Miksi minusta tuntuu, että tällä palstalla ei ole
enää aikuisia keskustelijoita. Vai onko niin että
kaikki mukavat aiheet on juteltu, jää vain
sellaisia asioita, mihin ei kukaan viitsi vastata.
Miten olisi aihe: miksi usein sattuu niin, että
ihastuu tyyppiin, joka taas ei ole kiinnostunut
oikeesti tai just päinvastoin. Olisi niin paljon
helpompaa, että heti kerrottaisiin, jos ei ole
mitään mahdollisuuksia - vai pidetäänkö
jonkinlaista vipinää yllä kaikenvaralla?
enää aikuisia keskustelijoita. Vai onko niin että
kaikki mukavat aiheet on juteltu, jää vain
sellaisia asioita, mihin ei kukaan viitsi vastata.
Miten olisi aihe: miksi usein sattuu niin, että
ihastuu tyyppiin, joka taas ei ole kiinnostunut
oikeesti tai just päinvastoin. Olisi niin paljon
helpompaa, että heti kerrottaisiin, jos ei ole
mitään mahdollisuuksia - vai pidetäänkö
jonkinlaista vipinää yllä kaikenvaralla?
Vastaukset 19
Vanhimmat
En oikein ymmätänyt mitä ajoit takaa - mutta
kyllä tosi on että jos haluaa puhua jotain
vähänkin järkevämpää tai syvällisempää niin on
kyllä puhuttava nenäkkäin ei se näillä palstoilla
onnistu - no miksei jollain lailla on sekin
parempi kuin tuppisuuna. onhan se parempi sanoa
heti alkuunsa niin ei kumpikaan elättele turhia
toiveita tai haaveita - ja antaa tilaa uusille
ajatuksille !
löytyy.Et vaan mene aluksi niiden fantasioiden
mukaan.
Olen kokenut monta asiallista keskustelua. Ja
olemme yhä ystäviä. Tosin on niitäkin jotka
haluavat vain kostaa ja vahingoittaa toisiaan.
Jos omassa elämässä on meenyt pieleen. Sellaista
tämä elämä on...livessäkin.
Mutta en anna sen häiritä. Kannustan ja tuen
kostettuja,juttelemalla mukavia;))
Kyllä se oikea jostain joskus löytyy..
*hymy*
keskusteluja on ja myös mielenkiintoisia
sättäilijöitä.
Niitä vain ei (molempia) ole useinkaan silloin
kun itse on juttelutuulella.
Hyvä *hymy* - en juurikaan etsi täältä sitä
oikeaa - olisi se todella ihmeellistä ja
epätodennäköistä vai mitä luulet?
Maailman epätodennäköisin asia on oma syntymä.
Toiseksi epätodennäköisin asia on oikean
puoliskon löytäminen vierelle. Maailman
todennäköisin asia on kuolema, 1.0.
on syntyä - minä ja sinä ollaan tässä
jakun on syntynyt niin
todennäköistä on
löytää se oikea (siis oppia elämään myös
epätyydyttävästi - 98 % ihmisistä tekee niin)
ja vielä on ihan todennäköistä
on kuolla -
ihanaa ettei tiedä milloin, missä ja miten
(paitsi jos tekee epätodennäköisen itsarin)
koska kuitenkin kuolemme voimme yhtä hyvin
elääkin, kun kerran sattuman oikusta täällä
ollaan. Se oikea puolisko on olemassa, usko pois.
Homma on kiinni suorituspaineista.
Kun ajatuksia vaihdetaan ilman taka-ajatuksia
ja salailua, teksti ikäänkuin soljuu eetteriin
aivan itsestään ja kirjoittaja antaa
vastapuolelle itsestään hyvän ja varman
vaikutelman, mikä saattaa aiheuttaa ihastumisen.
Jos taas kirjoittajalla ei ole "puhtaita jauhoja"
pussissaan(esim.vältellään kertomasta
siviilisäätyä), tekstistä tulee väkinäistä ja
epäjohdonmukaista.Vastapuoli ehkä sitten vaistoaa
sen ja "ihastusta" ei pääse tapahtumaan.
