Onko kokemusta muilla siitä, jos toinen on avoliiton kannalla ja toinen taas avioliiton. MIten tällaisessa tapauksessa kompromissi tehdään? Olemme eläneet 10 vuotta avoliitossa ja suhde on kunnossa. Mutta itseäni kalvaa se, että 'lopullista sitoutumista' ei ole tehty ja se on alkanut syömään minua sisältä päin. Toisen mielestä kaikki on hyvin näin. Jos on 10-vuotta tehty toisen elämänkatsomuksen mukaan, pitäisikö seuraavat 10 vuotta tehdä toisen mukaan? Tiedän, että toista ei voi pakottaa, mutta pitääkö minun pakottaa itseni vielä kuinka pitkäksi aikaa?
Avioliitto vs avoliitto
pulmana
78
5940
Vastaukset
- nykyisin vaimo
Onko mies ehdottomasti vastaan, vai onko se vain laiskuutta, että miksi vaivautua kun se arki näinkin sujuu?
Meillä mies halusi naimisiin ja minä olisin tyytynyt avoliittoon (olen toisella kierroksella, mies ensimmäisellä). Myös häitten suhteen kitkuttelin ja etsin maistraattia varten asiallista jakkupukua. Mies kantoi kaupassa eteeni kasvot loistaen prinsessa-morsiuspuvun ja sanoi, että tämä näköisen morsiamen kanssa hän tahtoo vihille. No, lopulta teimme juuri niinkuin mieheni toivoi. Olen nyt jälkeenpäin todella tyytyväinen!
Eli näin siitä vannoutuneesta sinkusta tuli ensin tyttöystävä, sitten avovaimo ja lopulta vihitty vaimo. Enpä olisi itsekään uskonut! Minusta on nyt ihana olla "vaimo" ja vaalin hartaasti hääkuviamme, missä olemme oikean morsiusparin näköiset. Nyt on hyvä olla. Jääräpäisinkin siis voi muuttaa mielensä ja olla vieläpä kiitollinen siitä, että mieheni meni läpi harmaan kiven saadakseen tahtonsa läpi.- köh köh
Mistä päättelit, ettei kirjoittaja ole mies? :)
- VeetiThöVelvets
köh köh kirjoitti:
Mistä päättelit, ettei kirjoittaja ole mies? :)
Samaa itsekin mietin :)
Mutta varsinaiseen kysymykseen "Mitä tehdä, jos toinen on avoliiton kannalla ja toinen taas avioliiton?" vastaan näin; Erota tai suostua naisen tahtoon koska lopputulema on aina sama kuten veikkauksen tunnarissakin Suomalainen (Lue: Nainen) voittaa aina....kjäh kjäh! pitäskös kanittaa vanhat sormukset vai miten sitä nykysin halvalttes pääsis kauhian kallist tuppaa tuo naamiaisii meno olemaa ja se shuku nimen vaihtokii ja ajokortti pitäs uusia kauhia hankalaa ja onnistuiskos naisenkaa kui
- älä kanita sormuksia
jii71 kirjoitti:
pitäskös kanittaa vanhat sormukset vai miten sitä nykysin halvalttes pääsis kauhian kallist tuppaa tuo naamiaisii meno olemaa ja se shuku nimen vaihtokii ja ajokortti pitäs uusia kauhia hankalaa ja onnistuiskos naisenkaa kui
Mekin elelimme avoliitossa monet vuodet nykyisen vaimoni kanssa, avoliittoamme pitkitti oikeastaan se, että puolisoni käsitys häiden järjestämisestä poikkesi niin paljon omista ajatuksistani, ettei avioliiton solmiminen ollut heti ajankohtaista. Viimein kuitenkin särmät hioutuivat ja päätimme avioitua.
Avioitumista puolsivat kyllä monet seikat mm. puolison asema toisen kuoleman jälkeen on avioliitossa turvatumpi monessakin tapauksessa, vaikka tehtäisiinkin testamentteja.
Vaan sitten niihin kustannuksiin... Me järjestimme omat häämme siten, että jätimme sukulaiset kokonaan kutsumatta, kummankaan sukulaisia ei ollut läsnä tilaisuudessa omia lapsiamme lukuunottamatta. Tuttavapiirimmekin kutsuimme häihimme tiukasti rajaten heidät vain lastemme kummeihin, jotka eivät olleet sukulaisia. Näin saimme varsin optimaalisen vierasjoukon, joita kirkossa pappikin meitä vihkiessään sanoi; Näiden todistajien läsnä ollessa.
Sitten ne kustannukset; kirkkohan ei maksanut mitään ja siihen valitsimme juhlavan kivikirkon kotiseurakunnastamme, kanttorimme kanssa sovimme soitettavat kappaleet ja tuttu lapsemme kastanut pastori saatiin paikalle hoitamaan vihkitoimitus. Juhlapaikaksi vuokrasimme kaverin pienen laivan, johon juuri sopivasti mahtuivat kaikki juhlijat, sekä pitopalvelun henkilö suorittamaan optimaalisen tarjoilun. Tällä laivalla teimme siinä juhliessamme risteilyn kesäisellä Päijänteellä ja pääruoka tarjoiltiin laivan olessa "parkissa" Tehinselällä. Hääkuvat otettiin Kelventeen luonnonpuistossa. Häävalssin tanssimme ennen laivanlähtöä laivalaiturilla aidon savikiekon säestyksellä, samalla krammarilla soitettiin muitakin savikiekkoja risteilyn aikana taustamusiikkina.
Sormukset oli hankittu suoraan tehtaalta tutun kellosepän kautta ja puolisoni puvun ompeli tuttavarouva, samasta kankaasta tehtiin myös minulle solmio. Minun pukuni löytyi vaatekaapistani, juuri sopiva tumma puku, lastemme puvut puolisoni ompeli itse. Vähäiset kutsukortit teimme itse Tiimarin tarvikkeista. Kaiken kaikkiaan kustannukset olivat yllättävän sopivat, että mukana ollut tuttavaperhe päätyi samaan ratkaisuun omien perhejuhlien järjestämisessä, hekin vuokrasivat saman laivan.
Jälkeenpäin muutamat vaimoni sukulaisista hieman arvosteli ratkaisuamme, sukulaisemme hyväksyivät ratkaisumme muuten ja onnittelivat meitä ratkaisumme johdosta. Mainittakoon, että meillä on kummallakin laaja suku ja osa heistä on riidoissa keskenään, tästä syystä monet olivat jopa helpottuneita ratkaisustamme. Meille tämä sopi ja uskomme mukana olleiden ystäviemmekin nauttineen risteilystämme.
- maake60
Ei ole mitään merkitystä onko naimissa vai koska suhteeseen sitouminen ei siitä muutu onko naimisissa vai ei. Itse olen avokkini kanssa jos olleet 20v ja kihloissa 18v eikä kummallakaan oel tarvetta naimisiin vaikka lapsikin on jo 14v. Yksi ero on siinä että jos ei ole naimisissa ja toinen kuolee niin ei saa leskeneläkettä ja makdollisen eron yhteydessä omaisuus on sen kenen nimissä omaisuus on. Me olemme avokkini kanssa ostaneet asunnot yhdessä ja maksaneet puolisksi ja kumpikin omistaa siitä puolet. Jos toinen saa perintö niin avopuolisolla ei ole siihen avio-oikeutta ja eikä myöskään peri mitään puolisolta jos ei ole naimisissa ja pitää tehdä paperit että yhteisessä kodissa asumisoikeus säilyy jos vanhempana toinen kuolwee ensin.
Sitoutuminen suhteeseen on ihan muista asioista kiinni kun että onko naimisissa vai ei.- ap
jos toinen haluaa ja toinen ei. Kysyinkin lähinnä kuinka kompromissi tehdään, jotta kummallakin tasavertainen olo. Taloudellinen tilannehan saadaan papereilla ja allekirjoituksilla hoidettua.
Mutta tapauksessamme arvot ovat ristiriidassa keskenään. - ehdottelija
ap kirjoitti:
jos toinen haluaa ja toinen ei. Kysyinkin lähinnä kuinka kompromissi tehdään, jotta kummallakin tasavertainen olo. Taloudellinen tilannehan saadaan papereilla ja allekirjoituksilla hoidettua.
Mutta tapauksessamme arvot ovat ristiriidassa keskenään.Kompromissia kuvaamallasi tavalla ei olekaan, koska sitä kai olisi avo- ja avioliitto vuoroviikoin. ;-) Mutta ne ovat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja, ainakin siten, ettei ihan joka viikko voi valita elää sillä toisella tavalla. Sinun toiveesi on tasavertainen olo molemmille, muttei sitä voi tässä asiassa saavuttaa, jos molemmat pitävät tiukasti kiinni omasta näkökannastaan. Tässä asiassa kompromissi tarkoittaa, että toinen antaa pitkäaikaisesti periksi (sinä, jos jatkatte avossa, tai avokkisi, jos päätätte mennä naimisiin). Ja kuten itsekin tiedostat, arvonne ovat ristiriidassa. Periksi joutuu antamaan se, jolle asialla on vähemmän merkitystä, mutta miten se sitten mitataan.
