Vuosia sitten ollessani 14, minulle rakas mummo kuoli.
Olimme hyvin läheiset hänen kanssaan.
Muutamaa päivää ennen hänen hautajaisiaan, sairastuin flunssaan, enkä voinut lähteä hautajaisiin, koska pakkasmittarit näyttivät -20-25.
Olin todella harmistunut, kun vanhempani kielsivät minua lähtemästä.
Autolla olisi pitänyt ajaa n.200 kilometriä, joten senkään takia en voinut lähteä.
Jäin isäni kanssa kotiin, kun hautajaisia edeltävänä päivänä, äitini ja kaksi siskoani ja veljeni lähtivät matkalle.
Tuona iltana oloni oli hieman levoton, mutta pistin sen flunssani syyksi.
Menin aikaisin sänkyyn, nukahtamatta kuitenkaan.
Lueskelin sängyssä lehtiä, ja tunsin kylmän tuulahduksen.
Menin ikkunalle, mutta siitä ei vetänyt. Kun käännyin takaisin sänkyäni kohden istui mummoni siinä hymyillen ja katsoi minua.
Hän kuiskasi hiljaa: "Älä sure, minun on hyvä olla."
Katsoin häntä hetken ja yhtäkkiä hän vain oli poissa. Pian kohta isäni tuli huoneeseeni ja kysyi: "Kävikö hän täällä?"
Katsoin häntä ihmeissäni ja kysyin: "Kuka?"
Hän vain vastasi: "Mummo."
Nyökkäsin hiljaa ja isäni tuli halaamaan minua.
Jotenkin minulla on aina ollut sellainen tunne että mummo tuolta jostain tarkkailee minua ja sisaruksiani suojellen meitä.
Hautajaisten jälkeen vanhempi sisareni kysyi minulta: "Uskotko kummituksiin tai siihen että kuollut voi suojella läheisiään?"
"Miksei, se olisi mahdollista", vastasin hänelle.
Hän kertoi että hautajaisiltana hän katseli mummon vanhoja valokuvia, hän oli yhtäkkiä kuullut viereltään mummon äänen sanovan: "Suojelen teitä."
Kun hän kääntyi näki hän vierellään hahmon joka kuulemma muistutti mummoa.
Olimme hyvin läheiset hänen kanssaan.
Muutamaa päivää ennen hänen hautajaisiaan, sairastuin flunssaan, enkä voinut lähteä hautajaisiin, koska pakkasmittarit näyttivät -20-25.
Olin todella harmistunut, kun vanhempani kielsivät minua lähtemästä.
Autolla olisi pitänyt ajaa n.200 kilometriä, joten senkään takia en voinut lähteä.
Jäin isäni kanssa kotiin, kun hautajaisia edeltävänä päivänä, äitini ja kaksi siskoani ja veljeni lähtivät matkalle.
Tuona iltana oloni oli hieman levoton, mutta pistin sen flunssani syyksi.
Menin aikaisin sänkyyn, nukahtamatta kuitenkaan.
Lueskelin sängyssä lehtiä, ja tunsin kylmän tuulahduksen.
Menin ikkunalle, mutta siitä ei vetänyt. Kun käännyin takaisin sänkyäni kohden istui mummoni siinä hymyillen ja katsoi minua.
Hän kuiskasi hiljaa: "Älä sure, minun on hyvä olla."
Katsoin häntä hetken ja yhtäkkiä hän vain oli poissa. Pian kohta isäni tuli huoneeseeni ja kysyi: "Kävikö hän täällä?"
Katsoin häntä ihmeissäni ja kysyin: "Kuka?"
Hän vain vastasi: "Mummo."
Nyökkäsin hiljaa ja isäni tuli halaamaan minua.
Jotenkin minulla on aina ollut sellainen tunne että mummo tuolta jostain tarkkailee minua ja sisaruksiani suojellen meitä.
Hautajaisten jälkeen vanhempi sisareni kysyi minulta: "Uskotko kummituksiin tai siihen että kuollut voi suojella läheisiään?"
"Miksei, se olisi mahdollista", vastasin hänelle.
Hän kertoi että hautajaisiltana hän katseli mummon vanhoja valokuvia, hän oli yhtäkkiä kuullut viereltään mummon äänen sanovan: "Suojelen teitä."
Kun hän kääntyi näki hän vierellään hahmon joka kuulemma muistutti mummoa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.