Tuossa kun mökillä poikkesin, ja muistelin.
Kilkuttimia ei saisi lämmittää liikaa, jos haluaa saada jotain aikaiseksi, sanoo Siirakki.
Kaveri viihtyi vielä löylyissä, ja tuli muijat mieleen. Niin se oli muinoin.
Te, vauvanhimoiset hirviöt, teitte sen tahallanne?
Laitoitte miehen kylmälle laiturille, tahallanne?
Noh, ei siinä mitään, molemmilla on kolme pentua. Ja niitä muisteltiin vodkan kanssa.
Ja naurettiin naisille.
Kilkuttimia ei saisi lämmittää liikaa, jos haluaa saada jotain aikaiseksi, sanoo Siirakki.
Kaveri viihtyi vielä löylyissä, ja tuli muijat mieleen. Niin se oli muinoin.
Te, vauvanhimoiset hirviöt, teitte sen tahallanne?
Laitoitte miehen kylmälle laiturille, tahallanne?
Noh, ei siinä mitään, molemmilla on kolme pentua. Ja niitä muisteltiin vodkan kanssa.
Ja naurettiin naisille.
Vastaukset 35
Vanhimmat
munakoisos ja akta kanto sut laiturille jäähylle ikäänkuin.. :))
siis akat,,,kirotusvihre
ettepä muuhun taida enää pystyäkään.
Vanhat ukot.
Uusia vain haemme. Kaverista en tiedä, se kun on vielä naimisissa, mutta minä ainakin.
Laastari siellä ja Levitra täällä.
Hyvin voi muistella vanhoja. Eikä ruokoista ole huolta.
miehilläni on toiminut kaikilla ilmoilla. Johtuneko kuumuudestani. .)
munanlämmittimistä, uskottiin enempi haikaraan
letokonehan ne vauvat toi, vaikka kuinka olisi periä lämmittänyt.
laituria.
Niitä kilkuttimia ei missään tapauksessa saa mennä leikkelemään paistinpannulle, ei edes vaikka voissa paistaisit. Ne pitää hautoa kovista pehmeiksi siinä markkinaraossa peiton alla. Näin lukee kokkikirjassa ja kannattaa uskoa. Muuten ne munat joutaa kaatopaikalle kuten se munaton ukko tai kukko vai mikä se nyt on.
Perimätiedon mukaan maamme hyvinvoinnin rakentaneet tukijätkät käyttivät kivespussien lämmittämistä ehkäisykeinona. Ruoka- ja kahvitunnilla nämä ruskeaksi paahtuneet jätkät kaivoivat kivespussinsa auringon kuumentamaan rantahiekkaan, jonka jälkeen illalla talon tyttärien kanssa pelehtiessä ei tarvinnut pelätä pohjaan palamista.
Suomi onkin niin harvaan asutettu.
Koska pääsee suomalainen mies sylkemään rotupuhtauttaan?
Ja mihin suuntaan...
Aivain kuin Georg Otsin laulussa 70- luvulla.
Persjalakoja, vähän vittumaisia(määre), työteliätä, aika hyviä äijiä.
Luotettavia, murhataan vain lähipiirissä.
Ylipainoisia, nyttemmin.. joka suruttaa.
Kuitenkin heissä on ruutia.
Jos ruutia tarvitaan.
Totuus on kuitenkin, olemme synnyttänneet, omilla opastuksillamme heikompia lapsia.
He ovat huonompia selviytymään.
Heille tulee jo varhas- aikuisena hillittömästi turpaan.
He eivät vain tule pärjäämään.
micron edessä pitsaa lämmittäessä ajaa saman asian. Tai kännykkä taskussa.
sillälailla http://www.youtube.com/watch?v=pB2HW5jgBC8
olleet ilman rihman kiertämää koko päivää?
Kaipa aurinko armas olisi lämmittänyt pussukkansakin, ilman keinotekoista kaivamista?
Ilmapiiri palstalla on käynyt vähän painostavaksi, koska asiallisetkin kommentit pitää jo kirjoittaa naapuripalstalle. Missähän mahtaa olla vika???
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8567280
huononee ;(
suosittelisin siirtymistä 60 palstalle :))
Tutustukaa miehet ao. linkin takaa löytyviin asioihin.
http://www.huoltamo.com/?page=3252385&id=3812255
Olemme me vaan sen verran ihania ja suloisia, että alvariin olemme miesten mielissä.
Tuomme iloa.
Ja harvemmin Iloinen asia itkettää.
Iloiset asiat naurattaa ja siksipä me ihmiset pyrimme hanakammin Iloisiin tunnetiloihin, kuin surullisiin tuntemuksiin.