Yksi ehdotus voisi olla, että puitte ihan pohjia myöten kummankin motiivit. Miksi sinä haluat naimisiin, siis kaikki syyt rehellisesti tiskiin. Ja miksi toinen ei sitä halua. Sitten katsotte, löytyykö teille kompromissimahdollisuutta ihan vaan realismin pohjalta, jos kumpikin on valmis hiukan joustamaan asenteistaan ja arvoistaan. Siis jos. - :::::::::
ehdottelija kirjoitti:
Kompromissia kuvaamallasi tavalla ei olekaan, koska sitä kai olisi avo- ja avioliitto vuoroviikoin. ;-) Mutta ne ovat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja, ainakin siten, ettei ihan joka viikko voi valita elää sillä toisella tavalla. Sinun toiveesi on tasavertainen olo molemmille, muttei sitä voi tässä asiassa saavuttaa, jos molemmat pitävät tiukasti kiinni omasta näkökannastaan. Tässä asiassa kompromissi tarkoittaa, että toinen antaa pitkäaikaisesti periksi (sinä, jos jatkatte avossa, tai avokkisi, jos päätätte mennä naimisiin). Ja kuten itsekin tiedostat, arvonne ovat ristiriidassa. Periksi joutuu antamaan se, jolle asialla on vähemmän merkitystä, mutta miten se sitten mitataan.
Yksi ehdotus voisi olla, että puitte ihan pohjia myöten kummankin motiivit. Miksi sinä haluat naimisiin, siis kaikki syyt rehellisesti tiskiin. Ja miksi toinen ei sitä halua. Sitten katsotte, löytyykö teille kompromissimahdollisuutta ihan vaan realismin pohjalta, jos kumpikin on valmis hiukan joustamaan asenteistaan ja arvoistaan. Siis jos."Kompromissia kuvaamallasi tavalla ei olekaan, koska sitä kai olisi avo- ja avioliitto vuoroviikoin. ;-) Mutta ne ovat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja"
Niinpä.
"Tässä asiassa kompromissi tarkoittaa, että toinen antaa pitkäaikaisesti periksi "
No tämä lausehan on itsensä kanssa ristiriidassa! Koska vaihtoehtoja on vain nämä kaksi -- aloittaja saa tahtonsa läpi tai avokki saa tahtonsa läpi -- niin kompromissia ei kertakaikkiaan voi olla.
"Periksi joutuu antamaan se, jolle asialla on vähemmän merkitystä, mutta miten se sitten mitataan."
Se mitataan siten, että otetaan peliin kolmas vaihtoehto: erotaan. Koska aloittaja on 10 vuotta suostunut asumaan yhdessä menemättä naimisiin, niin avokki luultavasti ajattelee jo saaneensa tahtonsa läpi. Jos hän joutuisi valitsemaan avioliiton tai eron välillä, niin asiaan tulisi joku ratkaisu. Mutta jos aloittaja ei itse ole valmis eroamaan vaan on mieluummin avoliitossa kyseisen miehen kanssa kuin etsii uuden joka suostuu naimisiin, niin silloin hän ei voi tuota valintaa vaatia, ja silloin hän on antanut periksi.
Pari vuotta on yleensä hyvä asua yhdessä ennen avioliittoa, mutta sinä aikana pitää keskustella arvoista ja tavoittesta ja toiveista pidemmällä aikavälillä, mistäs sitä muuten tietää halutaanko elää loppuikä yhdessä vai ei. Kymmenessä vuodessa pitää jo tietää.
Lapset ja yhteinen omistusasunto ja varsinkin asuntovelka ovat huomattavasti suurempia sitoumuksia kuin avioliitto. Onko aloittaja avokkeineen tehnyt jo nuo tai onko niitä tarkoitus tehdä lainkaan?
Mutta kuten joku jo neuvoikin, niin kannattaa sanoa ääneen ja vaikka kirjoittaa muistiin syyt, miksi kumpikin haluaa tai ei halua naimisiin. - sfsdeee
ap kirjoitti:
jos toinen haluaa ja toinen ei. Kysyinkin lähinnä kuinka kompromissi tehdään, jotta kummallakin tasavertainen olo. Taloudellinen tilannehan saadaan papereilla ja allekirjoituksilla hoidettua.
Mutta tapauksessamme arvot ovat ristiriidassa keskenään.Kummassa tapauksessa menetetään enmmän? Toinen ei halua avioliittoon ja toinen haluaa avioliittoon. Jos päädytte avioliittoon on toisen periaatetta loukattu ja paluu entiseen onnistuu vain avioeron kautta (mikä loukkaa sitten myös toista osapuolta). Jos päädytte jatkamaan avoliitossa, jatkuu elämänne yhtä 'surkeana' kuin nytkin. Avioliittoa haluava osapuoli saattaa tuntea itsensä loukatuksi, mutta avioliiton mahdollisuus säilyy niin kauan kuin olette vielä yhdessä. Eipä aikaakaan kun myös avioliittoa vastustanut saattaa olla myös suopella kannalla.
Jälkimmäisessä tapauksessa on molemmilla osapuolilla mahdollisuus muuttaa periaatteitaan, mutta ei ensimmäisessä.
- nooooora
"Jos on 10-vuotta tehty toisen elämänkatsomuksen mukaan, pitäisikö seuraavat 10 vuotta tehdä toisen mukaan? " menipäs lapselliseksi. Tolla logiikalla sä sitten varmaan otat 10v. avioliiton jälkeen avioeron, eikö? Mitäs jos äijäs heittäytyy yhtä lapselliseksi: jaahas 10v. täynnä sun miellyttämistä niin seuraavat 10v mennään taas mun mieliksi avoliitossa ja eikun eropapereita kehiin.
Jos ette noin perustavaa laatua olevasta asiasta pääse yksimielisyyteen niin erotkaa jo. Ei siinä kummankaan tarvitse periksi antaa, yleensä tällaiset asiat selvitetään jo alkuvaiheessa, ettei tarvitse 10v. kuluttua huomata olevansa yksissä ihmisen kanssa jonka arvomaailma on omista arvoistasi yhtä kaukana kuin itä lännestä. - ............
"Mutta itseäni kalvaa se, että 'lopullista sitoutumista' ei ole tehty"
Eli tässä tapauksessa ongelma lienee lähinnä sinulla. Toiselle tuo "lopullinen sitoutuminen" ei välttämättä tarkoita avioliittoa, vaan hän on tyytyväinenkin elämäänsä ja sitoutunut sinuun ilman sitäkin.
Jos ette sopuun pääse, kannattaisi sinun ehkä tarkistella omia asenteitasi ja miettiä onko sitoutuminen vain pelkästään avioliitto ja muu yhdessäolo vain jotain väliaikaista hapatusta.- onnellinen morsian
Mä en vieläkään käsitä tätä 'avioliitto ei muuta mitään' juttua. Eli jos molemmat ovat tätä mieltä ja elävät onnellisesti avoliitossa niin hyvä. Mutta jos on toinen suhteessa sitä mieltä ettei ´mennä avioon kun se ei muuta mitään ja toinen taas halua avioon niin en silloin ymmärrä miksei tekïsi niin kuin parisuhteessa minun mielestäni kuuluisi ja ajattelisi asiasta toiselle koituvaa iloa kun itselle asialla ei selvästi ole merkitystä. Eri asia tietysti jos on jokin syy siihen miksi ei halua avioliittoon eli on instituutiota vastaan tai jotain, mutta tällöin täytyy juuri selvitä aikamoisesta parisuhdetta koettelevasta ristiriidasta.
Meillä ainakin itse halusin naimisiin, mies ei välittänyt asiasta mutta alusta asti oli selvää että naimisiin mennään, koska hän halusi minun saavan hääpäiväni kun sitä kerran halusin. Hänelle itselleen kun asialla ei ollut väliä puolin eikä toisin. - kootut selitykset
onnellinen morsian kirjoitti:
Mä en vieläkään käsitä tätä 'avioliitto ei muuta mitään' juttua. Eli jos molemmat ovat tätä mieltä ja elävät onnellisesti avoliitossa niin hyvä. Mutta jos on toinen suhteessa sitä mieltä ettei ´mennä avioon kun se ei muuta mitään ja toinen taas halua avioon niin en silloin ymmärrä miksei tekïsi niin kuin parisuhteessa minun mielestäni kuuluisi ja ajattelisi asiasta toiselle koituvaa iloa kun itselle asialla ei selvästi ole merkitystä. Eri asia tietysti jos on jokin syy siihen miksi ei halua avioliittoon eli on instituutiota vastaan tai jotain, mutta tällöin täytyy juuri selvitä aikamoisesta parisuhdetta koettelevasta ristiriidasta.
Meillä ainakin itse halusin naimisiin, mies ei välittänyt asiasta mutta alusta asti oli selvää että naimisiin mennään, koska hän halusi minun saavan hääpäiväni kun sitä kerran halusin. Hänelle itselleen kun asialla ei ollut väliä puolin eikä toisin.Niinpä. Tunnen erään miehen 40v joka on henkeen ja vereen avioliittoa vastaan. Hän on avioerolapsi, joka ei millään malta luopua traumastaan.
Hän on elänyt jo 12 vuotta avoliitossa, hän on tyytyväinen suhteessaan, eikä välitä pätkääkään siitä, että kieltää rakkaalta avovaimoltaan tämän suuren haaveen olla miehensä vihitty vaimo.
Tämä mies rakastaa lapsuudentraumaansa enemmän kuin avovaimoaan. Jos jommasta kummasta pitäisi luopua, niin sitten siitä avovaimosta, trauman kanssa on yhteisiä vuosia takana tuplasti enemmän ja sen kanssa eläminen on näköjään oikein mukavaa.
