Runoja mukavia nurkka kerää,
kiva lukea heti kun herää.
Hetkistä, ystävyydestä sattumoista
koottu pienistä tarinoista.
Iloa ja tunteiden paloa syttyvää
vauhtia menevää ja hersyvää.
Runot päiviin hohtoa antaa
ikävänkin yli kantaa.
Runot, pappojen muorien
on ilo myös monien nuorien.
Viihtyvyyttä ne meille jakaa
ja mukavan hyvänolon takaa.
Jatketaan runojen kulkua
ja monia säikeitten polkua.
On taas ollut ihania hetkiä runojen seurassa, kiitos niistä. Terveisin Tulenlieskat
kiva lukea heti kun herää.
Hetkistä, ystävyydestä sattumoista
koottu pienistä tarinoista.
Iloa ja tunteiden paloa syttyvää
vauhtia menevää ja hersyvää.
Runot päiviin hohtoa antaa
ikävänkin yli kantaa.
Runot, pappojen muorien
on ilo myös monien nuorien.
Viihtyvyyttä ne meille jakaa
ja mukavan hyvänolon takaa.
Jatketaan runojen kulkua
ja monia säikeitten polkua.
On taas ollut ihania hetkiä runojen seurassa, kiitos niistä. Terveisin Tulenlieskat
Vastaukset 54
Vanhimmat
Verkkaan astelen lehtien peittämää tietä,
koska on syksy? Enhän minä tiedä.
Nyt jo kuukauden ollut ja jatkuu vielä
vettä satelee, joutsenet lepäilee siellä,
puron rannalla peltoaukealla satoja,
uiden purossa välillä, etsien juuria..matoja.
Elän syksyä syksyssä, tässä ja nyt
en luontoon ole koskaan kyllästynyt,
se on akku, voimanlähde parhain,
opetin lapsillenikin sen jo varhain.
Varpaitani palelee
ei auta kolmet villasukat
täytyy varmaan ottaa pienet huikat
ei kai se haittaa tee.
kuinka noin
jalkojasi paleltaa
sisällä kai kuitenkin
koneen luona olla saat
et kai vaan sinä sairas oo
kun sua tuollai paleloo
teeppäs kiireesti kuppi kuuma
ettei sua tavoita kuumeen huuma
taidanpa itsekin totin laittaa
eihän se terveempääkään haittaa.
Taas edessä on viikonloppu.
Poissa arjen kiireenhoppu.
Kotona kun olla saa,
sehän vasta mukavaa.
Eilen korvapuustit leivoin.
Niitä lapsillekin annoin.
Tänään meidät kutsuttiin.
kylään lähinaapuriin.
Lensi siinä jutut monenlaiset,
myöskin nuoruusajan kohellukset.
Nauru pidentävi ikää,
tänään sitä tuli lisää.
Nyt ei nauratakaan enää,
tämä juttukin jo tekee tenää.
Siispä Hyvää Yötä toivottelen,
jutun tähän lopettelen.
Elin nuoruuteni viattoman
nuoren neidon unelmahuoneessa
metsät olivat ystäväni
kedonkukkaset ilonani
sain pitkään ollan luonnonlapsi
nyt kaupungissa harmaahapsi.
Ei myöhemmin siloinen ollutkaan taival
tuli mukaan monenlaiset vaivat
mutta kaikestapa on selvitty
kun on näinkin vanhaksi eletty.
Katselen ikkunasta lasten leikkiä
valkopilkkuiset sateenvarjot käsissään
kuin kärpässienet hippasilla kuusen juurella.
Nallen näköinen koira
pääkallellaan lapsia vahtii.
Suuhunsa kalikan löysi
ylös sännäten lasten luo
se kalikkaa tarjoaa.
Lapset nyt innoissaan
koiran kanssa leikkii.
Kalikka kauas lentää
koira etsimään rientää.
