:*:KUMPA NÄKISIT..:*:

Muistan sinut -
Vanha ja viisas Nouseva Aamu, kertoi sinusta tarinaa..(yhtä niistä..)*pyrskis*...
Kapinoit jo silloin kun äitisi kantoi sinua ja kapinoit, kun
Suuren voimat eroitti sinut äitistäsi eräänä myrskyävänä yönä,
Eroitti niin kuin kuuluukin, mutta sinä kapinoit, halusit takaisin kaikken alkulähteille.
Mutta aikaa ei voi mennä taaksepäin, et sinäkään, Kapinoiva Kuukkeli.
*nauraa* Ja juuri silloin se lauloi, kuukeli! Harvinaisista harvinaisin niillä leveysasteilla.
Sen ilmestyminen oli niin harvinainen sattuma ,että äitisi nimesi sinut sen mukaan.

Ja nyt minä tapaan sinut - täällä - *nyökäyttää hyväntahtoisesti hymyillen*
Olet tervetullut tipiini, Kapinoiva Kuukkeli, otan sanasi kiitollisuudella vastaan ja
ystävyydellä pyydän liittymään seuraani, tähän tulen äärelle,
Ole hyvä - Teetä - Äiti maan antimia, hyviä ja parantavia. :)

Sinä suurien tunteiden lämmin syli. Aidosti tuntava ystäväni

Aika on surunkyynelten, rikkoutuneen sydämen ja
aika naurunkyynelten, mutta - aina - on aika rakkauden! :)

Myrskyävät kiitokset Murukulta antaa hymyillen ja halaten!

Vietä kynttilän valaiseva, lämmin viikoloppu - sylissäsi pala taivasta ja pala maata.. ;)

""Tänään siivosin. Olen sairastellut koko viikon. No tätä flunssaa. Tavallista, kuulemma.
Kiitos kysymästä, voin jo paremmin! Pääsin siis jo kotiani tommuttaan.
Raikas tuoksu kaikkialla. Vähän pesuaineitten, vähän kynttilöiden tuoksua. Puhtaan tuoksua.
Näkisitpä kuinka kauniina kynttilät palaa vaikkapa noissa merenpihkanvärisissä paksuissa lasivaaseissa.
Laitoin ne melkein täyteen 'timantteja' ja päälle tuikut palamaan.
Valo tulee lempeän oranssisena. Voimakaamin, kuin tuosta suolatuikusta, sekin on oranssin värinen.
Sauna on lämpeämässä. Aion uskaltautua löylyyn, vaikka rinnassani on hieman kipua, yskä vaivaa vielä.
Laitan löylyveteen piparminttua tai eukaliptusta. Tuoksu olisi parantava, kun on aitoa 100% eteristä öljyä.
Ei, en ota liian kovia löylyjä, kiitos huolenpidostasi! Kevyesti vain ja sitten teetä, niistä itse poimituista
metsänantimista. Muistathan, nyt niille on kysyntää! Auttavat, sen voin taata! Ovat jo auttaneetkin.
Kissat nukkuu tyytyväisienä lämpimässä. Toinen eteisessä, aina kulkureitillä, mutta luottavaisena askelistani,
toinen ties missä, pesuhuoneessa kait.
Radiosta kuuluu hiljaa jotain,,hetkinen,,suudelmin suljetuista kirjeistä laulaa..Kaunista! Eikö vain?
Minusta on pidetty hyvää huolta. Moni on pitänyt. Tiedäthän.
Mieli on nyt, sanoisinko, lempeä, hassusti sanottu, tiedänhän minä, mutta en oikein muutakaan keksi.
Ja se on paljon kuvaava. Sairauden jälkeen katsoo aina vähän uusin silmin maailmaa, osaa arvostaa terveyttä ja sitä että asiat on suht hyvin. Asiat voisivat olla siis huonomminkin. Nyt osaa olla kiitollinen.
Tätä lempeyttä toivon sinnekin, sinulle! Vietä oikein mukava ja rakkaudellinen viikonloppu.""

