No moi Komisario Läksykö se siellä pukkaa työvuoroa ja kirjoittelee ajan kuluksi keskustelupalstalle.
eipä ole sinussa miestä juttelemaan minulle naamatusten.
Vai komisario Sundqvistko siellä.
Vieläkös valehtelet lisää Viranomaismenettelyssä.
Miten sinä sellaisen nauhuri tarinan keksit. etkä muistanut että ylikonstaapeli Korhonen todisti valaehtoisesti ette ollut paikalla ja silti sepustit tarinaasi.
Sitten toisessa kuulustelussa muutit kertomusta. Sinä toimit ihan samalla tavoin kuin rikolliset Stephan hyvä.
Olet vain pahempi kun piiloudut poliisin univormun taakse
0Äänestä
Kopio wikimediasta
Wikipedia Vainoharhaisuus eli paranoia on kohtuutonta levottomuutta tai pelkoa omasta hyvinvoinnistaan. Se saattaa olla kohtuutonta psykoosiin saakka. Paranoia perinteisesti sisältää vainoavia uskomuksia mahdollisesta uhasta tai salaliittoteorioista. Alkuperäisesti paranoia on kreikkaa, ja tarkoittaa yksinkertaisesti mielettömyyttä (para = ulkopuolella, nous = mieli), ja tätä alkuperäistä merkitystä psykiatria perinteisesti käytti kuvaamaan harhaa (engl. delusion). Kuitenkin sanan käyttö on muuttunut lääketieteessä, ja tämän vuoksi moderni psykiatrinen sanan käyttö saattaa vaihdella. Paranoia on erotettava selvästi fobioista, joissa on itsepintainen tiettyjen tilanteiden, esineiden, eläinten, toimintojen, tai sosiaalisten tilanteiden pelko. Päinvastoin, vainoharhainen henkilö syyttää tai pelkää älykkäitä olentoja heidän tarkoituksenmukaisten toimiensa vuoksi. Paranoia pitää myös erottaa perustellusta epäluuloisuudesta ihmisten vaikutteista, esimerkiksi subjektin oman persoonan, ammatin, sukupuolen, rodun tai muun ominaisuuden takia, eli tilanteista jolloin pelkoon todella on aihetta. Uskomus, että henkilöllä on jonkinlaisia erityisvoimia, tai että hänellä on jokin erityinen tehtävä. Salaliittoteoriat, kuten näennäisen yhteenkuulumattomien tapahtumien näkeminen osina suurempaa, tyypillisesti salaliittosuunnitelmaa. Terroristien, rikollisten tai ryöstäjien liioiteltu pelko. Mustia helikoptereita ja muuta joukkovalvontaa. Vainoamista voimakkaiden tahojen, kuten UFOjen, terroristien, MIB:n, salaseurojen tai demonien toimesta. Paranoia tai uskomus salaliittoteorioihin, joihin liittyy poliittinen tai sosiaalinen vihollisuus. Mielenhallinta näkymättömien säteiden kautta, ja foliohatut niiltä suojautumista varten. Kirjan lukeminen, elokuvan katsominen, musiikkikappaleen kuuleminen, jonka jälkeen saa tunteen, että kyseinen kirja/elokuva/kappale kertoo juuri kyseisestä henkilöstä itsestään. Äärimmäinen epäluottamus hallitukseen, pakkolunastusoikeuden pelko, yleinen epäileväisyys muita ihmisiä kohtaan.