Eipä siis ihme, jos miesporukka keskenään keskustelevat "muijista".
:)
Ei, minä en ainakaan ole miestä kylmälle laiturille laittanut. Sentäs niin hirviö en ole. Pepunposket ei tykkää kylmästä alustasta ja Kilkuttimet kilajaa kohmeisina liian kovalla kilinällä.
Tämän ongelman ratkaisin aikanani siten, että Nappoon laitoin kylmähköä vettä, jonne Kilkuttimet asetettiin, varovasti. Sitten vaan löylyä lissää, löylyä lissää, eihän tää tunnu missää.
Kädellä kokeilin kilkutinkulhon veden lämpötilaa ja jos se uhkaavasti lämpeni liikaa, lurahutin kylmää vettä lisää, samalla kilkuttimien asentoa hieman muuttaen.
Muistaakseni, kokeilin tämän tästä kilkutinkulhon veden lämpötilaa ja jouduin, lähes tämän tästä, muuttamaan kupin sisällön painopistettä. Ja nämä toimenpiteet tein ihan tahallani.
Ja kyllä meitä nauratti.
että Marian synnytyksen aika koitti ja verolle pantiin lisää.
:)
Minä olen Jouluihminenkin, tänään katselin Kannelmäen SM: ssä, hyllyihin oli tullut uusia, hienoja kynttelikköjä ja ikkunavaloja, kaikki Jouluisia.
Sinne minä menen Jouluna, istun aulan penkillä, kuuntelen Joululauluja ja katselen Joulun raskauttamia tuhlaajapoikia ja tyttöjä.
Povitaskussa jokunen kirjekuori joissa jokaisessa 10 Ässäarpaa, ja liuska Joulupostimerkkejä.
Taidan laittaa yhden kuoren Vaasaan.
Jos Lennon, Liverpool riittää osoitteeksi niin miksikä ei: Heikunkeikku, Vaasa?
Tavanomaisen 25 kuvaa sekunnissa kuvaavan kameran sijasta otetaankin vain 10 kuvaa sekunnissa.
Selvä.
Mutta näytetään (kuvitellusti luetaan) sitten 25 kuvaa sekunnissa.
Tällä tavalla saamme nopeutetut liikkeet.
Selvä.
Katoton huoneisto.
Nosturin nokassa kamera. Kuvaa alaspäin, asuntoon.
Onko näyttelijä valmis?
On, Heikunkeikku asettuu tietokoneen äärelle. Näytöllä on Suomi24 :)
50
Klaps, kamera käy....
Heikunkeikku avaa erään ketjun vastauksen. Hän aloittaa lukemisen leppoisan rauhallisesti. Taustalla kuuluu hidasta, hempeää musiikkia.
KÄÄÄÄÄÄK.....Kauhistunut Heikunkeikku päästää hiuksensa nousemaan pystyyn. Ilme on kauhistunut.
Hän nousee ja alkaa juoksemaan vinhaa vauhtia ympäri asuntoa. Sinne-tänne-tuonne-takaisin-tuonne-tänne-sinne-ja sinne-takaisin tänne.....yhtä juoksua. Kaappeja auki, laatikoita, yläkaappeja, alakaappeja, juoksua.
Ei löydä etsimäänsä. Kynsii päätään Epätoivoinen ilme.
Sitten Ahaa-lamppu syttyy.
Taas juoksua.
Hän löytää ylälaatikosta ison pussin Liköörikonvehteja. Juoksun päästä löytyy veitsi.
Yksitellen, varovasti, halkaisee hän suklaakonvehdin ja valuttaa sisällön lasiin. Kristalliseen liköörilasiin.
Yksi-kaksi-kolme-neljä....koko pussillinen.
Ah, vihdoinkin lasi puolillaan.
Tyytyväisenä juoksahtaa takaisin tietokoneen äärelle.
Kamerat seis. Tältä päivältä otokset otettu.
Nyt tähän hetkeen.
Kun luin sinun kirjoittamasi tekstin ja povitaskussa olleista kirjekuorista Ässä-arpoineen, niin kauhiaa, ku ihan rupes häijyä tekemään. Siinä vaiheessa hiukseni nousivat pystyyn.
Mietin, että josko jossakin, Jossakin, olisi pullo jotakin väkevämpää nestettä. Olin sen tarpeessa.
Etsin, etsin, ei löytynyt.
Luojan kiitos muistin liköörikonvehdit.
Nyt nostan tämän maljani ja huulille pistän. Kuivaan harmin-kosteudet silmistäni nieleskellen ja kittaan sen pohojanmaan kautta.