Hymyillen, Murukulta ja - - Iso-Gee..... ;)

*MURUKULTA* kirjoitti:

""Tänään siivosin. Olen sairastellut koko viikon. No tätä flunssaa. Tavallista, kuulemma.
Kiitos kysymästä, voin jo paremmin! Pääsin siis jo kotiani tommuttaan.
Raikas tuoksu kaikkialla. Vähän pesuaineitten, vähän kynttilöiden tuoksua. Puhtaan tuoksua.
Näkisitpä kuinka kauniina kynttilät palaa vaikkapa noissa merenpihkanvärisissä paksuissa lasivaaseissa.
Laitoin ne melkein täyteen 'timantteja' ja päälle tuikut palamaan.
Valo tulee lempeän oranssisena. Voimakaamin, kuin tuosta suolatuikusta, sekin on oranssin värinen.
Sauna on lämpeämässä. Aion uskaltautua löylyyn, vaikka rinnassani on hieman kipua, yskä vaivaa vielä.
Laitan löylyveteen piparminttua tai eukaliptusta. Tuoksu olisi parantava, kun on aitoa 100% eteristä öljyä.
Ei, en ota liian kovia löylyjä, kiitos huolenpidostasi! Kevyesti vain ja sitten teetä, niistä itse poimituista
metsänantimista. Muistathan, nyt niille on kysyntää! Auttavat, sen voin taata! Ovat jo auttaneetkin.
Kissat nukkuu tyytyväisienä lämpimässä. Toinen eteisessä, aina kulkureitillä, mutta luottavaisena askelistani,
toinen ties missä, pesuhuoneessa kait.
Radiosta kuuluu hiljaa jotain,,hetkinen,,suudelmin suljetuista kirjeistä laulaa..Kaunista! Eikö vain?
Minusta on pidetty hyvää huolta. Moni on pitänyt. Tiedäthän.
Mieli on nyt, sanoisinko, lempeä, hassusti sanottu, tiedänhän minä, mutta en oikein muutakaan keksi.
Ja se on paljon kuvaava. Sairauden jälkeen katsoo aina vähän uusin silmin maailmaa, osaa arvostaa terveyttä ja sitä että asiat on suht hyvin. Asiat voisivat olla siis huonomminkin. Nyt osaa olla kiitollinen.
Tätä lempeyttä toivon sinnekin, sinulle! Vietä oikein mukava ja rakkaudellinen viikonloppu.""

Hymyillen, Murukulta ja - - Iso-Gee..... ;)

Lue lisää

Aamua Sinne!
Lueskelin noita sulle tulleita vastauksia.
Ja siellä ihmeteltiin, miksi runoissasi on surua!!
Elämään, kuten rakkauteenkin sekoittuu aina surua.
Olisi raskasta ja epäinhimillistä olettaa, että kaikki kaikki
päivät tai tunteet olisivat iloisia. Miksi suru on meille sitten annettukaan?
Minä pidin runostasi, suruineen kaikkineen.
Kiitos!

täti omenahillo kirjoitti:

Aamua Sinne!
Lueskelin noita sulle tulleita vastauksia.
Ja siellä ihmeteltiin, miksi runoissasi on surua!!
Elämään, kuten rakkauteenkin sekoittuu aina surua.
Olisi raskasta ja epäinhimillistä olettaa, että kaikki kaikki
päivät tai tunteet olisivat iloisia. Miksi suru on meille sitten annettukaan?
Minä pidin runostasi, suruineen kaikkineen.
Kiitos!

Lue lisää

Ehkei siinä oltu ajateltu loppuun asti - ehkä kommentin funktio oli jossain muualla,
ehkei hän, kaikesta huolimatta, ollut lukenut kaikkia runojani kuitenkaan ajatuksella,
mutta näinhän se ehdottomasti on, kuten sanot, tunneskaalaa meillä ihmisillä piisaa
Onko se sitten onni vai epäonni..jokainen voi olla omaa mieltään.
Kun on rakastunut ja kaikki on tasapainossa, se on luettava onneksi,
mutta kun harmonia järkkyy ja tilalle tulee epätoivo ja yksinäisyy,
paikalle asettuu mm. suru, moninen variaatioineen. Ja nämä tilanteet/tunteet vaihtelee, selvä se.
Vastakohtia on maailma pullollaan, kylmä/kuuma, sota/rauha, jne.
Kuinka sitten niistä ei kirjoittelisi - vastavuoroisesti - toista sillon toista tällöin,
Kunhan välttää jumiutumista, rypeämistä siinä surussaan,
eteenpäin on mentävä, ilolle on annettava oma sijansa, elämä jatkuu.
Ja jos lähdetään tähän nimenomaiseen runoon, kerroin jo jollekin, että se lähti vastarunona,
päätin vain sen laittaakin sivulle omaksi kokonaisuudeksi,
eli runon suru kasvoi toisen surusta rakkauteen, siinä se!
Syvempiä johtopäätöksiä on turha tehdä. Itse nautin vain impulsista, jonka sain ja tulos on tuossa.