- mieti tarkkaan
Exäni ei halunnut naimisiin. Hän tiesi, että haluan naimisiin. Hän valehteli minulle, että haluaa joskus tulevaisuudessa naimisiin, vaikka myöhemmin myönsi ettei halua naimisiin. Tämä valhe meni niin pitkälle, että ostettiin kihlasormukset (eli avioliittolupaus). Puhuimme häistä, hän siirsi vuodella, kahdella... ja lopulta myönsi, ettei halua naimisiin, vaan haluaa minut vuokralle asuntoonsa ja avopanoksi. Kyllä se loukkasi niin paljon, että erohan siitä tuli.
Olen nykyisin avioliitossa ihanan miehen kanssa. Avioliiton suhteen aloitteen teki mieheni ja koska olen tästä perustavanlaatuisesta asiasta täsmälleen samaa mieltä, naimisiin mentiin ja yhdessä ollaan onnellisesti edelleen. Täytyykin sanoa, että hyvä, etten ehtinyt exän kanssa mennä naimisiin, koska hän käytti minua vain hyväksi oli ihan väärä minulle. - maake60
Ehdota ,iehellesi että kun menette naimisiin niin tehkää avioehto että se omaisuus mikä on toisen nimissä ei kuulu avio-oikeuden piirriin ja omat säästöt ja niin edelleen. Vain se omaisuus mikä yhdessä hankitaan ja maksetaan kuuluu avio-oikeuden piirriin ja jos jompi kumpi saa vaikka perintöä niin se kuuluu sille joka sen saa. Eli jos joskus eroatte niin se omaisuus mikä on yhdessä hankittu ja maksettu ménee jakoon jos menee koska mahdollisesti ette koskaan eroa.
- Itsekin aviossa
"Lapset ja yhteinen omistusasunto ja varsinkin asuntovelka ovat huomattavasti suurempia sitoumuksia kuin avioliitto."
"Jos ette sopuun pääse, kannattaisi sinun ehkä tarkistella omia asenteitasi ja miettiä onko sitoutuminen vain pelkästään avioliitto ja muu yhdessäolo vain jotain väliaikaista hapatusta"
Itse ajattelen että avioliitto on sitoumuksista suurin, toki tämä riippuu arvoista ja ajatusmaailmasta. Keskustelisin kyllä mieheni kanssa siitä miksi hän ei tuota sitoumusta halua, vaikka se selvästi on sinulle tärkeä. Avioliitto on sekä lain, että normien silmissä sitoumus eri tavalla kuin "pelkkä" avoliitto. - tuleva vaimo?
Itsekin aviossa kirjoitti:
"Lapset ja yhteinen omistusasunto ja varsinkin asuntovelka ovat huomattavasti suurempia sitoumuksia kuin avioliitto."
"Jos ette sopuun pääse, kannattaisi sinun ehkä tarkistella omia asenteitasi ja miettiä onko sitoutuminen vain pelkästään avioliitto ja muu yhdessäolo vain jotain väliaikaista hapatusta"
Itse ajattelen että avioliitto on sitoumuksista suurin, toki tämä riippuu arvoista ja ajatusmaailmasta. Keskustelisin kyllä mieheni kanssa siitä miksi hän ei tuota sitoumusta halua, vaikka se selvästi on sinulle tärkeä. Avioliitto on sekä lain, että normien silmissä sitoumus eri tavalla kuin "pelkkä" avoliitto.haluan mennä naimisiin, olen varma siitä(ellei käy niin, ettei sitä puolisoksi sopivaa ole kohdalleni osunut) Aiemmin uskoin, että ei avioliitto ole välttämätön, kyllähän avoliittokin voisi olla miellyttävä. Mutta arvoni(kristilliset arvot vahvistuneet) ovat iän myötä muuttuneet ja tiedän, että avioliitto on ihanteellinen yhteisolo parille. Itsekin ajattelen, että avioliitto on suurempi sitouttaja, kuin lapset tai laina. Sen suuruus tietysti määritellään, kuinka vahvasti siihen sukoo. Jos pitää avioliittoa vain järjestelmänä niin sille ei kerry juuri arvoa.
Puhu avopuolisosi kanssa, kerro mitä tunnet ja ajattelet, ole avoin. Toivon itse hänen ymmärtävän. uskon kuitenkin, että joillekin avopuolisuus on riittävää, enkä väheksy sitä ollenkaan.
- on tietty
AVO-AVIOLIITTO !!
- Järjetöntä!!
Sehän on pikimmiten eron paikka jos toinen rupee muutoksia edes aatteleen.
- Tuleva morsian
Että millainen se on tuo avo-avioliitto ?
- vastaus on
Tuleva morsian kirjoitti:
Että millainen se on tuo avo-avioliitto ?
sellainen, kuin minulla eli olen naimisissa, mutta asun äitini luona. Ylläpito on paljon parempaa...
Ruoka on parempaa ja on siistimpää. Tarpeen vaatiessa käyn vaan kuksimassa vaimoani. Elämä
on ihanaa !
- ?????
Ja tarkasti, oletteko te yhdessä itsenne vai muiden takia. Yleensä ne on ne muut, joiden takia "pitää" vihille" mennä eli ns. ulkoiset paineet.
- miksi ei avioon
Vaikea sanoa, että miten kompromissi tehdään, kun et kerro tarkemmin, että miksi avopuolisosi on avoliiton kannalla? Sinä olet avioliiton kannalla, koska et pysty ilmeisesti sitoutumaan lopullisesti avoliitossa tai epäilet, että kumppanisi ei pysty. Mutta mikä on se puolisosi elämänkatsomus mikä estää avioliittoon menemisen? Jos se on tämä perinteinen "avioliitto ei muuta mitään" niin miksi ei voisi mennä naimisiin, jos se ei muuta mitään miehen elämässä, mutta sinulle se olisi tärkeä asia ja muuttaisi sinun mielestä paljonkin? On eri asia olla avioliittoa vastaan ja ajatella, että ei halua naimisiin kun avioliitto muuttaa jotain huonompaan suuntaan. Mutta muuttaako se kumppanisi mielestä jotain ja mitä? Ja onko hän aina ajatellut, että ei halua mennä naimisiin ja se on hänen lopullinen päätöksensä? Vai haluaisiko hän ehkä joskus naimisiin, mutta ei vielä? Jos hän ei halua koskaan naimisiin niin sinun pitää "pakottaa" itsesi niin pitkäksi aikaa, kun haluat kumppanisi kanssa olla. Ainahan voit erota, jos et halua elää avoliitossa.
Joskus ihmiset muuttavat mielensä. Esim. ystäväni mies ei halunnut naimisiin, koska ei uskonut avioliittoon. Hänen vanhempansa olivat eronneet. Mutta mies kuitenkin meni lopulta ystäväni kanssa naimisiin (olivat 14-15 vuotta yhdessä sitä ennen).
Toiset on tyytyväisiä avoliittoon ja ovat onnellisesti yhdessä avoliitossa vuosikymmeniä. Mun mielestä se riippuu aika paljon niistä syistä miksi toinen ei halua naimisiin, että luopuisinko omista periaatteistani. Jos toisella on todella hyvä syy ja hän on sen rehellisesti kertonut, niin ehkä voisin olla avoliitossa.
Sitoutunut voi hyvin olla avoliitossakin. Ajattele niin, että hän on kanssasi siksi, kun haluaa olla. Ei siksi kun on mennyt kanssasi naimisiin. Jotkut kituuttavat huonossa suhteessa, kun avioero on heidän periaatteitaan vastaan. Ja ei se sitoutuminen avioliitossakaan varmaa ole. Sen todistaa lukuisat avioerot. Kaikki eronneet ei ole edes olleet niin kauan yhdessä kuin te nyt. - PrinsessaMafalda
Olemme avokin kanssa (minä 25, mies 33) olleet jo 6,5 vuotta saman katon alla, eikä mitään liikettä eteenpäin olekaan sen jälkeen tapahtunut. Aikaisemmin olin avioliittoa vastaan, mutta parin viime vuoden aikana mieleni muuttui. Haluaisin kihloihin, siitä parin vuoden päästä avioon ja sitten talouden salliessa yhden tai kaksi lasta.
Mies mahdollisesti haluaa samaa, mutta miten voikin olla mahdollista, että miehellä tuntuu olevan sitoutumiskammo? Miten siitä päästä yli, en tiedä. Joka kerta, kun haluan vain puhua asiasta, minä "ahdistan häntä". Joten eipä sitten auta puhuakaan, kun sen jälkeen mies menee vaisuksi ja on naama kurtulla seuraavat pari tuntia.
Miehen kuvitelmien mukaan haluaisin vain näyttää muille hienoa sormusta. Just joo. Ja kun sanon, että eihän se naimisiin meno periaatteessa muuta mitään, niin sitten tulee se ässä hihasta "No mitäs järkeä siinä sitten edes on?".
Haluaisin henkisesti vahvistaa sidettäni häneen, ja haluan ehdottomasti olla naimisissa ennen kuin alamme suunnitella jälkikasvua. Mutta näyttäisi siltä, että saan odotella vielä muutaman vuoden. Ei tässä kuitenkaan kukaan nuorru, enkä haluaisi olla keski-ikäinen ensisynnyttäjä.- Mietittävää
Naiset yleensä haluavat avioliiton "sitouttajana" koska silloin varman päälle kaikki menee puoliksi kun erotaan, eli kyllähän se sitoo miestä, kun yleensä miehellä on parempi palkka, joten jos ja kun avioero tulee, niin nainen lähtee siitä yhtä varakkaana kuin mies, vaikka useimmiten mies on tuonut rahaa kotiin reilusti enemmän.
