusi nainen hyljeksii miehen lasta, on se sallittua. Näin
No tuota minäpä en ole mieheni lapsia hyljeksinyt tms,sinä siis taidat vaan olla yksi monista jotka ei asiaa ymmärrä ja kokemus tästä puuttuu täysin. Osasinkin odottaa jotain tällästä. Lapsellani kyllä on olemassa mieheni puolelta isovanhempaa ym mutta eivät halua pitää lapseeni yhteyttä,tämäkin tässä vielä on,miksi siis vielä omassa kodissaan joutuu mollattavaksi ym,siksikö kun ei ole oma lapsenlapsi tms,noh eipähän minun moista tarvitse niellä enää,ikävää että täällä vääristetään niin monet kirjoitukset=(
näirtä yksinkertaisia rukkoja joille ei ole älyä suotu nimeksikään.
Miksi hellvetissä niiden isovanhempien edes pitäisi rakastaa ihan vierasta kakaraa?
Pitäisikö ehkä enemmänkin kuin omien.
Isovanhemmat ovat jo joutuneet näkemään kodin hajottamista, ihan sama miksi ja kenen syy oli.
Jos minä joudun tilanteeseen että joku lapsistani tuo eteeni valmiin lapsenlapsen niin anteeksi vaan en kakaraa rakasta.
Omiani rakastan yli kaiken!
? Miksi omat isovanhemmat eivät halua pitää yhteyttä kakaraasi??
Taitaa olla varsinainen riiviö ja huonosti kasvatettu sun kakarasi???
Kuule suksi vaikka vittuun ja pistä itsesi jojoon,tee sellainen palvelus joohan
Ei minun siksi tarvitse suksia vattuun eikä muuallekaan, koska sanon asiat niin kuin ovat.
Nämä uusio--fuusio yritykset ovat varsin hupaisia virityksiä.
Joku äiti täälläkin kirjoitti, että miehellä nyt menossa kolmas perhe - muodostelma...
juu, ja lapset ovat varsin onnellisia ja heistä kasvaa tasapainoisia joo´o.
Että suksi sinä ihan ite jonnekin....hei ! uutta pers - eikun perhettä ! perustamaan ja jos jaksat niin duunaa pari skeida kakaraa siihen kärsimään / ei kun olemaan onnellisia!!!
No ei kai sitä lasta tartte sinne vieraitten luokse raijata? Et voi vaatia käytöstapoja ihmisiltä joilla sitä ei ole. Onko lapsella isänsä puolelta mummia ja pappaa?
sitä samaa sarjaa,kun täällä ilmoitettu "ei toisen lasta tarvitse rakastaa,veri on vettä sakeampaa".
Näin saattaa olla myös isovanhemmilla..
Jos tuollaiset tunteet on hyväksyttäviä nuorena,niin miksi ei sitten vanhempana?
Mukavaa se ei varmasti ole!
no en mä ole pyytänyt rakastaa mutta pitääkö lapsen tuntea hyljetty ym omassa kodissaakin ja kuunella mollaamista ja ties mitä,viaton lapsihan hän kummiskin on. Sinulta tuli kylmä vastaus joten onko sulla tästä kokemustakin??mukavaa ei todellakaan ole,mutta asia vaan on niin et jos mun esikoista mollataan ym ja sitten yhteinen saa jotain huomiota niin kaippa mun on itse alettava kylmäks et jos ekani saa kylmää kohtelua ym paskaa niin eipä tästä oikeestakaan tartte välittää sen enempää,olkoon hänelle myös samanlainen,lasten kummiskin tulee olla perheessä samanarvosia vai kukako täällä pitää tiettyä lasta ala-arvossa ja muita sen yläpuolella??eihän mun tarvitse sietää tällästä,tuskin kukaan
Omassa kodissaan ei tietysti pitäisi joutua kärsimään, lapsenkaan. Silti monet meistä joutuu, eri tavoin, kuka mitenkin.
Mitä tulee siihen kysymykseen, että lapsesi ovat miehesi vanhemmille "eriarvoiset", sille et voi mitään, et edes moittia, oikein. Heille nyt vain ehkä ole mahdollista samalla tavalla rakastaa sukuun tullutta lasta, joka ei ole ns. omaa verta, vaan heille oikeita lapsenlapsia ovat vain ne jotka ovat jotenkin geneettisesti heidän.
