Poika itki jo holtittomasti ja yritti niellä limaa kurkussaan ja änkyttää, ”Isäntä, anna anteeksi!”. Tämä kuitenkin jatkoi pojan yrityksistä huolimatta, ”Puheesi ja pyyntösi eivät merkitse minulle enää mitään. Enhän minä edes tunne sinua! Olet karjavaras joka yön pimeydessä tulee ja vie miehen kalleimman hevosen. Laukkuuttaa sen jalat piloille ja jättää petojen saaliiksi. Ja sitten vielä vie vanhuksen tuskalla ja hiellä ansaitsemat säästöt, jolloin hyväntekijäsi jää vaille leipää. Totisesti, en minä voi sinua enää pojakseni kutsua!”.
Poika parkui ja räkä valui hänen suupielistään rihmoina. Hän tunsi taantuneensa takaisin pieneksi puollustuskyvyttömäksi lapseksi, jonka pitää vain toivoa kaiken olevan ohi kun ottoisä lukee raamattua tilanhoitajan suomiessa pojan paljasta selkää hevosraipalla. ”Minä en ymmärrä huutoasi. Mitä se merkitsee? Olet kuin koira joka ulisee, kun se on jäänyt kiinni isännän paistin syömisestä ja tietää saavansa potkun. Ansaitsisit karjavarkaan lopun, mutta viitsiikö tuollaista edes ripustaa kaulasta? Ottakaa hänen vaatteensa pois, niin ruoska saa vuodattaa kaiken tuon villin paholaisen saastuttaman veren”.
Jerry löi poikaa voimakkaasti korvalle, ”Nyt saatana äkkiä nuo varastamasi vaatteet pois päältä. Katso nyt olet piehtaroinut niissä maassa kuin porsas ja pilannut ne käyttökelvottomiksi!”. Poika ei kuitenkaan pystynyt tekemään mitään, koska hänen kätensä olivat edelleen lasson puristuksissa. Jerry tuntui raivostuvan ja innosta puhkuen tämä alkoi retuuttaa poikaa maassa läimien tätä mielivaltaisesti kasvoihin, ”Vai et tottele! Minä opetan sinut käyttäytymään pirun penikka!”. Poika alistui pahoinpitelyyn passiivisena, hänellä ei ollut enää voimia pistää vastaan. Ja oliko siinä edes mieltä, tämä kerta ei välttämättä päättyisi ennen kuin hän olisi eloton.
Poika tunsi kuinka ruoska piirsi veristä karttaansa hänen jo ennestään arpien juovittamaan selkäänsä. Iskut tulivat voimalla ja hän kuuli kuinka rankaisija huohotti. Enää ei ollut aikaa eikä paikkaa, ei anteeksi aneltavaa. Pimeys oli jo laskeutunut ja pojan kyyneleet olivat kuivaneet.
”Nyt riittää. Olen armelias ja säästän tämän henkipalttoon hengen. En tiedä osaavatko tämän rotuiset ihmiset arvostaa sitä tai tuntea ylipäätään mitään inhimillisiä tunteita. Mutta minulle hän oli kuitenkin kerran lapsi, johon olin syvästi kiintynyt”. Jerry läiskäytti ruoskaa vielä muutaman kerran, koska oli sokeutunut ja kuuroutunut kiihkossaan. Hakkaaminen oli kuitenkin vienyt hänestä jo kiihkeimmän terän ja hän tajusi mitä isäntä puhui. Jerry pyyhkäisi nenäänsä ja astui syrjään punaisena ja hikisenä. ”Sen nyt sinulle kuitenkin sanon, että älä luota liiaksi kiintymykseeni. Ei, entinen ei palaa ja tämän jälkeen olet minulle yhtä kuin kuka vain rikollinen, joka yrittää vahingoittaa perhettäni. Ja tiedät että perhe on minulle kaikki kaikessa. Jos siis näen sinua enää tämän jälkeen, yrität luikerrella kuin käärme takaisin rinnalleni, niin se ei onnistu. Ei, minä opin kerrasta ja sanon sen, että poljen sinut maahan kuin madon”.