Itsekin eronneena tunnen tuon, kotiäitinä ollut löysi uuden miehen ja lähti, ja eihän siinä muuta ku makselemaan talonpuolikasta (toiseen kertaan). Uudestaanhan mies ei tällaisen jälkeen mieluusti naimisiin halua, koska maksumieheksi jää nykyään helposti. Avoliitto on ok, sillä silloin ei tule väärinkäsityksiä omaisuudesta mitä kuuluu kellekin.
Moni uhoo ikuista rakkautta, mutta nelikymppisinä ajatukset on muuttuneet täysin ja tämä kannattaa kaikkien ottaa huomioon. Tunnen tapauksia kun puhutaan arvoista kuten tässä, mutta kun erotaan viedään mieheltä myös muskeliveneen puolikas. Ettei tässäkin samaa ajattelua miten päästä kiinni miehen omaisuuteen, jos mies on varakas? Kyllähän se miestä sitoo, ellei halua sitten menettää puolet omaisuudesta, mutta jos nainen päättää lähteä ja talous on vielä turvattu niin kyllä nainen lähtee jos lähtee.. - maake60
Mietittävää kirjoitti:
Naiset yleensä haluavat avioliiton "sitouttajana" koska silloin varman päälle kaikki menee puoliksi kun erotaan, eli kyllähän se sitoo miestä, kun yleensä miehellä on parempi palkka, joten jos ja kun avioero tulee, niin nainen lähtee siitä yhtä varakkaana kuin mies, vaikka useimmiten mies on tuonut rahaa kotiin reilusti enemmän.
Itsekin eronneena tunnen tuon, kotiäitinä ollut löysi uuden miehen ja lähti, ja eihän siinä muuta ku makselemaan talonpuolikasta (toiseen kertaan). Uudestaanhan mies ei tällaisen jälkeen mieluusti naimisiin halua, koska maksumieheksi jää nykyään helposti. Avoliitto on ok, sillä silloin ei tule väärinkäsityksiä omaisuudesta mitä kuuluu kellekin.
Moni uhoo ikuista rakkautta, mutta nelikymppisinä ajatukset on muuttuneet täysin ja tämä kannattaa kaikkien ottaa huomioon. Tunnen tapauksia kun puhutaan arvoista kuten tässä, mutta kun erotaan viedään mieheltä myös muskeliveneen puolikas. Ettei tässäkin samaa ajattelua miten päästä kiinni miehen omaisuuteen, jos mies on varakas? Kyllähän se miestä sitoo, ellei halua sitten menettää puolet omaisuudesta, mutta jos nainen päättää lähteä ja talous on vielä turvattu niin kyllä nainen lähtee jos lähtee..Kannattaa tehdä avioehto niin että se omaisuus mikä yhdessä maksetaan ja omistetaan kuuluu avio-oikeuden piiriin ja se minkä toinen vain maksaa on myös hänen eikä sitä puoliteta erotessa ja myös jos saa perintöä tulevaisuudessa niin se myös paperille että se on sen joka sen saa ja paperit maistraattiin niin ei tule riitaa jos ero tulee.
- Talous turvattu
Mietittävää kirjoitti:
Naiset yleensä haluavat avioliiton "sitouttajana" koska silloin varman päälle kaikki menee puoliksi kun erotaan, eli kyllähän se sitoo miestä, kun yleensä miehellä on parempi palkka, joten jos ja kun avioero tulee, niin nainen lähtee siitä yhtä varakkaana kuin mies, vaikka useimmiten mies on tuonut rahaa kotiin reilusti enemmän.
Itsekin eronneena tunnen tuon, kotiäitinä ollut löysi uuden miehen ja lähti, ja eihän siinä muuta ku makselemaan talonpuolikasta (toiseen kertaan). Uudestaanhan mies ei tällaisen jälkeen mieluusti naimisiin halua, koska maksumieheksi jää nykyään helposti. Avoliitto on ok, sillä silloin ei tule väärinkäsityksiä omaisuudesta mitä kuuluu kellekin.
Moni uhoo ikuista rakkautta, mutta nelikymppisinä ajatukset on muuttuneet täysin ja tämä kannattaa kaikkien ottaa huomioon. Tunnen tapauksia kun puhutaan arvoista kuten tässä, mutta kun erotaan viedään mieheltä myös muskeliveneen puolikas. Ettei tässäkin samaa ajattelua miten päästä kiinni miehen omaisuuteen, jos mies on varakas? Kyllähän se miestä sitoo, ellei halua sitten menettää puolet omaisuudesta, mutta jos nainen päättää lähteä ja talous on vielä turvattu niin kyllä nainen lähtee jos lähtee..Jos pelkäät omaisuutesi puolittamista niin tee avioehto? Ja kyllä avoliitossakin kannattaa tarkkana olla. Kaikki arvokas mikä maksetaan puoliksi kannattaa laittaa molempien nimille. On pariskuntia, joissa toinen maksaa kaikki kuukausittaiset laskut (sähkö,vuokra jne.) ja toinen sitten vaikka sen muskeliveneen lainan. Ja sitten kun erotaan, muskeliveneen maksanut ei huomioi toisen maksamia menoja lainkaan. Tai molemmat maksaa veneen lainaa, mutta vaan toinen on paperilla omistaja... niin siitäkin tulee erotessa ongelmia. Myös silloin tulee ongelmia, jos toinen kuolee. Mitä jos olette maksaneet veneen tms. yhdessä, mutta se on vain toisen nimillä. Toinen kuolee ja teillä ei ole testamenttia. Kuolleen omaiset periin veneen. Josta olet maksanut osan! Tai jos teillä on testamentti, joudut maksamaan perintöveron siitäkin puolesta minkä olet itse maksanut.
Tai jos ei laiteta ylös mitä ollaan makseltu, voi toinen muistaa maksaneensa enemmän vaikka asia ei ole niin. Avoliitossa erotessa vasta riitoja onkin. Ja aina ei ole niin, että se vähemmän varakas on ahne.
Itse olen nainen ja meillä on miehen kanssa omaisuutta yhtä paljon. Tilannehan voi tietysti muuuttua aina ja kumpi tahansa saada enemmän omaisuutta myöhemmin. Ulkopuoliset tosin usein luulee, että autot, asunto, mökki, veneet, matkat, remontit sun muut on miehen maksamia ja hänen omistamia. Vaikka kaikki ollaan puoliksi maksettu ja olen tarkka siitä. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Itse en toisen rahoja huolisi, jos ero tulisi. Ja suostuisin avioehtoon empimättä.
Eli mielestäni tuo ei ole syy olla avioitumatta, että joutuu maksumieheksi. Tee avioehto niin sillähän siitä päästään! - Hmm
Talous turvattu kirjoitti:
Jos pelkäät omaisuutesi puolittamista niin tee avioehto? Ja kyllä avoliitossakin kannattaa tarkkana olla. Kaikki arvokas mikä maksetaan puoliksi kannattaa laittaa molempien nimille. On pariskuntia, joissa toinen maksaa kaikki kuukausittaiset laskut (sähkö,vuokra jne.) ja toinen sitten vaikka sen muskeliveneen lainan. Ja sitten kun erotaan, muskeliveneen maksanut ei huomioi toisen maksamia menoja lainkaan. Tai molemmat maksaa veneen lainaa, mutta vaan toinen on paperilla omistaja... niin siitäkin tulee erotessa ongelmia. Myös silloin tulee ongelmia, jos toinen kuolee. Mitä jos olette maksaneet veneen tms. yhdessä, mutta se on vain toisen nimillä. Toinen kuolee ja teillä ei ole testamenttia. Kuolleen omaiset periin veneen. Josta olet maksanut osan! Tai jos teillä on testamentti, joudut maksamaan perintöveron siitäkin puolesta minkä olet itse maksanut.
Tai jos ei laiteta ylös mitä ollaan makseltu, voi toinen muistaa maksaneensa enemmän vaikka asia ei ole niin. Avoliitossa erotessa vasta riitoja onkin. Ja aina ei ole niin, että se vähemmän varakas on ahne.
Itse olen nainen ja meillä on miehen kanssa omaisuutta yhtä paljon. Tilannehan voi tietysti muuuttua aina ja kumpi tahansa saada enemmän omaisuutta myöhemmin. Ulkopuoliset tosin usein luulee, että autot, asunto, mökki, veneet, matkat, remontit sun muut on miehen maksamia ja hänen omistamia. Vaikka kaikki ollaan puoliksi maksettu ja olen tarkka siitä. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Itse en toisen rahoja huolisi, jos ero tulisi. Ja suostuisin avioehtoon empimättä.
Eli mielestäni tuo ei ole syy olla avioitumatta, että joutuu maksumieheksi. Tee avioehto niin sillähän siitä päästään!Törmännyt pienituloisempiin naisiin jotka tuhlaavat pienet tienestinsä itseensä. Meikit, voiteet, vaatteet, matkustelu intohimona. Loukkantuvat avioehto-idesta, eikö olekaan oikeata rakkautta? Kun tulee lapsia jäävät mielellään kotiäidiksi, tulemme kyllä toimeen pienemmällä, eli miehen palkalla. Ollaan vuosikausia kotiäitinä, jopa yli kymmenen vuotta, sillä se on parempi lapsille ja niinhän se oikeasti onkin.. Avioehtoa ei, sillä kotityö on myöskin työtä, kuinka mies kehtaa aliarvioida kotitöiden tärkeyttä? Jos ei mies käyttäydy niin uhataan erolla, omaisuus puoliksi elatusmaksut miehelle. Mies on tilanteen vanki ja tsemppaa, tietää että asemansa ei kiva eron jälkeen. Sitten tulee ero. Hyvin vaikeata ajatella miten kaikki pitäisi jakaa, joten menee puoliksi.. Mies tyytymätön. Nainen miettii ei kiva nainen itse tyytymätön, parempi mies tyytymätön. Nainen ei voi hävitä, mutta mies tuntee itsensä luuseriksi, käy kyllä duunissa mutta palkka menee elatukseen ja asuntolainoihin jotka tavallaan maksoi jo kerran. Tsemppi hävisi ja motivaatio. Kauhutarina..?