0Äänestä
Markku Ahdeoja
Kopio wikimediasta kirjoitti:
Wikipedia Vainoharhaisuus eli paranoia on kohtuutonta levottomuutta tai pelkoa omasta hyvinvoinnistaan. Se saattaa olla kohtuutonta psykoosiin saakka. Paranoia perinteisesti sisältää vainoavia uskomuksia mahdollisesta uhasta tai salaliittoteorioista. Alkuperäisesti paranoia on kreikkaa, ja tarkoittaa yksinkertaisesti mielettömyyttä (para = ulkopuolella, nous = mieli), ja tätä alkuperäistä merkitystä psykiatria perinteisesti käytti kuvaamaan harhaa (engl. delusion). Kuitenkin sanan käyttö on muuttunut lääketieteessä, ja tämän vuoksi moderni psykiatrinen sanan käyttö saattaa vaihdella. Paranoia on erotettava selvästi fobioista, joissa on itsepintainen tiettyjen tilanteiden, esineiden, eläinten, toimintojen, tai sosiaalisten tilanteiden pelko. Päinvastoin, vainoharhainen henkilö syyttää tai pelkää älykkäitä olentoja heidän tarkoituksenmukaisten toimiensa vuoksi. Paranoia pitää myös erottaa perustellusta epäluuloisuudesta ihmisten vaikutteista, esimerkiksi subjektin oman persoonan, ammatin, sukupuolen, rodun tai muun ominaisuuden takia, eli tilanteista jolloin pelkoon todella on aihetta. Uskomus, että henkilöllä on jonkinlaisia erityisvoimia, tai että hänellä on jokin erityinen tehtävä. Salaliittoteoriat, kuten näennäisen yhteenkuulumattomien tapahtumien näkeminen osina suurempaa, tyypillisesti salaliittosuunnitelmaa. Terroristien, rikollisten tai ryöstäjien liioiteltu pelko. Mustia helikoptereita ja muuta joukkovalvontaa. Vainoamista voimakkaiden tahojen, kuten UFOjen, terroristien, MIB:n, salaseurojen tai demonien toimesta. Paranoia tai uskomus salaliittoteorioihin, joihin liittyy poliittinen tai sosiaalinen vihollisuus. Mielenhallinta näkymättömien säteiden kautta, ja foliohatut niiltä suojautumista varten. Kirjan lukeminen, elokuvan katsominen, musiikkikappaleen kuuleminen, jonka jälkeen saa tunteen, että kyseinen kirja/elokuva/kappale kertoo juuri kyseisestä henkilöstä itsestään. Äärimmäinen epäluottamus hallitukseen, pakkolunastusoikeuden pelko, yleinen epäileväisyys muita ihmisiä kohtaan.
Yleistä
Lahjontaa ja korruptiota tarkkaileva Transparency International (TI) jakaa korruption edelleen kahteen ryhmään, jotka ovat ”toimivallan mukainen” (according to rule) ja ”toimivallan vastainen” (against the rule) korruptio. Toimivallan mukaisella korruptiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa lahjuksen saaja hoitaa hänelle kuuluvaa työtehtävää ja ottaa lahjuksen vastaan esimerkiksi siinä tarkoituksessa, että hän sen saatuaan järjestää asian käsittelyn helpommaksi tai nopeammaksi. Toimivallan vastaisella korruptiolla taas tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö lahjusta vastaan harjoittaa sellaista toimintaa mihin hänellä ei ole toimivaltuuksia.[1]
Demokraattisissa valtioissa korruptio usein on kansalta saadun vallan käyttämistä yksityishenkilöiden omien etujen hankkimiseksi. Periaatteessa kaikki vallankäyttäjät ovat alttiita korruptiolle, mutta erityisesti suurten tuloerojen maissa korruption vaara korostuu, sillä sosiaalisen kurjuuden keskellä on ymmärrettävästi helpompaa sortua käyttämään häikäilemättömiä keinoja oman taloudellisen ja sosiaalisen aseman parantamiseksi. Korruption vakavuus vaihtelee vastapalveluksista ja hyvä veli -verkostoista järjestelmälliseen lahjontaan ja tätäkin pidemmälle. Äärimmilleen viety korruptio johtaa kleptokratiaan, varkaiden valtaan, jossa luovutaan edes teeskentelemästä rehellisyyttä.
Henkilö voi väärinkäyttää toisten hänelle uskomaa valtaa myös yhteisöissä ja yrityksissä, esimerkiksi yrityksen työntekijä ostaa yritykselle tuotteita ylihintaan omalta yritykseltään tai työntekijän lahjoneelta yritykseltä tai sukulaisiltaan.
Korruptiota esiintyy sekä poliittisten päättäjien että virkamiesten parissa. Se voi olla vähäistä tai laajaa, organisoitua tai satunnaista. Vaikka korruptio on usein yhteydessä rikolliseen toimintaan kuten huumeiden salakuljetukseen, rahanpesuun tai prostituutioon, se ei rajoitu pelkästään rikollisen toiminnan suosimiseen. Korruption rajat vaihtelevat maasta ja lainsäädäntöjärjestelmästä toiseen. Esimerkiksi yhdessä maassa hyväksyttyjä vaalirahoituksen muotoja pidetään toisessa korruptiona.
Arvioitaessa oikeusjärjestelmän korruptoituneisuuden tasoa asteikolla 1–5 (1 = ei lainkaan korruptoitunut, 5 = erittäin korruptoitunut) suomalaisten vastausten keskiarvo oli 2,1. EU-maissa arvo oli pienempi ainoastaan Tanskassa, EU-maiden keskiarvo oli 2,9. USA:ssa vastausten keskiarvo oli 3,6 ja Venäjällä 3,9. Yhteiskunnan kaikkein korruptuneimmiksi sektoreiksi vastaajat katsoivat poliittiset puolueet (keskiarvo 4,0), parlamentaarisen päätöksenteon (3,7), yrityselämän (3,6) ja poliisin (3,5). Kehitysmaissa korrupteituneimpana sektorina pidettiin poliisia.[2]
Korruptio on maailmanlaajuista. Vain yksi viidestä uskoo maailmanlaajuisesti, että heidän hallituksensa taistelee tehokkaasti korruptiota vastaan. Viidesosa amerikkalaisista ja briteistä uskoo, että heidän hallituksensa ennemminkin kannustaa korruptioon kuin taistelee sitä vastaan. Poliitikkoja, eduskuntaa ja lainsäädäntöä pidetään kaikkein korruptoituneimpana maailmassa: sen jälkeen yrityksiä. Poliisia pidetään suurimpana korruptio-ongelmana kehitysmaissa. Transparency Internationalin Global Corruption Barometer 2006[3] perustuu vapaaehtoisesti annettuihin Gallup-kyselyyn, joten se paljastaa vain asenteita ja korruptiotapausten saamaa julkisuutta.