Kuukkeli, lempilintuni
oranssinvärisin siipisulin
pyrähtelit kuin tulenliekki
herkkupaloja kuuseen piilottelit
mustaan naavaan niitä käärit.
Vuoden luontokuvaan suloiseen
Kari Leon sinut vangitsi
Metsänemäntänä sinut näki
kuukkelini, sydänlintuseni.
Harakka hienoherra frakkipuvussaan
ylväästi pyrstöään nyt nostaa.
Merkin oudon tuntee kuvussaan
harakkaneidon kun polulla kohtaa.
Tepastelee hyppii päätään kallistellen
kaunottaren kun nähdä saa.
Neitokainen kauemmaksi lensi ihmetellen
mielessään omituista tepasteliaa.
Tuijottaapi pari toisiansa tovin
hienoherraa alkaa naurattaa.
Neidosta äänensä on kaikkei somin
höyhensydämensä se sulattaa.
Varovasti lähemmäksi toisiansa
molemmat nyt näin kulkeutuu.
Kaulatessa ne näin iloissansa
toisiinsa höyhenpari rakastuu.
Syttyy taivaalle suuri kirkas iltatähti
metsäpolkua pitkää valasten.
Pesän tekoon höyhenpari onnellinen lähti
niin tekevät rakkauden vuoksi ja lasten.
Pieni korjaus vaan
kai mä anteeksi saan
vaikka vuoden luontokuvaajan nimeen
ei "n" kuulunutkaan.
hieno, anteeksi
turhaan pyytää taidat , kuvasit sanoin
upeasti luonnon helmassa
kuukkelin omaa menoa. Kiitos
Liikkeellä nyt lienee
ännän nimestänsä nyt jätti Ajastin
kaupassakin luin moneenkertaan
nimeä piparipussin
Anneli Kangas
ennenkuin tajusin
Kanelirengas
siinä oikeastaan luki.
Talvenaikaan kellot siirrellään
silmät vinossa aamun ajassa
pimeässä ylös köhkii ukko akka
valonappula hukkunut pimeän puolla.
Siirttyy aika viivytellen vanhan kropan
muistiin,kevään tullessa muistaa.
Siirretään taas ja kroppa huokaa,
muistuttaa siirretty, mikä siirretty on.
Kelloa tunti taaksepäin,
talvessa ollaan sitten näin.
Ei haittaa, lämmintä riittää,
siitä nuo Luojan lintuset kiittää.
Ei tarvitse palella pakkasessa,
saa lennellä säässä kosteassa.
Lehdet puissa pysyy vaan,
tokko ne putoaa ollenkaan.
Pilvistä säätä luvataan,
aurinko pysyy piilossaan.
Eihän se haittaa meitä lainkaan,
mehän reippaasti ulkoillaan.
Taas on ilta käsillä sunnuntain.
Huomenna kohtaamme maanantain.
On tullut tavaksi toivottaa
hyviä unia teille vaan!
Siirrän kelloa
muistelen perhosia
kesän kukkia
kellon siirron ohje
kun muistaa , että aina kesää kohden
helppo muistaa onkin tää
oikeaan suuntaa kelloa vääntää.
Harmaa sateinen ensipäivä talveen
märkää ja tuulista vaan ei lunta.
Talviaika syksynlaisena jatkuu vaan
ja kovin suuta repii haukottaa.
Yksitunti vuorokaudesta hukattiin
tulevan kesän siniseen pilveen.
Jospa kohta kirkastuu, toivotaan
haukotuksenkin siten poistaa.
...nurkkamme taitaa olla
kun kelloja talviaikaan siirreltiin sovinnolla
sateessa on mukava sisällä olla
vaan silti ei tahdo säteillä polla.
Hunningolla aatoksein
oli iltana eilisen,
kun jo lauantaina
elin sunnuntaita.
Hulluja silloin juttelin,
maanantaista puhelin.
Nythän meillä on sunnuntai.
huomenna arkinen maanantai.
Siispä minä päivän lahjaksi sain
ja päivä yhden lisätunnin.