Tilanne on hankala, toivottavasti siihen löytyy ratkaisu. Surua siihen nyt ainakin varmasti liittyy. Toivottavasti yhteinen lapsenne saa kuitenkin pitää isänpuoleiset isovanhempansa sinun ja vanhemman sisaruksen vaikeista tunteista huolimatta, niin etteivät molemmat lapsesi sitten joudu olemaan isovanhempia vailla "tasapuolisuuden vuoksi". Sinun on varmaan jotain vähän juteltava esikoisesi kanssa. Olisikohan mahdollista löytää hänelle vaikkapa tukiperhe tms. varamummola, jos ei hänen biologisen isänkään vanhemmat kerran pidä häneen yhteyttä.
ihan asiaa kyllä puhuit=)kiitos,miten sinä itse asian selittäisit jos esim muut menee mieheni vanhemmille ja yks jäis kotiin,miksi hän ei voi mennä myös?onneksi siis ihan tälläistä tilannetta ei vielä ainakaan ole tullut ja sen ainakin tiedän et jos tulis niin eipä lähtisi nuoremmainenkaa silloin,molemmat ovat minulle yhtä rakkaita ja arvoisia,siis toi ois jo todella julmasti lapselle,eihän sen tarvitse ajatella asioita aikuismaisesti..vai?itseasiassa outoo tässä on se et mun puolelta ovat ottaneet miehen lapset avosylin vastaan,pitäiskö minun puhua et lopettavat moisen,olla lapsellinen ym...
välillä raivostuttaa ja aika usein et kuinka paljon näillä on ihmisiä ympärillä mutta minun lapsella ei todellakaan montaa,se et olen eronnut hänen isästä jo vuosia vuosia sitten mutta äly hoi et miks kaikki loppu kun seinään sieltä päästä,kukaan ei välitä tms..välillä fiilikset myös se et toivooko mieheni tai vaikkapa sen vanhemmat et lapseni muuttaisi pois..olenkohan täysin vaino ym..monenlaisten asioiden kaa elän joka hiton päivä
Niin monesti sitä nykyään näkee sellaistakin harhakäsitystä, että lapset ne vaan sopeutuu kaikkeen, kunhan vanhemmilla vain on onnellinen olo... eihän se nyt sitten ihan niinkään ole.
Olisivatko vanhemman lapsesi biologiset isovanhemmat jotenkin aktivoitavissa? Voitko ottaa yhteyttä ja kysyä?
Eipä tietenkään lapsesi tarvitse ajatella aikuismaisesti. Mutta tottahan hän sen tuntee, että on eriarvoinen, jos sinäkin sen huomaat. Silloin voi olla paikallaan puhua vähän siitä tosiasiasta, että näille isovanhemmille hän ei olekaan ihan "oikea" lapsenlapsi. Täytyyhän noi uusperhekuviot puhua auki jossain tilanteessa muutenkin. Et mainitse esikoisesi ikää, ikätasoonkin nämä jutut pitää sovittaa.
Olen itse mummi"puoli". Mieheni lapsenlapset ovat kivoja, tulen heidän kanssaan toimeen, ja he pitävät minusta paljon. Onneksi omia biologisia ei vielä ole; en mahda mitään sille, että jo ajatus omien lasteni lapsista saa minussa värisemään ja liikuttumaan jotain ihan muuta. Ihmisillä on tunteita, siitä on lähdettävä.
Tosiaan eihän nyt lapsia mollata - olisi ne vaikkapa työkaverin lapsia. Tuohon musta kannattaa suhtautua vakavasti, sillä pitkällä ajalla vaikuttaa lapsien keskinäisiin väleihin ja erityisesti sinun ja miehesi väleihin. Ja ensimmäinen probleema on nyt tuo, että ette pelaa tiimiin ja ole yhteisenä rintamana miehesi kanssa. Eikö mies ole kuullut näitä mollaamistilanteita? Oletko selittänyt, että tämä tulee teidän kahden väliin ja myös lasten väliin? Onko miehellä jotain tarvetta hyvitellä ed. suhteen lapselle vai onko vain sokea silloin, kun kyse omista vanhemmistaan?
Näinkin jo, että sulle on tullut aikas epäasiallisia vastauksia (ja onneksi toki myös asiallisia). Suosittelen, että rekkaudut uusionni.net/uusionni palstalle, jossa asioista voi keskustella paremmin uusperheellisten kesken ja on niitä kohtalotovereitakin.
Jaksamista nyt, tosiaan mollaamista ei tarvitse sietää. Jos aikuisilla ihmisillä on niin kova tarve haukkua, niin luulisi edes sen verran olevan itsehillintää, että harrastaisivat sitä keskenään eikä teidän perheen kuullen. :( Tollasessa kun yksi lähtee törkeästi eriarvoistamaan lapsia, niin voi syntyä vastareaktio ja syntyä tosi rumaa jälkeä. Ja luulisi miehenkin sen tajuavan, kun on lapsi, joka ei esim. biologinen lapsenlapsi sinun vanhemmillesi.
