Jälkiviisaus

Vaikka viivyit tovin ja siitäkin osan vain
kulutit minua tunteillasi, joissa ei
koskaan syvyys minuun tuntunut,
minä elän edelleen Sinussa..

Sinä olit vierellä, niin kuin olisit aina
ollut siinä, kosketit käsin kuin tutut
kädet sivelevät ja sormet kulkevat
lävitse ihon, heti, silloin alussa..

Kuin äidin omat sormet ja ajan vieriessä,
naiseni sormet ja illan alkaessa laskeutua,
Sinun sormesi minun pintani sisälle, kosketuksesi
minuun, kun ei muita ole enää..

Silloin vasta tajuan ja herään, on viime
henkäisyn aika, sydän tuntuu nukahtavan,
ikuisuuden kuiskaus kuuluu jo, tuuli
työntyy sisälle ja on jo viileämpää..

silloin tajuan kuinka Rakastan Sinua,
elämää..

http://www.youtube.com/watch?v=pNM-Wzz2dy4&feature=related

Kiitos Runostasi.

Toisinaan se mitä on kuvitellut
pysyväksi Rakkaudeksi, on kiinnittynyt
vain hetkeksi, vaipuakseen muistoksi..

Mihin on alkanut luottamaan, irroittaa
otteensa ja jäljelle jää koskemattomuus..

Ei ole ollutkaan mitään, ei edes mikä
vaihtuisi sirpaleiksi..

Rakkausrunossasi tuntuu tuoreus ja raikkaus.
Kerronan nautinto ja iloa.

Tekstiäsi oli mieluisaa lukea ja
kokea, uutena ja erilaisena..

Tavattoman herkät ja kauniit säkeet ja
ajatus kulki ja tuntui, lukemisen
nautintoa.

Hieno ja muistiini piirtyvä Runosi.

Hyvä mielen ja rennon olon päivää Sinulle.

julmuutta vai ymmärtämättömyyttä, jos ei ole tunteita? Runosi koskettaa minuakin, sillä olen miettinyt... vaikka se tuntuu leikittelyltä syvin tuntein tätä elämää luotaavasta, niin silti, jos ne puuttuu niin mikä muuttuu? Surullista kyllä, mutta molemmille. Anna sen olla kuin aalto, joka pyyhkäisee hiekalta pois sen, mikä ei siihen kuulu, ja tunne.