- -TEIJA36-
Itse elin 15 vuoden ajan avoliitossa, koska puoliso ei halunnut naimisiin.. ei mitään erityistä syytä ollut hänen mielestään, ja lapsiakin meille syntyi kolme. Lasten tunnustamiset olivat oikea piinapenkki miehelleni. Hän inhosi kaikkea "esilläoloa". Muutama vuosi meni ihan ok, sitten minä aloin painostamaan häntä naimisiin. Asioita ehdittiin jo sopiakin, mutta sitten kaiken kiireen ja tunnekuohujen keskellä hän sairastui vakavaan depressioon, joka keski useita vuosia. En enää edes uskaltanut puhua naimisiin menosta..
Otin puheeksi testamentin, koska olin tuttavani kautta nähnyt kurjan tapauksen, jossa lasten äiti jäi tyhjän päälle kun puoliso kuoli. Minulle tärkeintä olisi kuitenkin ollut "henkisen sitoutumisen lisäksi uskonnollinen sitoutuminen". Molemmat meistä kuului kirkkoon. Kun testamentista oltiin puhuttu pöydän ääressä ja mietitty mitä siihen tulisi..kului vajaa vko ja mieheni teki itsemurhan.
Hän koki että olin jättämässä häntä!!!! Vaikka nimenomaan halusin naimisiin kunnes sairaus helpottaa mutta siihen asti lasten ja minun turvanani olisi testamentti.
Siinä meni puolet elämästä kaivoon... ja ikuinen syyllisyys kaivertamaan mieltä..vaikka valinta oli hänen ja tiedän etten ole asiaan syyllinen, silti!
Kurjaa huomata, ettei yhteiset 15v näy missään. Ei leskeneläkettä, ei perhe-eläkettä, ei omistusoikeutta yhteiseen kotiin ( velka oli puoliksi!) mutta kiinteistö oli miehen nimissä.. onneksi meillä on nämä ihanat lapset! Heillehän tämä kaikki joskus siirtyy, minua vain valvotaan tiukasti, kuinka heidän asioitaan hoidan. Hetkessä huolehtivasta äidistä tuli "varas".. ainakin joskus tuntuu siltä! Jos ei maistraatti kysele, niin sitten miehen suku ja varsinkin appivanhemmat. Välimme ovatkin menneet täysin poikki kaiken stressin keskellä.
Nyt seurustelen lapsettoman miehen kanssa ja hän ymmärtää, etten halua mitään kotileikkiä ilman papin aamenta ja hän on täysin samaa mieltä. Menemme naimisiin ensi kesänä. SUOSITTELEN!Oma vikasi kun et ole vaatinut nimeäsi niin että omistatte asuntonne puoliksi ja jos voit todistaa että olet maksanut asuntovelasta puolet niin saat omistusoikeuden asuntoonne kun olet maksanut velkaanne. Jos asunnosta jäi velkaa avopuolison kuoleman jälkeen niin omistus siirtyy sinulle kun maksat velkaa. Lapsennehan perivät isänsä ja sinähän voit ostaa lapsiltasi vaikka puolet asunnosta jota maksat lapsillesi ja lapsethan saavat orvoneläkettä siihen saakka kun täyttävät 18 vuotta. Jos Pystyt niin hommaa hyvä lakimies ja sehän saa maksettua jos sinulla on kotivakuutuksessa oikeusturvavakuutus niin asiat selviävät. Kun teillä oli lapsia niin miehen vanhemmilla ei ole osaa eikä arpaa lapsensa omaisuuteen.
- -SAMA...
Make60 kirjoitti:
Oma vikasi kun et ole vaatinut nimeäsi niin että omistatte asuntonne puoliksi ja jos voit todistaa että olet maksanut asuntovelasta puolet niin saat omistusoikeuden asuntoonne kun olet maksanut velkaanne. Jos asunnosta jäi velkaa avopuolison kuoleman jälkeen niin omistus siirtyy sinulle kun maksat velkaa. Lapsennehan perivät isänsä ja sinähän voit ostaa lapsiltasi vaikka puolet asunnosta jota maksat lapsillesi ja lapsethan saavat orvoneläkettä siihen saakka kun täyttävät 18 vuotta. Jos Pystyt niin hommaa hyvä lakimies ja sehän saa maksettua jos sinulla on kotivakuutuksessa oikeusturvavakuutus niin asiat selviävät. Kun teillä oli lapsia niin miehen vanhemmilla ei ole osaa eikä arpaa lapsensa omaisuuteen.
Mä menin ja uskoin et mennään naimisiin... ja sitä myöten kaikki paperit kuntoon jne.... onnekseni kaikki vakuutukset olivat ok eli en ihan puille paljaille jäänyt. Lapset saavat kotinsa, en halua tästä mitään, saanhan asua ilman muita kuluja, kunhan hoidan kaiken ok. Lyhyesti...
Parempi aina tehdä paperit heti kun mahd! - Järki käteen!
Pahoittelut, että sinulle kävi noin.
Meillä asuntopaperit hoidettiin pankissa. Ja ilman muuta pankissakin oletettiin, että asunto ja asuntolaina laitetaan molempien nimiin. Aina avoliitossa pitää laittaa yhteinen omaisuus molempien nimiin! Jos et sitten halua, että se on kokonaan toisen vaikka maksat siitä puolet. Kyllä me laitamme avioliitossa ollessammekin vielä kaiken yhteisen omaisuuden molempien nimille.
Eräällä läheiselläni oli sama tilanne. Hän maksoi asuntovelkaa ja n. 90% yhteisistä menoista! Mutta asunto oli vain toisen nimillä. Ei kannata suostua sellaiseen ja voivotella sitten jälkeenpäin! Ja kaikesta mitä maksaa kannattaa laittaa kuitti talteen. Eikä maksella käteisenä mitään toiselle.
- elämä on
Avioliittoon, jos jotain sattuu on turva(leskeneläkkeet, omaisuus ym.)
Sitä varten pitää olla vakuutukset vaikka asuntolainalle lainaturva tai henkivakuutus millä turvataan puolison elintaso jos sattuu jotain. Ja nykyaikana ei kannata jäädä kotiäidiksi tai koti-isäksi koska eläkekertymää ei tule ja jos tulee 50-60 vuotiaana ero niin kotona oleva puoliso vaikka olisi naimisissa on aika heikoilla kun ei ole kertynyt eläkettä eikä muutakaan tuloa ja siinä iässä on aika vaikea saada töitä jos on ollut 20 vuotta kotona lapsia hoitamassa.
- fläde
no kymmenen vuotta on jo niin pitkä aika et kyl kaikki taitaa olla kunnossa.. itelläni ei kestäny ku kolme vuotta kun liitto virallistettiin ni kaikki hajosi.. joten helpommalla pääsee ku antaa mennä just niinku se toimii..
- mauke78
parisuhteessa keskustelu on äärimmäisen tärkeää , sekä omien mielipiteiden esille tuominen myös keskustelemalla . avoliitto on taloudellisesti kannattavampaa , koska verotus on kevyempää sekä kaiken laisia tukia maksetaan myös paljon helpommin , koska puolison tuloja ei välttämättä oteta huomioon laisinkaan . avioliitossa taas puolison tulot vaikuttavat joka asiassa , sekä erilaisia tukia haettaessa saattaa olla jopa tuen saamisen esteenä että puolison tulot otetaan huomioon. avoliitto on tätä päivää , koska se on järkevämpää taloudellisesti molemmille osapuolille . jos sinua mietityttää perintö asiat , ainahan voitte tehdä testamentin keskenänne . asiat ovat juuri niin yksin kertaisia millaisiksi ne vain tekee . jos perheeseenne kuuluu jo lapsia he ovat luonnostaan perinnölisessä asemassa teidän jälkeeen jäävästä omaisuudestanne . mielestäni avoliitto on järkevämpi vaihtoehto juuri sen vuoksi että se on taloudellisesti hyvin kannattavaa molemmille . mielestäni valtiolle ei tarvitse antaa enää yhtään ylimääräistä senttiä , ylimääräisinä veroina .suomen verotus on muutenkin jo täysin kohtuutonta , ainakin omaisuuden ja perinnön osalta . eikä se papin aamen mitään kuitenkaan muuta , paitsi huonontaa taloudellista asemaannne huomattavasti edeelleenkin nykyisestä .
- duunari,,,
olisi järkevämpää mennä työhön, eikä elää tukien varassa, harmittaa tuolaaset sosiaalipummit..
- Nutturatäti
>>avoliitto on taloudellisesti kannattavampaa , koska verotus on kevyempää sekä kaiken laisia tukia maksetaan myös paljon helpommin , koska puolison tuloja ei välttämättä oteta huomioon laisinkaan
Höpö höpö. Tuloverohan on ihan sama, oli aviossa tai ei. Lapsista saa vähennyksiä joka tapauksessa. Sosiaalituissa otetaan yleensä myös avokin tulot huomioon samalla tavalla kuin aviopuolison. Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan takia ei kuitenkaan kysytä edes aviopuolison tuloja.