Olen neljän lapsen mummo ja uusperheellinen.Olen ajatellut asioita niin,että jos elämässä sattuisi niin käymään että lapseni eroaisivat ja perustaisivat uusperheen vastaanottaisin ei-biologiset lapsenlapset myös ja yrittäisin olla ystävällinen kaikille riippumatta siitä onko ihan aidosti sukua vai ei.Jotkut ihmiset vaan on niin rajoittuneita että eivät hyväksy muita ja rakentavat kaikenlaisia raja-aitoja.
Valitettavasti!
Tuollaiset vanhukset, jotka erottelee lapsia/kohtelee heitä eri tavalla..eivät ansaitse ajatustakaan.
Sinuna ilmaisisin todella selkeästi ettet moista eriarvoisuutta hyväksy.
Itsellä ei ole mieheni kanssa yhteisiä lapsia,minulla oli omat lapseni tehtynä ennen yhteen menoamme.Miehelläkin kahden eri naisen kanssa pari lasta tehtynä.
Niitä lapsia mieheni vanhemmat hyysäävät,ja ne ovat puhevikoineen ja motorisine ongelmineen ainoita oikeita
lapsenlapsia.
Nuo lasten äidit ovat miestäni aikoinaan pettäneet...ja suhteet olleet naisten puolelta kovin väkivallan siivittämiä.Joten,siksikin anoppini on aivan turhaa kehuskella niitä naisia..siten hän kuitenkin tekee.
Omat lapseni eivät siis anoppilassa käy,koska he eivät koe oloansa hyväksytyiksi.
Ex-anoppini sen sijaan hyväksyy mieheni lapset,ja kohtelee heitä samalla tavalla kuin omia biologisia lapsenlapsiaan.
Hänellä riittää sydäntä kaikille lapsille, erottelemaatta ketään mitenkään:)
Kyse on siis Sydämmen sivistyksestä..jota ei näemmä ole kaikille riittänyt..siksi en itsekään käy tuolla uudessa anoppilassa..säästyypähän mielipahalta.
Joskus kyllä aion anopilta kysyä miksi hänen kohtelunsa on erilaista lasten kesken...
Siekö olet sitten sivistynyt, kun olet jonkun perheen onnistunut rikkomaan - mutta näitä tyhjäpäitä akkoja on aina ollut ja tulee aina olemaan jotka luulee että uusi onni jatkuu maailman tappiin...vaan - jatkuuko????
Et voi verrata työkaverin lapsia - heidän kanssaan ei tod.tarvitse elää eikä kuunnella loputonta huutoa rääkymistä eikä korjata heidän paskojaan!
kuulu samaan sukuun kuin miehen edelliset paremmat lapset. Minä olen mymmi enkä ikinä huolisi vieraita kakaroita edes kylään meille. Omat lapsenlapset ovat parhaita ja rakkaita, ja heille ostan ja maksan kaiken, ja lahjon. Mutta jos olisi vieraita kakaraoita, niin en varmaan antaisi heille mitään. Ei he kuulu minulle ja onhan niillä varmaan omat mummot ja vaarit. En minä ala maksaa vieraidenk akaroiden lahjoja.
Jos näet vaikka kaupassa jonkun naisen lapsensa kanssa, niin yritätkö ostoskärryillä töniä lasta? Heitteletkö käpyjä tarhan lapsia päin? Miksi sinulla pitäisi olla tarvetta solvata lapsia? Vai solvaatko yleisesti kaikkia ihmisiä ja saat siitä jotain lohtua elämääsi?
Ihmeen kärttysiä mummeleita Suomestakin löytyy.
no mä en usko että olisit edes mikään mymmi,kuka isovanhempi tms.tällä palstalla pyöris?tai en oo ainakaan kuullut. Mutta tuo ois hyvin outoa et missä perheessä sallitaan et tiettyjä lapsia lellitään lahjoilla ym ja joku lapsi joutuu vierestä katsomaan kun muut saa lelua ym vähänväliä,kuka myöntää et katsoisi moista? kaikilla ei ole mummia tai vaaria,jos ovat esim.kuolleet,sekö lapsen vika..musta tuollainen on vaan hyvin kylmää ajattelutapaa ja kai tossa kannattaa ajatella et mitä jos tuo kaikki tapahtuiskin sille"omalle"
Ei kai sinuun mitenkään kolahtaisi jos ne omat kullannuput menisi miehen uuden vaimon vanhemmille ja siellä näitä lellittyjä herranterttuja kohdeltaisiin samoin kuin sinä kohtelisit niitä ei-biologisia.Lähtiessä vielä syljeskeltäisiin perään ja huudeltaisiin että hienoa kun ymmärsivät kakarat lähteä.Ja kaikki olisi ihan ok?
Ei vain voi ymmärtää joidenkin ihmisten rajallisuutta.