Yhdysvaltalaisen konservatiivisen Heritage Foundationin mukaan suurin osa korruptiosta (71 %) on selitettävissä talouden sääntelyllä. Säätiön tutkijoiden mukaan mitä enemmän julkinen sektori sääntelee liike-elämää ja ihmisiä, sitä enemmän on tilanteita, joissa yksilöiden ja yritysten kannattaa ostaa tällaisia etuoikeuksia poliitikoilta tai virkamiehiltä suoraan, välillisesti, verkostoitumalla tai lobbaamalla.[4]
Vastaukset 3
Vanhimmat
No moi Komisario Läksykö se siellä pukkaa työvuoroa ja kirjoittelee ajan kuluksi keskustelupalstalle.
eipä ole sinussa miestä juttelemaan minulle naamatusten.
Vai komisario Sundqvistko siellä.
Vieläkös valehtelet lisää Viranomaismenettelyssä.
Miten sinä sellaisen nauhuri tarinan keksit. etkä muistanut että ylikonstaapeli Korhonen todisti valaehtoisesti ette ollut paikalla ja silti sepustit tarinaasi.
Sitten toisessa kuulustelussa muutit kertomusta. Sinä toimit ihan samalla tavoin kuin rikolliset Stephan hyvä.
Olet vain pahempi kun piiloudut poliisin univormun taakse
Wikipedia
Vainoharhaisuus eli paranoia on kohtuutonta levottomuutta tai pelkoa omasta hyvinvoinnistaan. Se saattaa olla kohtuutonta psykoosiin saakka. Paranoia perinteisesti sisältää vainoavia uskomuksia mahdollisesta uhasta tai salaliittoteorioista. Alkuperäisesti paranoia on kreikkaa, ja tarkoittaa yksinkertaisesti mielettömyyttä (para = ulkopuolella, nous = mieli), ja tätä alkuperäistä merkitystä psykiatria perinteisesti käytti kuvaamaan harhaa (engl. delusion). Kuitenkin sanan käyttö on muuttunut lääketieteessä, ja tämän vuoksi moderni psykiatrinen sanan käyttö saattaa vaihdella. Paranoia on erotettava selvästi fobioista, joissa on itsepintainen tiettyjen tilanteiden, esineiden, eläinten, toimintojen, tai sosiaalisten tilanteiden pelko. Päinvastoin, vainoharhainen henkilö syyttää tai pelkää älykkäitä olentoja heidän tarkoituksenmukaisten toimiensa vuoksi. Paranoia pitää myös erottaa perustellusta epäluuloisuudesta ihmisten vaikutteista, esimerkiksi subjektin oman persoonan, ammatin, sukupuolen, rodun tai muun ominaisuuden takia, eli tilanteista jolloin pelkoon todella on aihetta.
Uskomus, että henkilöllä on jonkinlaisia erityisvoimia, tai että hänellä on jokin erityinen tehtävä.
Salaliittoteoriat, kuten näennäisen yhteenkuulumattomien tapahtumien näkeminen osina suurempaa, tyypillisesti salaliittosuunnitelmaa.
Terroristien, rikollisten tai ryöstäjien liioiteltu pelko.
Mustia helikoptereita ja muuta joukkovalvontaa.
Vainoamista voimakkaiden tahojen, kuten UFOjen, terroristien, MIB:n, salaseurojen tai demonien toimesta.
Paranoia tai uskomus salaliittoteorioihin, joihin liittyy poliittinen tai sosiaalinen vihollisuus.
Mielenhallinta näkymättömien säteiden kautta, ja foliohatut niiltä suojautumista varten.
Kirjan lukeminen, elokuvan katsominen, musiikkikappaleen kuuleminen, jonka jälkeen saa tunteen, että kyseinen kirja/elokuva/kappale kertoo juuri kyseisestä henkilöstä itsestään.
Äärimmäinen epäluottamus hallitukseen, pakkolunastusoikeuden pelko, yleinen epäileväisyys muita ihmisiä kohtaan.