Jos olette persaukisia ja elätte tukien varassa, niin asialla ei ole teidän eikä yhteiskunnan kannalta väliä. Mutta jos tienaatte jotakin ja teillä on jotain omaisuutta, niin kannattaa mennä naimisiin. Ellei muuten niin kahdesta syystä: 1) avokin kuollessa toinen jää hankalaan asemaan, kuten tuolla ylempänä kerrottiinkin, 2) perimyksestä voi säätää testamentilla, mutta perintövero mätkähtää raskaasti muille kuin lähiomaisille ja aviopuolisolle. Eli nimenomaan jos haluatte maksaa isot perintöverot valtiolle, niin sitten ei pidä mennä naimisiin.
Avioliitossa ei myöskään isyyskuulusteluja ja siihen liittyvää byrokratiaa tarvitse erikseen käydä läpi, vaan lasten isyys tulee automaattisesti. Eli jos siis haluatte käydä sosiaalivirastossa tekemässä tiliä seksikumppaneistanne, niin sittenkään ei kannata mennä naimisiin.
- HI
Avioliittoon ehdottomasti! Kyllä miehen täytyy tajuta että kosinta on jo itsessään iso rakkauden tunnustus. Ja kyllä jokainen nainen ansaitsee päivän prinsessana!
- jk
"Ja kyllä jokainen nainen ansaitsee päivän prinsessana" : Kaikki naiset ei halua päivää prinsessana!
- galapatossaaret
jk kirjoitti:
"Ja kyllä jokainen nainen ansaitsee päivän prinsessana" : Kaikki naiset ei halua päivää prinsessana!
niin. Mä haluan kyllä häät mahdollisimman pienet ja vaatteina risaset farkut ja teepaita. Niin ja oon nainen,
- johannes_P
olisi avo-avioliitto..... kokeile vaikka sitä yhdistelmää..
- samassa ojassa
Voi, että oikeesti tää kuulostaa niin tutulta. Meillä tulee kohtapian 9 yhteistä vuotta. Saman katon alla ollaan asuttu 4 vuotta, nuoria kun ollaan. Otin puheeksi naimisiinmenon ja nyt koko suhteemme on vaakalaudalla. Mies ei halua naimisiin. Hänestä se on liian lopullista. Mutta jos ei 9 vuoden jälkeen tiedä, tietääkö sitä koskaan? Opiskelut alkaa olla molemmilla takana ja työelämään ollaan siirtymässä pikkuhiljaa... myös lapsien hankinta on käynyt mielessä. Mä kyllä haluan naimisiin. En voisi kuvitellakaan perheenlisäystä avoliitossa... Ajatteleeko mies, että mä olen hyvä varapano, vaimonkorvike, jonka sitten voi hyljätä kun "se oikea" , "se täydellinen nainen" ilmestyy elämään?! Tämä keskustelu on ajanut meidät umpikujaan. Mä olen hajoamispisteessa stressistä ja mies toistaa viikosta toiseen, että tarvii miettimisaikaa. Eikös 9 vuotta muka ole riittävästi?
Ja se on niin helppo sanoa, että: "erokaa sitten"... mutta kun kaikki muu on kohdallaan, paitsi tämä seikka. Melkein kyllä pää halkeaa tämmöseen. Antakaas nyt te sitoutumiskammoiset ihmiset lisää perusteluita miksei naimisiin? Kun mä en enää tajua. Ja sanon suoraan, että rahasta ei ole kyse. Mä ottaisin avioehdon kyselemättä. Mulla kun on enemmän omaisuutta kuin miehellä. - pähkäilemistään
samassa ojassa kirjoitti:
Voi, että oikeesti tää kuulostaa niin tutulta. Meillä tulee kohtapian 9 yhteistä vuotta. Saman katon alla ollaan asuttu 4 vuotta, nuoria kun ollaan. Otin puheeksi naimisiinmenon ja nyt koko suhteemme on vaakalaudalla. Mies ei halua naimisiin. Hänestä se on liian lopullista. Mutta jos ei 9 vuoden jälkeen tiedä, tietääkö sitä koskaan? Opiskelut alkaa olla molemmilla takana ja työelämään ollaan siirtymässä pikkuhiljaa... myös lapsien hankinta on käynyt mielessä. Mä kyllä haluan naimisiin. En voisi kuvitellakaan perheenlisäystä avoliitossa... Ajatteleeko mies, että mä olen hyvä varapano, vaimonkorvike, jonka sitten voi hyljätä kun "se oikea" , "se täydellinen nainen" ilmestyy elämään?! Tämä keskustelu on ajanut meidät umpikujaan. Mä olen hajoamispisteessa stressistä ja mies toistaa viikosta toiseen, että tarvii miettimisaikaa. Eikös 9 vuotta muka ole riittävästi?
Ja se on niin helppo sanoa, että: "erokaa sitten"... mutta kun kaikki muu on kohdallaan, paitsi tämä seikka. Melkein kyllä pää halkeaa tämmöseen. Antakaas nyt te sitoutumiskammoiset ihmiset lisää perusteluita miksei naimisiin? Kun mä en enää tajua. Ja sanon suoraan, että rahasta ei ole kyse. Mä ottaisin avioehdon kyselemättä. Mulla kun on enemmän omaisuutta kuin miehellä.Ei se nyt aina niin ole, että ei haluta olla yksin ja on vaan jonkun kanssa niin kauan kunnes parempi osuu kohdalle. Mies ei välttämättä mitenkään ole haku päällä ja etsi parempaa. Ja on ehkä tyytyväinen elämääsi sinun kanssa. Mutta hän pelkää, että tilanne muuttuu. Voittehan erota monesta muustakin syystä kuin siksi, että mies löysi paremman? Mutta parempaa hetkeä tuskin tulee. Onko mies sen varmempi esim. 10 vuoden päästä? 9 vuotta on jo aika pitkä aika. Kukaan ei tiedä 100% varmasti, että ollaanko yhdessä loppuelämä. Kysymys lähinnä kai on siitä tahtooko mies olla? Miitä mies nyt tuntee.
Mutta pitäiskö ne lapsetkin sitten unohtaa kokonaan? Sekin on aika lopullista sitoutumista?!
- avomies-48
Avoliitto on paras siitä pääsee nopeammin eroon jos lakkaa synkkaamasta!
- Buh
Jep, ehkäpä tämän takia jotkut haluavatkin naimisiin... Jos toinen suhtautuu avoliittoon tuolla tavalla.
- 4 x äiti
Jos vaikka istuis ja keskustelis rauhassa mitä kumpikin oikeasti haluaa ja miks.
Meillä tosin oli helppoa kun molemmilla päämäärä että avoliittoon ei meijän lapset synny.
Molemmilla vauvakuume joten mentiin avioon lähimpien ihmisten läsnäollessa.
Mutta jos toinen ei avioon halua, ei siihen voi ketään pakottaa. Ero tulee jos väkisin pitää olla jotain mitä ei oikeasti halua.
Avioon mentiin kun olin 18v. Mies oli silloin 22. Nyt 8 vuoden jälkeen neljä ihanaa lasta. Onni kukoistaa arjen pienistä asioista vaikka raskasta 5viikkosen vauvan, 2x3v kaksosien ja 5vuotiaan kans.- fakta.
eiköhän se ole periaatteessa ihan sama onko avo- vai avioliitto. eroon se päättyy ennemmin tai myöhemmin jokatapauksessa.
- roskapostiropotti
fakta. kirjoitti:
eiköhän se ole periaatteessa ihan sama onko avo- vai avioliitto. eroon se päättyy ennemmin tai myöhemmin jokatapauksessa.
...ihme siinä aviossa vielä tänäpäivänä viehättää? No, pennut menee naimisiin ku joku maksaa kivat bileet ja saa paljon lahjoja... vanhemmat, kun löytävät riittävän varakkaan puolison joka ei ymmärrä tehdä avioehtoa.Ihmetyttää idarit jotka luulevat naimisiinmenon olevan joku lopullisen sitoutumisen merkki. Liekö pientä itsetunnon puutetta, jos näin yrittää saada jonkun pysymään vierellään. Kyllä ne yhdessäolon eväät on ihan jossain muualla ku papin aamenessa.......
- welho_10
Ostakaa toisillenne sormukset, kumpikaan ei silloin sitoudu mihinkään. Sehän olisi teille molemille sellainen kompromissi ratkaisu tähän patti tilanteeseen.
Toinen on avoliiton kannalla ja toinen avioliiton kannalla, kihloissa kun olisitte, niin olisitte siinä jossain häilyvällä rajamailla. Jompsis kumpsis.
t. onnea yritykseen - ihmissuhdetyö
Se on helppo ratkaista.Kun haluat kristilliseen avioliittoon,että saat myös osaksesi Jumalan siunauksen
Ota sellainen ihminen,joka haluaa myös avioliittoon.Älä rupea roikkumaan avoliitossa.Kannattaa myös miettiä tarkkaan,minkalaisen kaverin ottaa,ettei tarvitsisi erota.Niitä asioita on paljon,jotka saa ihmiset eriteille.Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja sen vanhurskautta,niin kaikki muukin sen ohella annetaan
Sellaiset ihmiset ,jotka ei halua mennä näimisiin,he ajattelevat rahaa,omia entisiä lapsia,suvulta tulevia perintöjä ja sitä ,että pääsee kuin koira veräjästä,jos pientäkin kinaa tulee tai haluaa vain olla kantamatta vastuuta parisuhteessa.Olen monien ihmisten kohdalla huomannut,ettei avoliitolla ole siunausta.Ikävä kyllä.Mä olen ainakin päättänyt omassa elämässä,jos ei löydy niin rakastettavaa ihmistä,että voi mennä naimisiin,Elän yksin.Silloin tiedän,että teen oikein ja Jumala vastaa kaikkiin asioihin.Saa tuntea,että on Jumalan johdatus kaikessa.Kokeileppas ,vaikka huviksesi Ystäväterveisin - siliva
Varmaan kannattais ostaa traktori....