Tänään pimeä tuli aikaisemmin,
tuosta oikein lenkillä yllätyin.
Vettä sataa tiheesti tihuutti,
polkuni lehmuksen lehdet täytti.
Juhlavaa oli tallustella
keltaiset lehdet pehmusteena.
Nyt hieman jo ramaisee.
silmät risttiin katselee.
Aika lienee levolle käydä.
Sanojakaan en enää löydä.
Hyv`yötä teille toivotan,
eronhetki jälleen on,
jälleen kerran lopetan,
ehkä joskus tavataan.
Ei silloin ollut siirtoa kellojen,
oli vain kesää kera hulmuavin helmojen.
Emme tienneet tietokone ajasta,
emme liioin tulevista pulaajoista.
Oli kortilla sokeri ja kahvi,
pulaa kaikesta.
Kahvipaketissa oli autonkuvaa upeata,
stuudebakkeria jos vaikka mitä
ameriikanrautaa komistusta.
Tyttö varttui ja elämääkin karttui.
Taksikuskiin ihastuin,
mutta hänellä toinen,vihastuin.
Ja sitten tuli se biisi,että paven kanssa sekstatiin..
Ei tullut minusta paven heilaa,
voi niin olisin halunnut.
Pave makaa ristin alla
ja minä jatkan elämäämääni maailmalla.
Kuinka tuo nuoruus nouseekin ihaniin
haaveiluiden muistikuviin?
Päiväkirjaani raotin amateus
Lavatanssit järvenrannassa muistossani
radion vanha musiikki sen aikaan sai.
Silmäni suljin ja ajantaa kuljin,
kaksiruusua luona vanhan kappelin
nuoruusmuistoihin palailin.
Tango Desiree, täysikuu ja moni muu
myös Elvis kun keinutteli tahdissa musiikin.
Nuoruus ja kommellukset ajan sen
musiikki mieleen jälleen valtaa.
Mitä hitsiä
ei edes vitsiä
mun mieleeni nouse.
Puhumattakaan runoa
sitä en edes osaa punoa
en sitten millään
vaan koht'sillään
melkein kelteisillään
meinaan telkkua töllätä
siis krakaani höllätä
ja sohvaperunaks köllähtää.
useimmat meistä tavallasi
iltaisin rentoutuvat
hyvä kun ei mikään purista
ainakaan kraka kaulaa kurista
kotiasu mahdollisimman joustava
sen pitääkin olla mukava.
Muistiani virvoitan
mikä ihmeen unisuus
tunne tää on outo uus
puoleen yöhön usein valvon
nyt on silmät saaneet kalvon
yrittelen räpyttää
sittenkin vaan väsyttää
iltakahvit keittää aion
pirteyttä sillein taion
lukeakin vielä haluun
kanankoipea kun tässä kaluun.
Kohta kello kaks´toista lyö,
saapuu jälleen keskiyö.
Tämän päivän työt on tehty,
myös ehkä välleen levätty.
Runonurkkaan vilkaisin,
mitähän nyt tekisin?
Ei oikein sanat tänään luista,
enkä mitään tärkeää nyt muista.
Taidan pistää pisteen tälle
heti alkuun hölmöilylle.
Mitä tässä voivottelen,
Hyvät Yöt taas toivottelen.
yöhön hiljaa,matalan taivaan alta se nousee,
tähtien tarhaan.
Hymysi tavoitan, puhtaassa ilmanalassa
ojentuu käteni sinua kohden.
Kuinka paljon onnea mahtuukaan ,
tähän pieneen hetkeen, jolloin
saan tuntea käteni kädessäsi.
Tapaanko sinua milloinkaan, sinua
jonka kuvan näin jo varhain,
jonka aavistin tielleni tulevan.
Lokakuu, viimeiset päivät,
marraskuu jo kurkkaa.
Mustaa, kosteaa,
mieli maata kyntää.
Ei aurinko meille valoa suo,
ei kuutamo hohtoa öihin.