Yleistä
Lahjontaa ja korruptiota tarkkaileva Transparency International (TI) jakaa korruption edelleen kahteen ryhmään, jotka ovat ”toimivallan mukainen” (according to rule) ja ”toimivallan vastainen” (against the rule) korruptio. Toimivallan mukaisella korruptiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa lahjuksen saaja hoitaa hänelle kuuluvaa työtehtävää ja ottaa lahjuksen vastaan esimerkiksi siinä tarkoituksessa, että hän sen saatuaan järjestää asian käsittelyn helpommaksi tai nopeammaksi. Toimivallan vastaisella korruptiolla taas tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö lahjusta vastaan harjoittaa sellaista toimintaa mihin hänellä ei ole toimivaltuuksia.[1]
Demokraattisissa valtioissa korruptio usein on kansalta saadun vallan käyttämistä yksityishenkilöiden omien etujen hankkimiseksi. Periaatteessa kaikki vallankäyttäjät ovat alttiita korruptiolle, mutta erityisesti suurten tuloerojen maissa korruption vaara korostuu, sillä sosiaalisen kurjuuden keskellä on ymmärrettävästi helpompaa sortua käyttämään häikäilemättömiä keinoja oman taloudellisen ja sosiaalisen aseman parantamiseksi. Korruption vakavuus vaihtelee vastapalveluksista ja hyvä veli -verkostoista järjestelmälliseen lahjontaan ja tätäkin pidemmälle. Äärimmilleen viety korruptio johtaa kleptokratiaan, varkaiden valtaan, jossa luovutaan edes teeskentelemästä rehellisyyttä.
Henkilö voi väärinkäyttää toisten hänelle uskomaa valtaa myös yhteisöissä ja yrityksissä, esimerkiksi yrityksen työntekijä ostaa yritykselle tuotteita ylihintaan omalta yritykseltään tai työntekijän lahjoneelta yritykseltä tai sukulaisiltaan.
Korruptiota esiintyy sekä poliittisten päättäjien että virkamiesten parissa. Se voi olla vähäistä tai laajaa, organisoitua tai satunnaista. Vaikka korruptio on usein yhteydessä rikolliseen toimintaan kuten huumeiden salakuljetukseen, rahanpesuun tai prostituutioon, se ei rajoitu pelkästään rikollisen toiminnan suosimiseen. Korruption rajat vaihtelevat maasta ja lainsäädäntöjärjestelmästä toiseen. Esimerkiksi yhdessä maassa hyväksyttyjä vaalirahoituksen muotoja pidetään toisessa korruptiona.
Arvioitaessa oikeusjärjestelmän korruptoituneisuuden tasoa asteikolla 1–5 (1 = ei lainkaan korruptoitunut, 5 = erittäin korruptoitunut) suomalaisten vastausten keskiarvo oli 2,1. EU-maissa arvo oli pienempi ainoastaan Tanskassa, EU-maiden keskiarvo oli 2,9. USA:ssa vastausten keskiarvo oli 3,6 ja Venäjällä 3,9. Yhteiskunnan kaikkein korruptuneimmiksi sektoreiksi vastaajat katsoivat poliittiset puolueet (keskiarvo 4,0), parlamentaarisen päätöksenteon (3,7), yrityselämän (3,6) ja poliisin (3,5). Kehitysmaissa korrupteituneimpana sektorina pidettiin poliisia.[2]
Korruptio on maailmanlaajuista. Vain yksi viidestä uskoo maailmanlaajuisesti, että heidän hallituksensa taistelee tehokkaasti korruptiota vastaan. Viidesosa amerikkalaisista ja briteistä uskoo, että heidän hallituksensa ennemminkin kannustaa korruptioon kuin taistelee sitä vastaan. Poliitikkoja, eduskuntaa ja lainsäädäntöä pidetään kaikkein korruptoituneimpana maailmassa: sen jälkeen yrityksiä. Poliisia pidetään suurimpana korruptio-ongelmana kehitysmaissa. Transparency Internationalin Global Corruption Barometer 2006[3] perustuu vapaaehtoisesti annettuihin Gallup-kyselyyn, joten se paljastaa vain asenteita ja korruptiotapausten saamaa julkisuutta.
Yhdysvaltalaisen konservatiivisen Heritage Foundationin mukaan suurin osa korruptiosta (71 %) on selitettävissä talouden sääntelyllä. Säätiön tutkijoiden mukaan mitä enemmän julkinen sektori sääntelee liike-elämää ja ihmisiä, sitä enemmän on tilanteita, joissa yksilöiden ja yritysten kannattaa ostaa tällaisia etuoikeuksia poliitikoilta tai virkamiehiltä suoraan, välillisesti, verkostoitumalla tai lobbaamalla.[4]