- Tutre
Minä en ainakaan enää jatkaisi, vaan etsisin toisen miehen. Minä seurustelin naapuritalon miehen kanssa pari vuotta, aluksi meni hyvin, nyt juo kaiket vapaapäivät ja juoksee kavereiden kanssa kapakoissa ja Tallinnan matkoilla, ennen oltiin päivät heillä, minula ei ollut siellä mitään tekemistä, yöt nukuimme minun luona, häipyi jo neljän aikaan aamuyöstä, mutta ei tunnustanut, että rapula herätti ja menee kotiin rapulapaukuille. Olen tottunut, että jos seurustellaan, ainakin sunnuntaisin ja vapaapäivisin voisi nukkua vähän pidempään ja keittää kahvit. Ikääkin tulee lisää ja meinaan etsiä sellaisen kaverin, joka on vanhempana minun seuranani, täytin juuri 57 v., hän puoli vuotta nuorempi. Kesäloman joi joka päivä ja sammui jo illalla kuudelta ja minä joka päivä kuskina, ei tällaista jaksa kestää. Parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa väkisin, itse siitä kärsii henkisesti!
- L4svegas
Ratkaisu on Las Vegas ja hirveässä tuubassa siellä naimisiin ex-tempore
usein puhutaan siitä ettei avoliiton ja avioliiton sitoutumisessa ole eroa.. ei välttämättä mutta usein on.. ja se ero näkyy silloin kun on vaikeinta.. eli olenko joksus päättänyt, elää yhdessä myös silloin kun on hankalaa?
toisaalta jos toinen sanoo että mitä väliä sillä on onko aviossa vai avoliitossa -ja toinen haluaisi avioon, niin miksi ei sitten mennä naimisiin? jostakin syystä sillä 'jolla ei ole mitään väliä' onkin hurjasti väliä, jos noin esittää.
ymmärrän sen että 60-luvulla oli kapinallista olla 'susipari' mutta ne ajat ovat menneet.. ei se enään osoita kapinaa.. ehkä enemmän osoittaa se että uskaltaa sitoutua lähipiirin nähden, uskaltaa sanoa, että tahdon, tahdon yrittää, tahdon voittaa vaikeudet -ja tahdon rakastaa..
-avoliitto ei koskaan tarjoa tätä mahdollisuutta, kertoa että haluaa satsata suhteeseen
tämä ei tarkoita sitä etteikö moni avoliitossa oleva sitä tekisi, -ja toimisi yhtä sitoutuneesti kuin avioliitossa olevakin, mutta silti monia tukee julkinen päätös..
Pääasia on että ilmaiset tahtosi ja keskustelette ja teette päätöksen asiasta.. päätös jo kantaa..- 3005
Olen avioliiton kannalla. On sellainen tilanne, että avoliitossa olevat miehet käyvät "lillukanvarsissa"
aina kun se mahdollista. Tuttapiirissäni on tuollainen tapaus juuri meneillään. Mies ei ole enää töissä, hänen vaimonsa on, kolmas osapuoli ei myöskään ole työssä. Siinä sitten nautitaan täysin siemauksin tarjonnalla olevasta rakastajattaresta. Vaimo saattaa joskus soittaa päivällä, mutta sehän on kamalaa, sotkee rakastajatteren mielenrauhan, kuinka vaimo noin kehtaakin tehdä. Tuntuuko tululta. Onneksi en itse ole tilanteessa mukana, välttelen niin kauan kuin mahdollista.- roskapostiropotti
..se siis johtuu? Siitä että on avoliitossa, vai siitä että on työtön luuseri?
- -:-:-:-
Mistä se "vaimo" tuohon tarinaan ilmestyi, jos kerran pariskunta ei ole avioliitossa? Ja sinun käsityksesi mukaan ilmeisesti avioliitto estäisi rakastajattarien pitämisen, vai mikä tämän tarinan opetus oli tarkoitus olla?
Ja muuten "lillukanvarsi"-sanonta tarkoittaa epäolennaisuuksiin sotkeutumista, sillä ei ole vieraissakäynnin kanssa mitään tekemistä. - Pinkit lasit?
Voi voi voi... Missähän maailmassa elät, jos luulet että avioliitossa elävillä ei ole rakastajattaria. Pikkujoulutkin taas lähestyy, kyllä siellä taas nähdään joiden aviossa elävien sitoutuminen ja uskollisuus...
Jos ihminen on pettävää sorttia, ei hän siitä muuksi muutu naimisiin menemällä. Olisikin se niin yksinkertaista!
- MH
Itselleni on aivan päivän selvää etten enää mene naimisiin, kerran olen ollut ja siitä ei tullut muuta kun 13 vuoden yhteis elon jälkeen 3 vuoden riita omaisuudesta ja lapsista, koska ex-aviomiehen mielestä minulle ei olisi kuulunut mitään. Nykyinen mies ystäväni on sanonut ettei halua naimisiin vaikka ei ole koskaan ollutkaan ja se sopii minulle. Hän ei myöskään ole koskaan ollut kihloissa ja olen siitä sanonut että jos minä olen hänen kanssaan tosissani niin saa hänkin luvan olla minun kanssani ja kihloihin menosta ei edes neuvotella vaan me mennään. Tiedän että hän on tosissaan suhteessa koska ehdotin että voisin hänen asuntoonsa sijoittaa sen verran että saisimme tehtyä remonttia ja hän sanoi että ennemmin kannattaisi myydä ja hankkia yhteinen omakotitalo johon sijottaisin ja ottaa yhteistä asuntolainaa lisäksi. Onhan meilläkin välillä kränää ja silloin mies ystäväni sanoo usein että etsi joku sellanen joka ei ole yhtä kusipää kun hän, mutta minä rakastan tätä kusipäätä, enkä aio vaihtaa, eikä se useinkaan vaihtamalla parane..
- Nutturatäti
Ymmärrän vielä sen että teinit seukatessaan ostelevat sormuksia ja leikkivät kihloissaoloa, mutta aikuisten ihmisten pitäisi jo ymmärtää mitä kihlaus tarkoittaa. Se on lupaus avioliitosta. Jos kerran ette ole aikeissa avioliittoon mennä, niin "kihlauksenne" on pelkkää pelleilyä.
Kyllä niistä omaisuuksista ja lapsista ihan kelpo riitoja saa aikaan vaikka ei oltaisi naimisissakaan, joten ei se ole hyvä syy olla menemättä. Varsinkin yhteisellä asuntolainalla saa asiansa todella pahasti sotkettua. Mitä teettekin, niin älkää hyvät ihmiset ottako yhteistä velkaa! Omat velat kummallekin ja paperilla selvät omistussuhteet jos asuntoa ostatte.
Avioliitto on nimenomaan juridinen sopimus. Miettikää mitä teille ja omaisuudellenne tapahtuu jos toinen kuolee yllättäen tai päätätte erota. Siinä tilanteessa on iso ero oletteko naimisissa vai ette. Kihlaus taas ei vaikuta mihinkään mitään.
- ei väärää
vastausta ole.
Meille kävi niin, että myöskin 10 vuoden jälkeen jouduimme samaan tilanteeseen. Itselleni naimisiinmeno oli tärkeä lopullinen niitti ja toinen ei siihen 'niittiin' suostunut. Päätimme erota, sovussa. Nyt vuoden kuluttua elän toistaiseksi itsekseni (lasten kera), enkä ole edes halunnut etsiä uutta 'aviomiesehdokasta', vaan olen ollut ihan tyytyväinen elooni näin. Mutta mielenkkintoista on ollut huomata, että exavokki elättelee edelleen toiveita yhteenpaluusta. Tällä hetkellä en tunne häntä kohtaa palavaa rakkautta, vain ystävyyttä, joten omalta puoleltani yhteenpaluu ei ole todennäköistä. En ole myöskään kysynyt onko hänen mielensä avioliitosta muuttunut. - Vanaha akka
Avioliitolla ei ole mitään tekemistä sitoutumisen kanssa. Sitoutua pitää itse, ei sitä papin tai tuomarin aamen tee.
Avioliitolla ei ole mitään tekemistä häiden kanssa. Elämä ei siitä muutu oletko rinsessa tai rinssi ja sotkeeko kaverit hääsviitin.
Moni tekee lapsia paljon kevyemmillä perusteilla. Vanhempi olet loppuikäsi mutta puolisosta pääsee eroon viemällä paperit käräjäoikeuteen.
Kaksi ystävääni jäi äsken leskeksi, molemmat alle viiskymppisiä. He eivät ole leskiä kuitenkaan vaan kämppiksiä joilta harmi-vaan kuoli toinen asuntolainanmaksaja. Leskeneläkettä ei saa, perinnönjaossa ei ole mukana, toiselta meinaa mennä asuntokin alta. Toisella pariskunnalla oli lapsia jotka nyt ovat perillisiä eivätkä aja äitiä ulos asunnosta.
