ikkunan takana viimeinen kajo
räystäässä jääpuikko kuin lasinen tikari
suru kuin tikarin pisto
tuo taas ikävän
täällä on valoa enää vain
kuu tädet ja taivaantulet
pisara viimeisen lämmön
vierii pitkin jäistä pintaa
ei pudota ehdi
surun tikari kasvaa
yhdellä kyyneleellä
tummuus tulee
kohta taivaalle syttyvät tulet
tähtien seassa tanssivat liekit
tiedän olet loisiteessa siellä
näen huntujes viipyvät vaihtuvat värit
minä tulen
minä tulen
pian tassimme yhdessä
taivaisen valssin
räystäässä jääpuikko kuin lasinen tikari
suru kuin tikarin pisto
tuo taas ikävän
täällä on valoa enää vain
kuu tädet ja taivaantulet
pisara viimeisen lämmön
vierii pitkin jäistä pintaa
ei pudota ehdi
surun tikari kasvaa
yhdellä kyyneleellä
tummuus tulee
kohta taivaalle syttyvät tulet
tähtien seassa tanssivat liekit
tiedän olet loisiteessa siellä
näen huntujes viipyvät vaihtuvat värit
minä tulen
minä tulen
pian tassimme yhdessä
taivaisen valssin
Vastaukset 1
Vanhimmat
tätä runoa lukiessa vierähtää omalle
poskelleni melkein kyynel !
Onneksi loppu pelastaa surulta ja
antaa runollesi pehmeyttä.
Kaunista ja hyvin, hyvin koskettavaa.