Harmaa pilvimassa vähin valoläikin
hiljaa eespäin mataa.
Naakkaparvi palaa kaupunkiin.
Tähän kaikki tänään jäikin,
pilvet eivät edes jaksa sataa;
päivä vaihtuu iltahämäriin.
Lehdet varisevat puista
hiljalleen ja lepoon asettuu.
Oma elämäni - samaa rataa.
Kesän valoa en enää muista.
hiljaa eespäin mataa.
Naakkaparvi palaa kaupunkiin.
Tähän kaikki tänään jäikin,
pilvet eivät edes jaksa sataa;
päivä vaihtuu iltahämäriin.
Lehdet varisevat puista
hiljalleen ja lepoon asettuu.
Oma elämäni - samaa rataa.
Kesän valoa en enää muista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Runosi olisi kaatanut mut kumoon!!!
Tänään olen varustautunut :o
Niin vuodenaikaan sopiva pläjäys kuin olla voi!
Sanoissasi, olkoonkin harmaita, viihtyy - ja minä pidän siitä!
En ihmettele; eihän tämä ole mikään ilopilleri. Ei oikein pysty sellaista väkisin kirjoittamaan. Joskus on kuin päälle putoaisi kylmä vaate ja mieliala on sen mukainen. Ehkäpä sinulla eilen oli jotain samantapaista, runojen kirjoittaminenhan on myös terapiaa.
on runossasi, enkä usko sen olevan
pelkästään kesän valon katoamisesta
johtuvaa haikeutta. Luen tästä paljon
enemmän, kaiken sen jonka rivien väliin
olet piilotellut Tee.
Olihan tämä runo vähän alakuloinen. Kun päivä on pimeä ja pilvinen se vaikuttaa omaan mielialaan ja tuo sieltä esiin omia mujuja. Luonto vaikuttaa ihmiseen vielä enemmän kuin ihminen luontoon, luulen.
Silti toivon jostain löytyvän iloa sinun päivääsi, satoi tai paistoi.
Näinkö lohduttomana elämä syksyisenä päivänä näyttäytyy? Ehkäpä taas jonain päivänä kesän valonkin muistat. Runosi oli hyvin koskettava, tunsin ihollani sen päivän tunnelman.
Päivät vaihtelevat, syksylläkin. Viimeksi on ollut kauniin kuulaita päiviä; sellaiset vaikuttavat selvästi mielialaan, vähän kuin ihminen kävisi luonnon ja säitten mukaan. Mukava kun luit ja vastasit!