Kysyt, miksi suru on meille annettu, itse ajattelen (lyhykäisyydessään) näin että meille annetaan paljon erilaisia elämäntilanteita ja ihminen sekoittaa liki aina niihin tunteensa.
Kysymys minusta kuuluukin: otanko opiksen ja kasvan? Toinen mahdollisuus on polkea paikallaan ja taantua.

Mutta nyt tärkein: On mukava lukea että pidit runostani,
luulen että seuraava runoni, tuossa tulossa oleva, onkin sitten,,,mmmm?....
jotain mageeta ja nauravaa...positiivista, vastavuoroisesti,
ja kuten pääsääntöisesti runoni vire onkin! ;)))
Oikein paljon kiiitokseja täti omenahillo vietetään oiken mukva pvä! :)

*MURUKULTA* kirjoitti:

Ehkei siinä oltu ajateltu loppuun asti - ehkä kommentin funktio oli jossain muualla,
ehkei hän, kaikesta huolimatta, ollut lukenut kaikkia runojani kuitenkaan ajatuksella,
mutta näinhän se ehdottomasti on, kuten sanot, tunneskaalaa meillä ihmisillä piisaa
Onko se sitten onni vai epäonni..jokainen voi olla omaa mieltään.
Kun on rakastunut ja kaikki on tasapainossa, se on luettava onneksi,
mutta kun harmonia järkkyy ja tilalle tulee epätoivo ja yksinäisyy,
paikalle asettuu mm. suru, moninen variaatioineen. Ja nämä tilanteet/tunteet vaihtelee, selvä se.
Vastakohtia on maailma pullollaan, kylmä/kuuma, sota/rauha, jne.
Kuinka sitten niistä ei kirjoittelisi - vastavuoroisesti - toista sillon toista tällöin,
Kunhan välttää jumiutumista, rypeämistä siinä surussaan,
eteenpäin on mentävä, ilolle on annettava oma sijansa, elämä jatkuu.
Ja jos lähdetään tähän nimenomaiseen runoon, kerroin jo jollekin, että se lähti vastarunona,
päätin vain sen laittaakin sivulle omaksi kokonaisuudeksi,
eli runon suru kasvoi toisen surusta rakkauteen, siinä se!
Syvempiä johtopäätöksiä on turha tehdä. Itse nautin vain impulsista, jonka sain ja tulos on tuossa.

Kysyt, miksi suru on meille annettu, itse ajattelen (lyhykäisyydessään) näin että meille annetaan paljon erilaisia elämäntilanteita ja ihminen sekoittaa liki aina niihin tunteensa.
Kysymys minusta kuuluukin: otanko opiksen ja kasvan? Toinen mahdollisuus on polkea paikallaan ja taantua.

Mutta nyt tärkein: On mukava lukea että pidit runostani,
luulen että seuraava runoni, tuossa tulossa oleva, onkin sitten,,,mmmm?....
jotain mageeta ja nauravaa...positiivista, vastavuoroisesti,
ja kuten pääsääntöisesti runoni vire onkin! ;)))
Oikein paljon kiiitokseja täti omenahillo vietetään oiken mukva pvä! :)

Lue lisää

Luin ajatuksella vastineesi.
Rakkaus on niin monipuolinen juttu,
ettei tällaisen tavallisen taapertajan aivot jaksa
joka kohtaa ymmärtää.
Mutta se on ihanaa, että on runoja, joihin voi
samaistua ja saada hyvänolontunteen niiden kautta.
Kiitos Sulle : =)

Runoni lähti vastarunona taannoin, niin kuin useasti tapahtuu, kun on antamassa palautetta.
Kynämme kun on herkistynyt näin ja sydän, sille emme voi mitään, näin on käynyt! :D
Tätä runoani ei minun tarvinnut kauheasti työstää, se vain tuli suht valmiina,
pientä hakemista sanojen paikoissa, tarina syntyi kirjoittaessa.
Olen oppinut pitämään siitä tavasta kirjoittaa,, tiettyä jännitystä mitä tuleman pitää!
Rakkaus on kahden kauppa, tosin jossain on sanottu, että avioliiton kahle on niin painava,
että sitä tarvitsee kantamaan kaksi, joskus jopa kolme... ;)) no,,
Koitetaan me nyt kuitenkin pitäytyä tuossa kahdessa, on se vain parempi niin!

Kiitos Laudi ja oikein lämpöisen mukavaa viik.lop sinne toivottelee Murukulta! :)

Ihana kuva jälleen! Mahtavan kokoinen siili, varmaan uros kuin on noin iso, upea yksilö!
Kuinka tyytyväinen se onkaan, kun on päässyt herkuttelemaan, oikein * * * * *- ravintolaan :DD

Runosta... Kuvittele että on pehmeää, valkoista usvaa, kätesi ovat siinä,
leikittelet pienillä liikkeillä ja saat ilmavirran tanssittamaan sitä, kaunista, valkeaa usvaa..
Näin voisi kuvata tämän tekstin tuloa - pehmeästi ja vaivatta - syntyy omana itsenään ja hyväksyttynä.