Naimisiinmeno on juridinen päätös, joskus se on järkevää joskus ei. Oletteko miettineet miksi homoparit ajoivat vuosia parisuhteen rekisteröitymisoikeutta. Siksi että halusivat pitää häät? Siksi että muuten toinen ei ollut sitoutunut? - madame.Alexandra.F
missä joudut pakottamaan itseäsi elämään tavalla joka ei tunnut hyvältä?
Näköjään suhteenne pysyvyys riippuu siitä kuinka paljon suostut tekemään toisen sanelemien sääntöjen mukaan. Toki saat olla suhteenne 'jees-myötäilijä', mutta älä sitten valita kun jäät lehdellä soittelemaan kun toinen saa uutta kipinää uudesta suhteesta, josta löytää kaipaamaansa haastetta ihmisestä jolla on omiakin mielipiteitä/periaatteita.
Se että alunperin suostuit antamaan itsesi toisen käyttöön ilman sitoumuksia/sopimuksia ei ole todellakaan mitään yhteiselämää.
Kerää itsekunnioituksesi ja lähde. Elämä on liian lyhyt ovimattona vietettäväksi.
PS. Vain autot koeajetaan, ei ihmiset. Piste.- ????
nyt kunnolla, mihin avioliitto sitoo ? Ei mihinkään, monet tekee nykyään avioehdonkin, eli erossa eikä perunkirjoituksessa tule mitään. Oletko sitä mieltä, ettei avopuolisot ole sitoutuneet eivätkä tehneet sopimuksia ? Miksi tunnen monia pareja, jotka ovat olleet avoliitossa ja lapsiakin on, ja kun sitten naimisiin menevät niin hyvä että yksi vuotis hääpäivää ehtivät viettää kun on omaisuuden jaot menossa ja eropaperit vetämässä ?
- tiitu456987
Sinusta vaan tuntuu että kaikki on kunnossa mutta ei olekaan . Sinun täytitys vaan selviteelä tunteita miehesi kanssa ja miksi hän haluaa sitä mitä haluaa . Tuntuu että olette tulleet suhteennne tienhaaraan , mistä on vaikea löytää ratkaisua muuten kuin eroamalla . Sinun täytyy löytää miehestäsi syyt ja perusteleut miksi hä'n haluaa mitä haluaa. Vai haluaako hän mitään, jos ei tiedä teidän täytyy ottaa breikki ja funtia asioita kumpikin omalta kohdaltannne.
- mariamagdaleena
Olen sinkku nainen, ja kertomasi kuulostaa tutulta. Viimeisin muutaman kuukauden takaa: Mies kertoi mulle olevansa poikamies, mutta hänellä on vakituinen naisystävä siksi, että pitää olla varma petikaveri ja kotona huushollaska. "Ja nyt se on alkanut ahdistelemaan minua sitoutumisella ja kuulustelemaan reissujani". Ei hän sitä naista halunnut elämänkumppaniksi.
Tämä on hvin raadollista puuhaa tämäntyyppisten miesten taholta. Naiset eivät vain usko sitä, kun "sehän asuu ja makaa mun kanssa; täytyyhän sen rakastaa".
Kun olen jo elämää nähnyt ja ikäänkuin pois markkinoilta, mulle uskalletaan kertoa totuus, koska arvellaan - roskapostiropotti
...ennen oli erossa harkinta-aika ja sama pitäisi olla naimisiinmennessäkin. Vähintään kolme vuotta virallisena avoparina ennenkuin on mitään asiaa varsinaiseen avioon. Samoin joku roti siihenkin, ettei jotkut ämpäripäät voisi avioitua viittä kertaa elämänsä aikana. Eiköhän se jo parin kerran jälkeen ole selvää, ettei ihmisestä ole avioon...
- MH
roskapostiropotti kirjoitti:
...ennen oli erossa harkinta-aika ja sama pitäisi olla naimisiinmennessäkin. Vähintään kolme vuotta virallisena avoparina ennenkuin on mitään asiaa varsinaiseen avioon. Samoin joku roti siihenkin, ettei jotkut ämpäripäät voisi avioitua viittä kertaa elämänsä aikana. Eiköhän se jo parin kerran jälkeen ole selvää, ettei ihmisestä ole avioon...
Sellainen harkinta aika olisi kyllä hyvä. Nykyään mennään liian hepposin perustein avioon ja vielä hepposimmin perustein erotaan. Tuntuu siltä että avioon mennään vaan sen takia että kerranki saadaan pitää kunnon pirskeet sukulaisille ja ystäville.
Jokainen tehköön niin kun haluaa, mutta itse olen sitä mieltä että avioon kannattaa mennä sillon jos on yhteisiä lapsia. Eihän kuolemaa kannattaisi etukäteen ajatella, mutta sillon jos niin käy on ainakin elämä turvatumpaa tänne jääneellä puolisolla ja lapsilla.
Jos ei niitä yhteisiä lapsia ole niin avoliitto on aivan yhtä hyvä vaihtoehto, silloin vaan kannattaa tehdä lakimiehellä viralliset paperit siitä miten toimitaan eron tai kuoleman sattuessa. - Jjlkcjnvhjk
Ei avioliittoon tartte mennä, vaikka ois lapsiakin, lapset säästyy, jos tuleekin ero, ero on lapsille paha takaisku, tunnen pariskuntia jotka eivät ole naimisissa ja on lapsia.
- Jjlkcjnvhjk
No. Ite suostun enemmin avoliittoon kuin avioliittoon, avioliitto ei kiinnosta mua juur ollenka, en oo sen kannattajia koskaan ollutkaan, senkin takia kun tulee eroja, ei kannata enää avioliitot oikein. onkohan koskaan kannattanutkaan? .eu avioliitto takaa onnellisuutta, vaikka niin voidaan luulla.
- TotuusSattuuQC
"avioliitto ei kiinnosta mua juur ollenka, en oo sen kannattajia koskaan ollutkaan, senkin takia kun tulee eroja"
Käsittääkseni avoliitto voi päättyä eroon ihan yhtä lailla kuin avioliittokin...
Ainoa keino välttää ero on olla solmimatta minkäänlaisia suhteita lainkaan.
- iokl43
Muijani oli ja on vileläkin avioliiton kannalla minä en. enkä ole periksi antanut vaikka kuinka tulee valituksia muijan läheisiltä. Pointti on se että suhde toimii ilman sormuksia jos toimiakseen on. Enkä halua tehdä yhteistä omaisuutta siitä mikä on mun itseni hankkimaa jos se eron päivä koettaisi. Eikös sanonta kuulu mitä en ymmärrä alkuunkaan että avioliitossa kaikki on yhteistä.
- mekkkk
Avioliitossa ei ole kaikki yhteistä mutta erossa tehdään ositus omaisuudesta ja jos eon ennen avioitumista omaisuutta niin aviohtoa tekemään ja niin edelleen. Naiseni olen tavannut jo vuonna 1989 ja kohloihin mentiin 1991 mutta naimisiin mentiin vasta vuonna 2017. yhteinen omisuus on asunto ja muuta ei paljon ole mutta aikansa kutakin. Vaikka on aviliitossa kauan niin voi joutua hyvitystä maksamaan avoerossa uuden lain myötä mutta se joka haluaa niin oikeuden kautta saa jos toinen ei suosilla maksa. Jos yhteisiä lapsia on niin avoerossakin hyvitystä joutuu maksamaan ja toisen kuollessa avoleskellä ei ole lopun ikäistä asumisoikeutta asuntoon missä asutaan jos on perillisiä.
- näinhyvä
Avoliitto ehdottomasti jos haluaa turvata rahansa, omaisuutensa ja mielenterveytensä ja vaikka vapautensa. Minä annoin avonaiselleni mahdollisuuden joko lähteä ja etsiä mies joka haluaa naimisiin, ei lähtenyt mutta yritykset avioitumiseen jatkui kunnes huomasi että sitä päivää ei tule ja edeleen yhdessä.
- pihistelijä1989
JOS AJATUS HÄISTÄ KAUHISTUTTAA, LUE TÄMÄ:
Joitakin ihmisiä kammoksuttaa ajatus hääjuhlista ja kaikki naiset eivät halua sitä ns. prinsessapäivää.
Voin ilokseni kuitenkin kertoa, että häät saa olla täysin hääparin itsensä näköiset. Morsiamella ei ole pakko olla prinsessamekkoa, sillä viime vuosina muotiin on tullut myös kaikenlaisia housupukuja. Itse asiassa hääparin ei ole pakko edes pukeutua ja laittautua mitenkään erityisesti, ellei itse halua.
Häihin ei ole mikään pakko käyttää myöskään juuri mitään rahaa. Teräksisiä ja hopeisia sormuksia saa muutamalla kympillä. Juhlien tarjoilut voi hoitaa itse (sukulaiset tai ystävät avuksi). Hääkuvat voi ottaa se tuttava, jolla on paras kamera. Monia asioita voi lainata, vuokrata ja tehdä itse häitä varten. Kaikkein yksinkertaisimmat ja halvimmat häät on jos niihin ei kuulu juhlintaa lainkaan vaan pelkkä vihkiminen esim. maistraatissa. Häämatkalla voi käydä esim. lähiöpubissa tai Tallinnan risteilyllä.
Häät ovat merkki rakkaudesta. Mitä pahaa häiden juhlimisessa siis olisi?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .603325Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen472941Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631242779Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi3541857- 711104
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito101101Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.1971030- 45859
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde26850Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että103845