Vastasinkohan mä edes tuohon kysymykseen?
Taisin olla epäjohdonmukainen, mutta noin se mun
mielestä menee.
Mielestäni kirjoitamisessa niinkuin juttelussakin
ei ole kysymys "puhtaista jauhoista". Toiset ovat
vain parempia vaihtamaan ajatuksia ja
samanmieliset "ihastuvat" - niinhän se on
luonnossakin.
Sitä minäkin ihmettelen, miten vähän on netissa
oikeesti keskustelevia. Onko sillä väliä - en ole
varma,. Ehkä on hyvä olla jokin paikka jossa voi
olla anonyymina ja aivan muu kuin "luonnossa"
onkaan.
tutustua toiseen, vaikka ei olisi älyttömän
tosisssaan.Luulen, että jo juttuseura sille
"toiselle" on paljon antavaa. näin mä homman
luulen kulkevan....Terveisin Harza, Nurmijärvi.
Mulle voi kirjoittaa maan ja kuun väliltä!
HAra.
kun on mukavaa, että löytyy ihmisiä, jotka voivat
jutelle mistä tahansa...
Sanopa mitä mieltä olet tästä uudesta
parisuhdelaista.
että meni aikaa vastata. Parisuhdelaki on mulle
laki lakikirjassa, mikäli siihen niin
kirjoitetaan. Muuten, olisi mukava jutella
aiheista. Ei kai ne lopu?? T: HarA
duunia,ettei koneelle ehätä. Nyt jo helpottaa
ja pian liksat laskee tosi matalalle. Eipä silti,
mukavampi tankata ykkösellä alkavia lukemia, kuin
yli lompakkoa tärisyttävää kuuden markan bensaa.
No joo, psykologia pelaa tässäkin. Why not?
HarA.
Nykyihminen on niin kiinni numeroista,
syntymähetkellä jo rekisteröidään kaikenlaisia
lukuja ja niin se jatkuu, koko elämä on siitä
kiinni onko teityt numerolliset kriteerit
täytetty.
Voisitkohan sinäkään keksiä tilannetta, jossa ei
olisikaan niin tärkeää, että on sopiva luku (joko
ei liian suuri tai liian pieni).
Ehkä sielä Afrikan savannilla tai Intian
slummialueella ei ole niin tärkeää sellainen asia.
Joo täytyy nyt lähteä taas tulostamaan lisää
niitä numerollisia tietoja ja tehdä joku
onnellisesksi.
Ps. jos vuoden vaihteessa velat pienenevät niin
myös omaisuus ja tulotkin. Hupsis.
Numeraalisuus on valitettavasti koko tän pallon
yhteiskunnallinen perustus,ärsyttävää. Aina vain
joutuu pelaamaan niiden kanssa, tosiasia. Sille
seikalle, että koko homma lähti hyvään imuun
voidaan heristää sormea jo Sokrateelle ja jo
ennen sitä alkeellisimmille kulttureille, jotka
avasivat meille portit lukujen puutarhaan...
Joskus lapissa tai muualla hiljaisessa, ihmisistä
avoimessa ympäristössä voin hetkeksi unohtaa
numerot, ihan totta. Mutta vain hetkeksi. Kohta
pitääkin taas ajatella esim. etäisyyksiä vaikka
virstoin tain peninkulmin. Totta Sini, mutta yritä
sinäkin unohtaa numerot aina kuin on vaikka
viidentoista minuutin kahvitauko tai juna on
aikataulustaan myöhässä...HAra.
luulen, on ajatella asioita kahdella valuutalla.
Olessani ulkomailla aina kääntää summat
markoiksi, olen miettinyt, miten pitkään sitä
tekee euroilla. Hetikö tosta vaan alkaa ajatelle,
että joo liksa tulee niin paljon ja ...
Ne tulevaisuusasiat ovat usein etualalla, vaikka
pitäisi nyt juuri ajatella, että täytyy tehdä
duunia niin paljon vielä ennen sitä 10 min
kahvitaukoa. Hups, ei siitä pääse eroon,
nuremoista tai aikatauluista.