Ei ole mugavaa, että sain sinut sanattomaksi,, (ihmeiden aika ei ole ohi..:D )
mutta olkoon nyt tämän kerran..;DD kun noin kommeen kuvan lahjoitit!

Kiitzz sulle kuule! :)

Mukava nähdä, runoystis! :)

Ja kiitos ihana ihanista sanoistasi, jotka lämmittäävät, kuin reilu halaus ikään... ;))

Sitä samaa lämpöä vilkutan sinne tähän pimenevään iltaan ja kiitän. Vietä mugva viik.lop. :)

○•○•○•○•○•○•○•○•○•○•

Pimeästä ei erota
ei mitään löydy
ei kädet kosketa

ei ikävää
ei rakkautta

Suru aaltoilee
näkyväksi ei tee
pisaroita rakkauden


Ja kuitenkin -

Tarkkaan katsoen
näkee totuuden

Silmistä sen voi etsiä
löytää ilman sanoja
Kaiken täyden
hehkuvan
tunteella palavan

○•○•○•○•○•○•○•○•○•○•

http://www.youtube.com/watch?v=Rdug6q3559A&feature=related


Murukulta Intoa kiittää ja mussiikkilinkin vielä liittää
Ei olla sinisiä ennään, ( :O ) pannaa iloa kehään! :D

ps. lunta sataa hiiiiljalleen...:] vauuhh.. kaunista..

Voi, minä kun luulin jo että Eerik-herra on aivan kokonaan kuollut, vaan eihän se olekaan!
Ihan hyvässä hapessa se näyttää olevan. Kylläpä tämä on nyt ilon juhla! 'Bryynö! BRUUUUNO!!
Missä se laiskuri taas on?! Konjakkiahan tässä pitää saada. Sitä kallista Eerik herralle, tiedänhän minä.
Ei mitään halpaa litkua, eijei! Minä olen niin onnellinen, kun hän on tullut takaisin.

Tämä meno on pitkään ollut niin vulgääriä, Eerik ymmärtää, minä en kertakaikkiaan kestä noita pussihousuja enää. Minä tulen hyvää hyvyyttäni kyläilemään ja mitä näenkään!? Koko kylässä ei ole ollut hetken rauhaa, kun tuohon Koposen mökkiin on se..no, Eerik ymmärtää etten minä, hienona naisena, voi sanoa sitä ääneen..tuli 'SE'.
Niin, Kalle K ja Pekkaa ei ole paljoa näkyny, suhdanteet ovat kuulemma yht'äkkiä muuttuneet ja bisnekset vaatii nyt kaiken huomion. Minä en oikein ymmärää mitä se tarkoittaa, mutta sen minä ymmärrän, että jos yökaudet juostaan metsässä ja polkupyörällä maitokärri takana ajetaan kylän raittia yöt läpeensä Koposen mökille, ei siinä päivälle tehdä muuta kuin nukutaan. Käsittämätöntä, miten päivällä täällä kylällä voikaan olla niin hiljaista,,, mutta kun ilta tulee,,
Kyllä minun täytyy nyt jättää kaikki Eerikin hoidettavaksi, ei tästä mitään muuten tule, korkeintaan putkaa joillekin..
Tilasin jo itselleni mittariauton ja toivon totiseti, että kun seuravan kerran tulen piipahtamaan täällä, löydän seesteisen ja harmoonisen kylän..

No, hyvästi nyt vain sitten. Kiitän Erik-herraa vielä tietenkin näin, kun annoitte noin hienoa palautetta runooni! Hän kun osaa todella nostaa mielialaa korkealle kauniilla, sivistyneillä sanoillaan.
Sydämeenihän minä tuollaiset painan. *punastuu* :]

http://blogit.mtv3.fi/elamamakeaksi/files/kopio-img_2477.jpg

Sinulla on niin osuvat sanat - kauniit ja osuvat! :)
Tunnet luetun tekstin, näet joka pisaran ja niitten tarinan..
Siihen ei kaikki pysty - kokemuksen kautta tulee tieto - se sinulla on!

Kiitos Liisa kauniista palautteestasi, on hienoa lukea sitä! :]
http://www.vastavalo.fi/albums/userpics/10713/lumpeenkukatpien.jpg