Tähdet ei tuiki,
ei terveisiä tuo,
takaa taivaan kaaren.
Ihmisen mieli,
kuin luontokin tää,
lepoa kaipaa ja rauhaa.
Sitäpä meille pimeys suo,
aikaa levätä - olla hiljaa.
Voimia kerätä tulevaan,
joulun vastaan ottamaan.
Kohta jo lumi peittää maan,
tuoden valon tullessaan.
Tuikkivat kohta tähtöset,
tervehtäin maan lasta.
Pakkanen paukkuu nurkissa,
kuu meille hohteensa antaa.
Kiertoa on keväästä , talveen.
Muuten ei ihminen jaksaiskaan,
uupumus mielen valtais.
Aina kun uutta toivoa saa,
jaksamme päivään uuteen.
Minä sukkia kudon
ja nautin tästä,
varpaat kun
pitävät lämpimästä.
Varsi kaunista
värien harmoniaa
kanta käännös
ja terässä kirjavaa.
Jo ehdin kutoa
kaulaliinan,
ilmavan ohuen
söpöliinan.
Hapsut rakensin
solmisin koukulla
auoin lankaa
hiukan sormilla.
Myssy samasta
langasta kutoen,
käännökseen
kukkaset huovuttaen.
Musta myssy
valkoiset kukkaset,
antaa pirteyttä,
loitontaa pakkaset.
Kun vielä tumput
samoista väreistä saan
On prinsessa
valmis ulkoilemaan.
Koulumatka ei
ei kovin pitkä lie,
on turvaisa
lapsen koulutie.
elämänilosta
mistä sen oikein saa
vaikka ei elämä oliskaan aina niin siloista
niin jostakin vain sen ilonsa ammentaa
tämänpäiväinen tihkusadekin
antoi minulle iloa pelkkää
ihan laulut sisällä helkkää
ihonkin tuntuu uudelta aivan
jos kestää vaatteiden kostumisen vaivan
niin tihkusadekin hyvältä tuntuu.
Pelkkiä unelmiako elämä oisi?
Sillä tavalla ei elää voisi.
Tuuli ei palmuja huojuta täällä
ei lekotella rannalla bikinit päällä,
mutta kohinaa ja huminaa kuulee
kun lounaasta taas tuulee.
Pimeässä kynttilän sytyttäin
tuntee lämpöäkin yllättäin.
Oman kodin lämmöstä nauttien
syys maisemassa kulkien,
tai lempikirjaansa uppoutuen
saa elää keralla unelmien.
Ken osaa elää unelmansa
hän nauttia osaa onnestansa.
Nyt oma itseni uskallan olla
vaikka joskus olen ollut pelkkä nolla
on aikaa siitä jo vuosia kulunut
vaan en ole sitä unohtanut
kun nenänvartta pitkin mua katsottiin
tai halveksivasti silmäiltiin
nyt on osat jo muuttuneet
nuo päivät on kauaksi jääneet.
Eihän kukaan halua olla
arvoton, nimetön nolla.
Itseäni minäkin hain,
kunnes oivan aateen sain.
Nimi oma on etsittävä
pois niiltä konnuilta lähdettävä
joissa leskeä säälittiin
ja muistoissa elettiin.
Löysin ehjän ihmisen itsestäni.
Näin jatkukoon elämäni.
Meillä vanuksilla pulaa,
asunnoista,sairaalapaikoista,
jos jonkinlaisista mahdollisuuksista.
Haluaisin olla oma herrani mahdollisuuksien mukaan,
en taakka yhteiskunnalle,jos kukaan.
Luin juuri,että kun pesemme pyykimmekin
värään aikaan..
viikonloppu ei ole liputusaikaa.
Kaupankassalle en änkeä työikäisten aikaan,
koska olin kerran minäkin siellä työläisenä..
Näin kuinka vahuksia sorsittiin,
kun he pientä rahaa kasalla
maksuksi toivat,
toisin ovat hyvinvoivat..