Ehkä tästä huvittavinta on juusi se, että vieläpä
ollessa Lapissa, tunturin huipulla ajattelee
tälläinen etelän ihminen, että tonne on niin ja
niin pitkä matka (km), lapin ihminen ajattelisi
niitä poronkusemia tai päivämatkoja... mutta
olisi niissäkin numeroita vai mitä ne on??
eurot kääntyy mukavasti tajuntaan kun ajattelee
ne dollareiksi, että mitä ne Suomen markoissa
tekee...tai jotain sinnepäin. Ja taas joutuu
pelaamaan numeroiden kanssa entistä enemmän,
himmeli siinä pimenee. Ei numeroista pääse, pakko
hyväksyä jos elää aikoo. Tuli mieleen tosta
tunturin huipulta katselulta, että kieltämättä
sitä arvioi avautuvia etäisyyksiä. Poronkusema ei
kai oo luku, mut lapinäijät ovat iät ajat
laskeneet,kuinka monta niitä on sinne ja tänne.
Ps. Tuskin kannattaa ainakaan liksaansa laskea,
ainahan se on liian pieni...Hyvää työpäivää!
HAra.
Ootko koskaan kysynyt oikeelta poromieheltä,
montako poroa hänellä on? Vastauksena tulee kaks
tai kolme eli ne jotka hänellä on kotiporoina,
lopuista kun ei tiedä ovatko ne tallella. Ehkä
sudet, ahmat, karhut tai saksalaiset ovat ne
syöneet parempiin suihin. Siis en ole varma -
laskevatko poromiehet lukuja - no ehkä kuitenkin.
Saksalaiset siksi, että ihan oikeesti on tavattu
saksalaisia turisteja, jotka olettavat lapin
olevan kaikkien ihmisten nautintoaluetta: kaikki
vapaasti käytettävissä. Mutta jatkan nyt
tienaamaan sitä pienenevää palkkaa.
En ole koskaan kysellyt poromiehiltä kuin tietä:
kilometrilukuja irtoaa epämääräisesti.Kerran
Enontekiön hotellissa poromies otti lattialla
lukua toisen poromiehen hänet siihen kaadettua.
Tämän olen nähnyt.Ei siinä pahemmin käynyt:
humalainen selviää melkein, tai yleensä, aina.
Mitä tulee saksalaisiin ja ranskalaisiin
turisteihin, suomalaisia unohtamatta - niin nehän
tekevät lapinmaassa mitä lystäävät.Melska on
joskus kamala ja voi siinä joku porokin osua
etulokasuojaan ja ei kun raato kyytiin vain;
illalla käristellään lihat jo ennestään parempiin
suihin. Mutta eikös ole ollut mediassa sen
laatuista tarinaa, että poroja olisi jo aivan
liiaksi jänkää kaluamassa? Mitä niille tehdään,
vai eikö tehdä mitään...T: HAra
Olen jokunen - oikeesti enemmän kuin jokusen
kerran käynyt Lapissa. Siellä on sitten kaikki
niin erilaista kuin täällä ruuhkasuomessa. Lapin
kapakassa (aidossa) voit rauhassa juoda pääsi
täyteen. Lappin porukka kun juhlii niin syödään
ja juodaan eikä olla kipeitä.
Tosiasia lienee myös se, että poroille ei riitä
jäkälää.Jäkälää kuljetetaan etelämmästä
ruokintapaikoille. Jäkälän vähyyteen lienee syynä
ilmasto- ym. muutokset, saasteet. Se Kuolan
niemimaa saasteineen on niin lähellä.
Siitäpä tuli mieleeni, että niinhän me länsimaat
aiheutamme suurimman osan saasteista, joista taas
kärsivät kehitysmaat eniten. Mitähän pitäisi
sillekin asialle tehdä - ei mitään jos kysytään
amerikkalaisilta. Se talouden ja tulojen kasvu on
tärkeämi.
Sellaisia näin pienessä pakkasessa.