Poika makasi maassa samassa asennossa vielä pitkään kun miehet olivat jo kadonneet pimeyteen. Erämaa oli hiljainen ja kun hän hengitti ilma muodosti siitä pieniä höyrypilviä. Keho oli jo kylmän kangistama, mutta hänen onnistui käpertyä kyljelleen. Jostain syvältä vieri vielä pieni kyynel. Erämaa oli kuitenkin janoinen ja otti vastaan hänen surunsa ja verensä.
Poika parkui ja räkä valui hänen suupielistään rihmoina. Hän tunsi taantuneensa takaisin pieneksi puollustuskyvyttömäksi lapseksi, jonka pitää vain toivoa kaiken olevan ohi kun ottoisä lukee raamattua tilanhoitajan suomiessa pojan paljasta selkää hevosraipalla. ”Minä en ymmärrä huutoasi. Mitä se merkitsee? Olet kuin koira joka ulisee, kun se on jäänyt kiinni isännän paistin syömisestä ja tietää saavansa potkun. Ansaitsisit karjavarkaan lopun, mutta viitsiikö tuollaista edes ripustaa kaulasta? Ottakaa hänen vaatteensa pois, niin ruoska saa vuodattaa kaiken tuon villin paholaisen saastuttaman veren”.
Jerry löi poikaa voimakkaasti korvalle, ”Nyt saatana äkkiä nuo varastamasi vaatteet pois päältä. Katso nyt olet piehtaroinut niissä maassa kuin porsas ja pilannut ne käyttökelvottomiksi!”. Poika ei kuitenkaan pystynyt tekemään mitään, koska hänen kätensä olivat edelleen lasson puristuksissa. Jerry tuntui raivostuvan ja innosta puhkuen tämä alkoi retuuttaa poikaa maassa läimien tätä mielivaltaisesti kasvoihin, ”Vai et tottele! Minä opetan sinut käyttäytymään pirun penikka!”. Poika alistui pahoinpitelyyn passiivisena, hänellä ei ollut enää voimia pistää vastaan. Ja oliko siinä edes mieltä, tämä kerta ei välttämättä päättyisi ennen kuin hän olisi eloton.
Poika tunsi kuinka ruoska piirsi veristä karttaansa hänen jo ennestään arpien juovittamaan selkäänsä. Iskut tulivat voimalla ja hän kuuli kuinka rankaisija huohotti. Enää ei ollut aikaa eikä paikkaa, ei anteeksi aneltavaa. Pimeys oli jo laskeutunut ja pojan kyyneleet olivat kuivaneet.
”Nyt riittää. Olen armelias ja säästän tämän henkipalttoon hengen. En tiedä osaavatko tämän rotuiset ihmiset arvostaa sitä tai tuntea ylipäätään mitään inhimillisiä tunteita. Mutta minulle hän oli kuitenkin kerran lapsi, johon olin syvästi kiintynyt”. Jerry läiskäytti ruoskaa vielä muutaman kerran, koska oli sokeutunut ja kuuroutunut kiihkossaan. Hakkaaminen oli kuitenkin vienyt hänestä jo kiihkeimmän terän ja hän tajusi mitä isäntä puhui. Jerry pyyhkäisi nenäänsä ja astui syrjään punaisena ja hikisenä. ”Sen nyt sinulle kuitenkin sanon, että älä luota liiaksi kiintymykseeni. Ei, entinen ei palaa ja tämän jälkeen olet minulle yhtä kuin kuka vain rikollinen, joka yrittää vahingoittaa perhettäni. Ja tiedät että perhe on minulle kaikki kaikessa. Jos siis näen sinua enää tämän jälkeen, yrität luikerrella kuin käärme takaisin rinnalleni, niin se ei onnistu. Ei, minä opin kerrasta ja sanon sen, että poljen sinut maahan kuin madon”.
Poika makasi maassa samassa asennossa vielä pitkään kun miehet olivat jo kadonneet pimeyteen. Erämaa oli hiljainen ja kun hän hengitti ilma muodosti siitä pieniä höyrypilviä. Keho oli jo kylmän kangistama, mutta hänen onnistui käpertyä kyljelleen. Jostain syvältä vieri vielä pieni kyynel. Erämaa oli kuitenkin janoinen ja otti vastaan hänen surunsa ja verensä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.