Päivän tapahtumat kaikki julki tuomme,
haaveilumme tapahtumat meille tärkeät,
vaikka joskus tuntuu ettei ollut edes järkeä.
Lapsuudessa ja ihanissa nuoruuteni maisemissa
kuljin vaikka kaisaniemenpuistossa.
Lokeista ruokituista kerroin ja ikävöiden
kansioni suljen ja suosioonne
toivottavasti amateus
Tavallista tavallisempi
keskiviikko-päivä alkanut
vaan mistä sen tietää
kuinka tavallinen
jos vaikka olisikin
tavallisuudesta poikkeava
tällä kertaa.
On sitä joskus ennenkin
yllätyksiä tullut,
meinaan.
Tiskipöydällä pesemättömiä astioita
lompakossa seitsemän korttia
rahaa vähemmän
sänky petaamatta (tuulettuu )
yöpöydällä kirjapino
puolet lukematta
yksi kelloista kesäajassa
saa ollakin.
Mitä vielä on keskeneräistä?
Elämä ! Onneksi.
Nyt tekemättömien töiden kimppuun.
Mistä ihme harvennukset? Minäkö ne aikaan sain? Pelottavat laajennukset , tilapäistä onhan vain. Yritänpä tiivistystä. Kokeilenpa litistystä. Kuinka nyt mun mahtaa käydä? Jos en vaikka pois mä löydä.
.
Ihanata tätä ettei tarvitse tehdä mitään.
Vain matkustaa mikämikä maahan,kuin lapsi
harmaahapsi.
Olemme viimeisellä rannalla,
odotamme laivaa saapuvaa.
Onneksi se täysi ja minä rannalle jään..
Aikomusko jollain välit täyttää,
miten noin tyhjältä näyttää.
Eipä silti ajatuksia näin kelaa
kun rivejä uudelleen selaa.
Rivien välissä usein ajatus pyörii
ja sanat sanomattomat hyörii.
Annetaanpa mielen hyörinään potkua
ettei soisi aatosten notkua.
Harmaa päivä haukotuksen saa
mut runonurkassa on antoisaa.
Välijako lauseiden moderniksi
missä mahtoi tulla tämä niksi.
Entinen silti on paras
kuuleppa sinä rivivaras
takaisin kaikki käännä
eläkä omiasi tänne väännä.
Vaihtelua tämäkin.
välit harvat jo poistuneet, vanhat takaisin jo saapuneet.
Minäpä loinhe lausumahan,
alettaisko kaventamahan,
rivivälit sopiviksi
paremmin luettavaksi.
Ylläpito huomas pyynnön
paikkas välit sopiviksi,
illaksi parahiksi.
Tämä laatu takkuaapi
sanan juoksu hidastuupi
kun en ole Aino-neiti
enkä tämän tyylisesti
paljon ole suoltanunna
runosanaa sanonunna.
Yritimpähän väkisin
väänsin sanan väänsin kaksi
jo kohta kolmatta väänän.
Tässähän hämärän myötä
istun taasen ilta-aikaa
parantelen maailmaani
jot' olis parempi mieli.
Paremmin paremmalta
parempi kavennus on.
Kiva kun loitsun teit
kiitosta kuiskin.
Mieli paranoo tästä
kun pääs pälkähästä,mieleni mun myös.
Väännetään ja käännetään
runonurkkaan runoset.
Mitä jos olisimme tavanneet
luuletko, että olisimme muuttuneet
ehkä luomamme kuva toisistamme
olisi pirstoutunut
kuin särkynyt peili
sadoiksi sirpaleiksi.
Siksi kai emme halunneetkaan tavata toisiamme.
Äsken vilkaisin
ja aivan säikähdin.
Ihan hebreaa
löysin vaan.
Pois, pois äkkiä,
otin takapakkia.
Koko vehje teki tenän
näytin sille pitkän nenän.
Otinpa alusta kaiken,
yritin tehdä tuon taiten.
