Olemme ottamassa koiranpennun perheeseen jossa on puolivuotias lapsi. Olemmeko hulluja? Aikaa kyllä on kummallekkin, koska vauva on todella helppo eikä mikään turhasta kitisijä joka tarvitsisi huomiota kokoajan. Onko positiivisia tai negatiivisia kokemuksia?
Koiranpentu ja puolivuotias
Kuumeesta kärsivät
7134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
näkee väsähtäneitä, hermoraunio äitejä työntämässä vaunuja ja kiskomassa perässään koira raukkaa, joka ei koskaan enää pääse leikkimään, juoksemaan metsään, jää muutenkin armotta vähemmälle huomiolle, sitä rangaistaan, kun syynä on itse asiassa lapsi joka kuolaa, kiskoo ym koiran päälle ja koira siiitä huomauttaa. Minusta ei kannata, koiran elämästä ei tule parasta mahdollista, se on itsestään selvyys, eikö lapsen kanssa ole puuhaa tarpeeksi. Paljonko ihan oikeasti __tunneissa__ olisitte valmiita tarjoamaan aktivitetteja koiralle, sehän tarvii muutakin kuin lenkkiä?
Minkä rotuinen koiranpentu tulossa?
tulee olemaan kokoajan enemmän pois koiralta. Vaikka lapsi on nyt kiltti, se voi olla hetken kuluttua täysriiviö. En sano pahalla, mutta ei kannata katsella liian ruusunpunaisesti asioita, se olisi väärin pentua kohtaan joka tod näk jäisi armotta huonolle huomiolle ja vähemmälle hoidolle.
on landseer. Perheessämme on jo seitsemän vuotias koira.
Halusin vain kuulla KOKEMUKSIA miten kaksi penskaa ovat kasvaneet yhdessä. Meitä on täällä kaksi ja kummatkin pärjäävät sekä koiran että lapsen kanssa, olen ammatiltani eläintenkouluttaja että tiedän kyllä mitä koira vaatii. Älkää ihmiset pitäkö eläimiä jumalina, kukaan tietämäni ihminen ei anna koirallensa kaikkea aikaansa.
Vai kuuluuko teidän mielestä koirat vain työttömille, lapsettomille tai muuten vain muuta elämää olemattomille ihmisille?
Eli jos jollakin on oikeasti jotain kokemusta niin ihan mielenkiinnolla lueskelisin minkälaista hullun arkea on edessä :)
"Jumalana pitämistä" ole, jos ottaa koiran kannalta olennaisen realiteetit huomioon. Moni ne vaan unohtaa, kun pikku-Taavi sattuu yskäsemään tai sillä puhkee allergia tai se kiljuu liikaa, mistä koira ja kaikki muutkaan ei aina pidä ;-) Totuushan se vaan, ei pidä loukkaantua, ja kenenkään ammatti ei takaa vielä yhtään mitään, tässäkään asiassa.
Itse olen koko ikäni koirien kanssa kasvanut. Perheen toiselle nartulle syntyi 10 pentua tasan 2 viikkoa minun syntymäni jälkeen. Kyllä se kuulemma aikamoista hullunmyllyä oli, mutta toisaalta pennut ja minut tissitettiin esim. yöllä samaan aikaan, joten loppupeleissä oli siitä myös helpotusta. Itse en osaa aikuisen kannalta asiaa kommentoida, koska olen kokenut tilanteen vain lapsen asemassa. Mielestäni pennun ottaminen tuohon tilanteeseen ei ole ongelma. Vanhempi koira opettaa sille huomaamattaan omia hyviä (mutta myös huonoja tapoja) ja ainahan toinen vanhempi voi jäädä vauvan kanssa kotiin, kun toinen menee lenkille/treenaamaan.
Lapsen kannalta hyviä asioita tilanteessa on oletettava allergialta välttyminen, vähempi sairastelu, oppiminen toimimaan eläinten kanssa, vastuunottaminen koirista, jatkuva seura ja tarvittaessa lohduttava "olkapää". Kyllähän se vanhemmilta hommia vaatii, mutta kyllä sitä muksuna keräiltiin kasoja takapihalta (ihan oma idea jopa), autettiin pentujen hoidossa ja montaa muuta touhua. Lenkilläkin käytiin heti kun pystyi.
Toivotaan hyvää arkea vauvan ja koirien kanssa, jos pentu taloon saapuu.
Ihan totta ammatti ei takaa mitään, mutta suuresta kokemuksesta on aina apua. Olisi pitänyt laittaa tämä keskustelu jollekkin vauva palstalle, mutta sitten oltaisiin kauhisteltu kun lapsi jää vähemmälle huomiolle :D
Tuli vaan mieleen tuossa että mitäs mieltä olette sitten sellaisesta että kun on lapsi ja tulee toinen lapsi, joutuuhan siinäkin jakamaan aikaansa.
Kiitos Hukkapätkälle asiaankuuluvammasta kommentista, itsekkin olen kasvanut "koiraperheessä" ja koirat olivat tyytyväisiä elämäänsä siinä missä mekin, saivat olla aina tekemisissä mukana ja koira oli minulle lapsuutena se paras ystävä, parempaa sai toivoa :)