Vaikka Lennon, Liverpool riittäisi, niin Heikunkeikku, Vaasa Ei riitä.
SIKSI, tämä harmittelu.
:( Että ottaa päähän.
Olisin niin kovin mielelläni ne Ässä-arvat ottanut, vaan ei tulis perille ei.
En toki ahneuttani olisi niitä ottanut, ihan pelkästä ilosta vaan.
:)
kuin suoraan Bergmanin filmistä. :)
Kiitos sinulle siitä että näit vaivaa, vaikka pelkkä "Oi! Olen imarreltu, mutta ei kiitos." olisi riittänyt vastaukseksi H:n inviittiin. :)
Toki, TOTTAKAI, olisin kirjoittanut "Oi! Olen imarreltu, mutta ei kiitos." Siis Jos olisin noin ajatellut.
Mutku enhän ajattele noin.
Pöinvastoin, olisi tehnyt mieli kirjoittaa "Oi! Olen imarreltu ja otan mielelläni, Mielelläni, lahjan vastaan, kiitos."
Mutta "hää" ei tiedä osoitetta, mihin lähettää.
Pakko oli kirjottaa, miten suunnattoman harmissani olin, kun huomasin, etten voi häntä ilahuttaa. Sillä lahjan antajan Iloa ei mikään voita.
Sitä mä täs vähä ihmettelen, että miks juuri 10 Ässä-arpaa. Jos se olis 12, niin tulis tusina täyteen.
:)
että kaikenlaiset pimut olisivat pannassa?
Tätä menoa sinulta loppuu näppäimistöstä musteet.
Ja älä sinä arpoja murehdi, nuoltua postimerkkiä vain.
Sen voisi höyryllä, lempeästi irroittaa, ja liimata vaikka mihin.
H.
on lempielokuviani.
Mutta tavoitteeni on että, 100000 voitettuasi ostat minulle ne kaksi.
Ja lähetät: HTZA, Stadi.
Musteistakaan en tiiä mitään, mutta kohta on edessä Taas uuden näppäimistön osto. Mustalla pohjalla olevat valkoiset kirjaimet ovat lähes näkymättömät. Mistä lie johtuukaan.
Ja yksi postimerkki ei riitä. Kolme olisi paras.
Ollakseen säädyllinen kokonaisuus.
H.
niitä ollakin tusina alunperin...minne lie ne kaksi lähetetty? :) Luulin että se. eikä osoite oli rukkasten syy.
;)
on yhden osoite, se on liimattu Kaupunkikanin selkään.
Käsivarren Poronpyllyssä on yksi, se tarttuu siellä Vasaan ja saa G.J:n pesän elämään. keväällä..
Suomenlinnan kuivatelakalla on yksi alus, jonka pohjassa se saattaa kulkeutua Kotkaan päin.
Yhden Lohen selkään laitettiin seuranta-anturi ja yksi niistä pusseista, liekö menee Vantaan naisille?
Yksi laitettiin Saimaanlohelle, ne ovat niin harvinaisia että olen varma että handekiä ei se tavoita. Ja hyvä niin.
Yhden laitoin isolle Lohelle, kun se on kutenut se lähtee syömään merelle, lähelle Halmstadia, missä ensirakkauteni asuu.
Yhden liimasin rekkaan, jospa se irtoaisi Paapun nurkilla.
Tankavaaraan menevään postisäkkiin se ei oikein tarttunut, oli jotain Afrikkalaista niiniä, tai jotain.
Jouduin niittaamaan.
Ähtäriin, eläinpuistoon, menevään pakastekanisäkkiin laitoin yhden, se on Sepälle.
Perniössä laitoin yhden uuteen laivaan, liekö se joskus poikkeaa Vuosaareen.
Ja loput menevät sitten muille lapsille.
sinulle kun muistit meitäkin.
jotka käyttävät minun kehittämiäni hellyttelyitä kuten: Ihailijasi.
tuo on luonnollinen sana, mutta minä olenkin nainen. Vieläkö luulet minun kopioivan sinua? :)
Tässä siulle lämmittimiä, saat kaikki:
http://www.soul.fi/kauppa/images/61-2569-willy-warmer.jpg
tuollaiselta ne siis näyttää. :) Tyttöni kertoi ostaneensa tuollaisen lahjaksi poikaystävälleen.
Mutta kysymykseni ei ollut villakankaista.
Sanoisin että ei noina vuosikymmeninä tuollaisia ajateltu ja pillifarkkujen jälkeen mies kuin mies nautti varmasti olla ketarat levällään viileällä tuulisella laiturilla, ihan omaehtoisesti eikä kenenkään käskystä.