No sehän onnistui
ja tämä luonnistui.
Kaikki ennallaan,
runot paikoillaan.
Johan helpotti,
hebrea katosi.
Hyvillä mielin
ja kankein "kielin"
Hyv`Yötä toivotan.
Nytpä polun vaihdan.
On pakko kurkistaa runonurkkaa
moni tänne toinenkin kurkkaa
hyvän mielen täältä usein saa
omat lorutkin väliin naurattaa
vaan väliäkös noista
olenpahan poissa
muista hullutteloista.
Taas koitti aika pakkasen
asteita heitti pikkasen.
Nuolaisi lätäkön jäähän
totuttain talvisäähän.
Pikkujoulua monet viettää
puvun ehkä juhliin teettää.
Nopeasti aika kuluu näin
sitä ihmettelemään jäin.
Tuikkukynttilöiden valaistessa
ajatusten harhaillessa,
ihanan rauhan muistan
pian nukkumaan mä luistan.
Kaikille toivotan yötä hyvää
unen tuomaa runojyvää.
Huomenna jos taimenta lykkää
niin nurkkalaiset siitä tykkää.
Herätä kannattaako
kylmään ikävään
yksinäisyyteen
surkeeseen.
Mistä alkais päivän pitkäveteisen
teeveen radion uutisista kuuntelemalla.
Uutisissa tuskaa ikävää
taian alottaa uuelleen ja nukkumaan meen.
Hei sinä ystäväni
yhdessä elämän tiellä
yhdessä ilon hetket
surunkin pois pyyhkii.
Harmaan vuorokauden
valoisaksi hymysi saa.
Karkottaen ikävän
sydämmeen pyrkivän.
Ystävä kiitos kun
olet ystäväni.
Kiitos kun olet olemassa.
Tuoksuu kananuggetit lautasella
ne poistaa nälkää iltasella,
juoksin kirpputoreja päiväajan
nyt tarviin nälän rauhoittajan.
Jo piirtää punajuuri paidan rintaa...
jo siistin sormella punapintaa
no mitäs siitä se levii vain
ikuisen läiskän siitä sain.
Pitäis malttaa ensin syödä
vasta sitten kirjaimia lyödä,
Mutkun vastauksen nettiin annoin,
silleen korteni kekoon kannoin
Kovin alas on nurkkamme painunut
vaan ei kai tasomme laskenut
nytn kerralla ylös tään yritän nostaa
ja samalla terveiset toivottaa.
Hyvää pyhäinpäivää kaikille!
Ei pysy
ei kysy
kukaan nurkkaa
ei edes kurkkaa
muualla kaikki häärää
ei kirjoituksilla määrää.
Tuli lauantai-ilta
ja lutunen silta
toi ilon elämään
runonurkkaan sen tuon
ja kaikille suon
se sana on lämmin ja hyvä
on ystävyys enentyvä
myös saunatonttu hymyää
tuolla jossakin se lymyää
ja hyvää unta kuiskii
pyyhkeellänsä siellä huiskii.
Kirja avoin pöydälläni on
tarvitsen vain pienen tuokion,
kynttilän voin sytyttää
se valaisee ja lämmittää.
Istuimella lämmin huopa
lukuhetkeen lämmintä on suova,
saan minttuteetä mukistani naukata
ja kirjan juoniviidakossa laukata.
Nuoruusvuotten muistot mieleen palaa
vapautta elin muilta salaa
kun toiset nukkui hiljaa vuoteissaan
mä siirryin elokuvan maailmaan.
Miten ihania onkaan muistot nuo
ne syvän rauhan rintahani tuo.
Marraskuuhun päästiin ja talven
pimeeseen säähän totutellaan.
Lumi tule jo valaiseen maata ja
talven hiutaleiden anna leijata.
Yö saapuilee ensimmäisen
marraskuun illan piilottaa
kuutamoisen pilven reunaan
pimeyttä pilkaten.